"itsemurha" syömällä

turha miettiä paljonko se syö.. ahne koira syö sen minkä omistaja antaa. sellainen omistaja on todella tyhmä joka antaa niin paljon kuin koira syö. Varsinkin jos koira on muutenkin ahne...

No täytyy sanoa että mulla on rotu joka syö niin paljon kun antaa ei ehkä itseään hengiltä mutta ainakin ähkyyn. Joten annan jokaiselle määrätyn annoksen ja katson että ei varasteta kaverilta. Kun kuppi on tyhjä otan kupin pois ja sitten saavat taas kun on ruokaaika seuraavan kerran. Sanoisin kokemuksesta että syömisen määrä ja ahneus riippuu paljon rodusta ja yksilöstä.

en tarkoittanut paljonko annetaan, vaan kun koira pääse ruokavarkaille.

viime kesänä koiruus kävi vanhempien naapurissa estrelauroksella ruokailemassa. isäntä oli aamulla täyttänyt koiran ruokakipon 1,5-2L kuivamuonaa 2dl ruokaöljyä. estrelauros oli ottanut vähän aamupalaa (kauheen huono syömään), tuo mun 10kiloinen katuharja oli sitten syönyt/varastanut loput. eli vähintään litra kuivvamuonaa meni.

Kävipä kerran niin että kotiin tullessa aloin antamaan ruokaa koirille enkä tiennyt että ne oli just syötetty. No toiselle kelpasi hyvin, toinen ei koskenutkaan kuppiin ja kun silmä vältti niin ensin mainittu siirtyi toiselle kupille ja veti senkin tyhjäksi vaikka vähän pitkin hampain. Siis kolme kuppia ruokaa yhteen putkeen...

On noita pienempiä varkauksiakin ollut mutta ei mitään älyttömiä annoksia kuitenkaan.

Meillä ei koira varastellut mitään, mutta pienestä tietokatkoksesta johtuen söi enemmän kuin oli terveellistä...

Meitä oli viisihenkinen perhe siihen aikaan (2 aikuista, 3 lasta). Jokainen kävi joko töissä tai koulussa ja jokaisen päivä alkoi eri aikaan. Koira oli päivät ulkona isossa aitauksessa muiden ollessa poissa.

Yhdessä vaiheessa, koiramme ollessa noin 2-vuotias se alkoi lihoa. Ei mitään ylettömyyksiä, mutta kuitenkin niin että sen huomasi. Olimme kaikki vähän ihmeissämme, mutta kun koira oli terve ja kaikki muutenkin hyvin, ohitimme asian olankohautuksella ja ajattelimme että se on joku ohimenevä juttu vain.

Eräänä iltana ruokapöydässä tuli sitten puhe ihan kunnolla koirasta ja sen painosta. Jonkin aikaa oli pohdiskeltu, kun isä heitti näin "On se kumma miten se lihoo, kun saa ihan varmasti sopivan verran ruokaakin, ne kaksi ateriaa. Sen aamuaterian, jonka minä hoidan töihin mennessä ja sen ilta-aterian jonka te lapset sille huolehditte illalla." Voin sanoa että pöydässä oli vähän aikaa aika hiljaista. Sitten minä kysyin vielä varmistuksen "Tuota, siitä aamuruokinnasta. Siis annoitko sinä koiralle tänäänkin sen aamuruoan? Ja eilen? Ja sitä ennen?" Vastaus oli tietysti myönteinen. Siinä vaiheessa tuli sitten ilmi, että koiraa oli ruokkinut neljä eri ihmistä aamulla, ennen töihin tai kouluun menoa. (Isä lähti aina ensimmäisenä ja ruokki koiran ensimmäisenä. Sitten lähti äiti reilun tunnin päästä ja ruokki koiran taas. Seuraavaksi lähtivät sisarukseni suunnilleen samaan aikaan ja toinen heistä ruokki koiran. Ja minä viimeisenä lähdin kotoa ja ruokin koiran.) Ja tätä oli jatkunut jo jonkun aikaa.
Koira osasi joka kerta ruokaa tarjotessa näyttää siltä, ettei ole saanut sapuskaa sitten edellisillan.
Tuon tapauksen jälkeen kommunikointi kyllä perheessä parani, ja sovittiin tarkasti että kuka ruokkii koiraa milloinkin.

Tämä nyt ei tosiaan välttämättä liittynyt ihan aiheeseen, mutta päätin kuitenkin jakaa sen! :) Kyllä jotkut koirat syövät ihan niin paljon kuin niille antaa.
Nykyinen koirani on yleensä sellainen, että se syö vain sen verran kuin jaksaa ja jättää loput myöhemmäksi. Vaikka toisinaan silläkin on sellaisia 'hevoskohtauksia' (niinkuin me niitä kutsutaan) - siis koira syö aivan järjettömiä annoksia ja aina mahtuisi lisää. :)

-Tessa

on monta näitä itsemurhasyöppöjä. Kuuluu rotuun, että varsinkin nartut syö kaiken mikä vähäkin kelpaa syötäväksi, edes jotenkin. Vanhemmiten syöpöttely vaan kiihtyy.
Kerran oli tyhmyyttäni laittanut salaattikulhon hellalle. Vanha narttuni, silloin 13 v, yritti varastaa salaattia. Oli laittanut hellan päälle. Rysähdys keittiössä hälyytti mut paikalle. Lasinen salaattikulho oli hajonnut sirpaleiksi laittialle ja koiravanhukseni keräili tyytyväisenä palaneita salaatin ja tomaatin palasia lattialta.

Kämppäkaverilla oli sakemanninarttu, joka söi kaiken mitä eteen tuli ja mitä sai varastettua. Kerran oli päässyt kaappiin, jossa ruokia säilytettiin: Tulin töistä kotiin, ja koira oli ihan älyttömän paksu, isolle raksusäkille oli päässyt varkaisiin ja oli yhtä paksu kuin pitkäkin (ainakin silloin tuntui siltä). Voin kertoa, että kyllä tuli kiire lääkäriin, ajattelin, että halkeaa kohta koko koira. Sen jälkeen ei meidän asuntoon tullut yhtään 15 kg:n säkkiä, vaikka koiria oli kaksi. Sen verran meni oppi hyvin perille...

meidän edellinen koira ( labukkasekotus, labukathan on kovia syömään ) pisti kyllä poskeensa ihan kaiken mitä eteensä sai. kerran päivässä sitä ruokittiin mutta sillä oli tämä varastelutapa alle vuoden ikäisenä. joulunaikaan se pisti poskeensa kraavilohet ja piparit. kerran lenkillä rupesi oksentamaan keltaista vaahtoa. syykin selvisi kun löydettiin keittiön pöydän alta tyhjä margariinipaketti, vieläpä sellainen jättikoko. joku oli unohtanut voin pöydälle. söipä koiramme myös vattuja suoraan puskista, kuten myös mustikoita.