en tiiä kuuluuko tänne..mut näin mä tunnen..ja tuun aina tuntee......

mun elämän ilo katos melkei kokonaa neljä kk sitte, ku mun rakas koira jouduttii lopettaa...
mä olisin voinu pelastaa sen ottamalla sen hihnan ja laittamalla sen siihe kiinni.. ja lähtemällä sen kans pois..kauas pois... vähä rahaa mukana jolla ostaa ruokaa... mut mä en tehny ni.. koska kaikki sano et sen on parempi sielä mihi se on menossa..mä en uskonu niitä..en usko vieläkää... ko mä haluun sen takasi...mä en pysty elää ilaman sitä..
mä itken aina ku nään sen kuvan mun pöydällä.. ja koneellaki on kuvii siitä... mä haluisin uskoo et sillä on kaikki hyvin ja et sen on parempi sielä..mut mä en pysty.. mä rakastan sitä nii palio ja mä haluun sen takasi...
tuntee taas aamusin sen märän kuonon mun naamalla.. kuulla sen haukkumista ku tuun kotia..
mä yks kerta luulin kuulevani sen haukkumista kotona...ja sen kävelyä..menin katton mut ei sielä mitää ollu..katoin koko talon läpi,mut sitä ei näkyny.. se on lopullisesti poissa..
mä tekisin mitä vaan et se tulis takasi!!
mä vaikka kuolisin jos se auttas saamaan sen tulee takasi.. onko mitää keinoo..???
mä en kestä ilman sitä..ja mä en pystys ees ajattelee et hankkisin toisen koiran koska mä en pystys rakastaa sitä niiku omaa... mä haluun kuolla..mennä sen luo, et sen ei tarvii olla sielä yksin..
4424
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Paljon voimia sulle, tollaset asiat on aina raskaita... Mutta sellasta tää elämä on =/ Kyllä se ajan kanssa helpottuu, usko pois. Tsemppiä!:)

Äänestä

mäkin oon pahoillani sun puolestasi. tuollaiset asiat on todella kipeitä. lemmikin pois meno voi tuntua yhtä raskaalta, kuin rakkaan ihmisenkin menetys. ikävä sanoa tämä, mutta koiraasi ei saa takaisin maan pinnalle. voit kuitenkin löytää sen AINA sydämestäsi: koirasi asuu siellä ainiaan, eikä koskaan katoa sieltä minnekkään. siellä se elää yhtä vahvana kuin ennenkin. sun pitää nyt olla vahva, ja elää, vaikka haluaisitkin kuolla. se aiheuttaisi valtavaa surua läheisissä ihmisissäsi. sun koiralla on ihan oikeastikkin hyvä olla nyt siellä taivaassa, sieltä se katselee sua pilven reunalta. ja aina voi rukoilla, se auttaa valtavasti. ja suremiseen auttaa vain sureminen. itke, se helpottaa. hae tukea läheisiltä ihmisiltäsi. muistele koiraasi, ja teidän hauskoja yhteisiä hetkiä. loppujen lopuksi kaipuu ei katoa sydämestä koskaan, mutta elämä jatkuu koko ajan. kaikkea hyvää ja voimia sulle, ja sun koirallesi!

Äänestä
  • joskus tuo hyvää mieltä, kun teet jotain kaunista koirasi haudalle. vie sinne kukkia ja koiran nameja, jotka olivat aikoinaan koirasi lemppareita. kirjoita kauniita saattorunoja koirallesi. pitäisi auttaa ja muista, ettet ole yksin

    Äänestä

luin ton jutun ja..se särki mun sydämen..ensiksi mä tahdon sanoa sulle on, että mä otan osaa..ja toinen on et, mä tiedän miltä susta tuntuu, mun oma koira jouduttiin myös lopettamaan..

sä et olis voinu viedä sitä mihinkään, usko pois, sillä on nyt hyvä olla..se tuntuu kauhealta nyt..mut älä kaipaa sitä, tai jää suremaan..muistele sitä ilolla..kuolema on vain osa elämää joka täytyy oppia hyväksymää..sä et olis voinu tehdö mitään..
se ei ollut sun syytä että se lopetettiin..ja se tuntuu nyt kovalta, mut sun kannattaa kääntää ne kuvat kunnes pystyt katsomaan niitä uudelleen..ja jos sä joskus otat uuden koiran, niinkuin sun varmaan kannattais, niin, ei se nyt tunnu omalta..mut kun sen oppii tuntemaan ja sen kanssa leikkii..niin siihen kiintyy..
mä tiedän ettei tää auta paljoo..mt..pärjäile..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tekisin mitä vaa et se tuli... kirjoitti:

mun elämän ilo katos melkei kokonaa neljä kk sitte, ku mun rakas koira jouduttii lopettaa...
mä olisin voinu pelastaa sen ottamalla sen hihnan ja laittamalla sen siihe kiinni.. ja lähtemällä sen kans pois..kauas pois... vähä rahaa mukana jolla ostaa ruokaa... mut mä en tehny ni.. koska kaikki sano et sen on parempi sielä mihi se on menossa..mä en uskonu niitä..en usko vieläkää... ko mä haluun sen takasi...mä en pysty elää ilaman sitä..
mä itken aina ku nään sen kuvan mun pöydällä.. ja koneellaki on kuvii siitä... mä haluisin uskoo et sillä on kaikki hyvin ja et sen on parempi sielä..mut mä en pysty.. mä rakastan sitä nii palio ja mä haluun sen takasi...
tuntee taas aamusin sen märän kuonon mun naamalla.. kuulla sen haukkumista ku tuun kotia..
mä yks kerta luulin kuulevani sen haukkumista kotona...ja sen kävelyä..menin katton mut ei sielä mitää ollu..katoin koko talon läpi,mut sitä ei näkyny.. se on lopullisesti poissa..
mä tekisin mitä vaan et se tulis takasi!!
mä vaikka kuolisin jos se auttas saamaan sen tulee takasi.. onko mitää keinoo..???
mä en kestä ilman sitä..ja mä en pystys ees ajattelee et hankkisin toisen koiran koska mä en pystys rakastaa sitä niiku omaa... mä haluun kuolla..mennä sen luo, et sen ei tarvii olla sielä yksin..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu