Radanrakennus hyvää työtä

No tämä nyt on todellakin omanlaisensa runo.

Silmiinpistävin piirre on ehkä runon naivismi. Runo ottaa jotenkin lapsekkaan yksioikoisesti positiivisen kannan sanomaansa. Toisaalta se käyttää aikuisten maailmalle ominaista kapulakieltä, mutta sitäkin jotenkin naivistisen kömpelösti.

Naivismi keikkuu tässä oikeastaan jossain ironian rajamailla. Teennäisesti puhekielestä eroava koukeroinen ('runollinen') sanajärjestys korostaa ironian tuntua.

Itse tekisin ehkä erilaisia ratkaisuja muodon suhteen, esim. hajauttaisin ensimmäisen pitkän virkkeen useammaksi säkeeksi.

Runon voi mielestäni tulkita joko konkreettisesti tai symbolisesti. Konkreettinen tulkinta tuo siihen tietyn yhteiskunnallisen sävyn, kun taas symbolinen saa yhdistämään 'matkan' ja 'radan' esim. ihmiselämän kulkuun. Runo ei mielestäni tee selkeää rajanvetoa naivismi/ironia ja konkretia/symboliikka vastaparien välille, vaan pikemminkin harmonisoi ne (kuten jotkut väittävät, että onnistuneen taiteen pitäisikin tehdä).

Tämä ammentaa oikeastaan monesta lähteestä: lastenloruista, futurismin kehitysopitimismista, mediasta... Lopputuloksena on kiintoisa aforismin kaltainen lausahdus.