Kolme ystävää

wildflower kirjoitti:

Olipa kerran kolme ystävää.
Ystäviä jotka yhtä piti,
jotka ikuista toveruutta vannoi.
Kaiken piti olla täydellistä,
mutta kaikki kaunis loppuu kai aikanaan.
niin kuin tämäkin.

Marialla oli tummat hiukset,
niistä niin ylpeä.
Aina halusi olla se porukan
parhaimman näköinen.
Hän oli se joka määräsi,
se joka huolehti.

Heidillä oli viisaat silmät,
niin paljon nähneet.
Hän oli aina paikalla,
kun kaipasi lohdutusta.
Hän oli ehkä liiankin vaatimaton,
turhan vähään tyytyi.
Mutta onnellinen hän aina oli,
ei koskaan surullinen.

Viivi heidät yhdisti,
riidat aina halkoi.
Ei kai hälläkään aina helppoa ollut,
mutta aina vaan jaksoi.
Ehkä hänkin kaipaisi tukea,
mutta ei halua pyytää.
Hän halusi kaikille näyttää,
että pärjää omillaan.

Mutta missä ovat nyt nää ystävät,
jotka toisiaan rakasti?
Missä on se onni,
joka heitä ympäröitsi?

Mariasta ei ole enää tietoakaan,
hän kauan sitten liftaamaan lähti.
Pääsikö koskaan perille asti,
vai onko vielä matkalla?
Löytääkö Maria koskaan sitä,
mitä ei ystäviltään saanut?
Onko jotain sellaista?

Heidistä tuli hyväntekijä,
ei kai mikään ihme.
Mutta eivät hänenkään asiansa hyvin ole,
ei rahaa enää riitä.
Uskoo silti Jumalaan,
vaikka elämä rullaa paikallaan,
päivästä toiseen.

Viivillä oli kolme lasta,
omakotitalo ja auto.
mitä voi elämältä enempää toivoakaan?
Mutta Viivi kuolleena löydettiin,
itsemurha kai.
Jäi häneltä vain kolme orpoa ja leski,
ei muuta koskaan saanut.

Ystävyys ei ikuisesti jaksa kukoistaa,
jokainen kukka nuupahtaa.
Siinä oli Marian, Heidin ja Viivin tarina,
vain yksi monista.
Ehkä joku tietää erilaisen tarinan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä