Lomailimme (kaksi aikuista ja teini) Kultahietikolla heinäkuun puolivälissä kaksi viikkoa. Olimme ensikertalaisia Bulgariassa. Tässä meidän subjektiivisia kokemuksiamme!
Meille osui pari sateista päivää mutta muuten sää oli todella hyvä. Aurinko paistoi mutta sen verran esim. Kreikkaa ja Espanjaa hellävaraisemmin, että liikkeelläkin jaksoi olla! Yhtenä päivänä rannalla oli niin voimakas aallokko, että keltainen lippu oli ylhäällä, ihan aiheesta!
Asuimme Park Hotel Odessoksessa, joka on uusi ja todella siisti **** hotelli pikku matkan päässä rannalta. Uima-allasalue kukkaistutuksineen ja nurmikenttineen oli aivan ihana. Myös hotellin henkilökunta, erityisesti siivoojamme, olivat todella mukavia. Hotelli jopa muisti syntymäpäiviään viettäviä perheemme jäseniä kuohuviineillä! Hotellissa oli kampaamo/kauneushoitola, josta sai jalkahoidon 18 levalla, manikyyrin 12 levalla, naisten hiustenleikkaus olisi maksanut 15 levaa, väri siihen 25 lisää! Euroiksi muutettuna puolet, aivan käsittämättömän halvat hinnat siis!
Kultahietikolla oli kaikkialla todella siistiä, roskiksien sijoittelusta voitaisiin meilläkin ottaa oppia.
Ravintoloita riitti joka lähtöön: söimme mm. paikallisissa, kiinalaisessa, meksikolaisessa, libanonilaisessa ravintolassa ja ihan kohtuuhintaan. Rahaa tosin kului koska söimme ”pitkän kaavan” mukaan, jota harvoin raaskii kotimaassa tehdä! Ruokalistoissa kerrottiin usein paljonko annos painaa, se hiukan selitti eri ravintoloitten välisiä, suuriakin hintaeroja esim. salaattien hinnoissa. Toisissa paikoissa perunat tms. olivat annoksen hinnassa, toisissa ne piti tilata erikseen ja eri hintaan. Söimme kaikkea, eikä kukaan meistä saanut vatsavaivoja. Toisissa paikoissa saimme hyvää palvelua ja toisissa ainakaan ammatti- tai kielitaito ei ollut ollut perusteena henkilökuntaa palkattaessa! Ravintolat laittoivat tarvittaessa myös muuta kuin listaruokaa lapsellemme. Loman edetessä ravintoloitten sisäänheittäjät ja kaikenlaisen mainoksen jakajat alkoivat ärsyttää. Vessassa käynnistä veloitettiin 0,50 levaa ravintola-asiakkailtakin ja toisissa paikoissa palvelupalkkio oli hinnassa ja toisissa ei. ”Musiikinjytkettä” ei päässyt pakoon, tuntui, että volyymilla oikein kilpailtiin. Onneksi hotellimme ei ollut kaikkein meluisimmalla alueella. Yöaikaan kevytkenkäisiä ja –vaatteisia tyttösiä oli seuraa vailla heti, jos mies kulki vähänkin kauempana perheestä.
Kävimme Varnassa matkatoimiston bussilla. Paikallisbusseissa pyörivistä taskuvarkaista varoiteltiin. Kiertelimme mustalaismarkkinoilla ja myyntikojuissa katedraalin lähellä. Ostimme kenkiä ja tekstiilejä, jotka ovat osoittautuneet yllättävän hyvälaatuisiksi. Olisimme kaivanneet vähän lisää aikaa, varsinaisissa kauppaliikkeissä emme ehtineet käymään, emmekä tavallista varnalaista kaupunkielämää katselemaan. Emme henkilökohtaisesti tunteneet missään vaiheessa, että omaisuutemme olisi ollut vaarassa (rahat kaulakukkarossa paidan alla ja laukku edessä) mutta yhdeltä bussissamme matkanneelta herralta vietiin shortsien etutaskusta lompakko hänen sovittaessaan aurinkolaseja!
Toisen ostosreissumme teimme ystäväperheen kanssa yhteisellä taksilla n. tunnin matkan päähän Dobrichiin. Ison taksin hankimme Sofia-hotellin luona pyörivän suomeakin puhuvan taksikuski Georgen kautta, sopimushintamme oli 10 levaa/hlö/suunta. Matka maissi-, auringonkukka-, vilja- ja melonipeltojen ja pienten kylien halki Dobrichiin näytti hieman maatakin. Aasien vetämiä pieniä kärryjä tuli tiellä vastaan ja meloneita oli kasoittain myynnissä tien varsilla.
Dobrichissa oli käsittämättömän halpaa! Ostimme jälleen kenkiä 25-15 levaa/pari, tekstiilejä, viinejä ja bulgarialaista rommia. Neljän aikuisen oluet ja kahden lapsen limut maksoivat kuppilassa yhteensä 6 levaa! Dobrich ei ole turistikaupunki. Siellä näki tavallisia bulgaareja (ei matkatoimistoretkien ”stailattuja” maalaisia!), vaatimattomia ja huonokuntoisiakin kerrostaloja, paikallisen ”vapaudenaukion”, joka lienee ollut pakollinen jokaisessa vähänkin isommassa kaupungissa sosialismin aikana. Marketin liha- ja juustotiskiltä ja kaupan valikoimista voi aavistella mitä paikallisten ruokapöydistä löytyy.
Turistirysähän kultahietikko on, hotellia hotellin vieressä ja kaikki paikalliset ovat vain töissä (ja joukossa niitäkin, joiden naamasta se näkyy mutta missäpä ei!). Turisteja on keskikesällä todella paljon ja monia kansallisuuksia, joiden joukkoon me suomalaiset sulauduimme niin hyvin, että suomenkieltä kuuli itse asiassa aika harvoin.
Vartioidulla hotellialueella turistit ovat kohdemaan viranomaisten näkökulmasta paremmin ”turvassa” ja turismin haitat alkuperäiselle asujaimistolle ja luonnolle pysyvät myös paremmin kurissa. Jos lähtee reissuun muulla kuin kulttuurin ja historian katsastamismielellä, Kultahietikko on mainio lomakohde, lämpöä on ja palveluja varmasti riittävästi.
Meille osui pari sateista päivää mutta muuten sää oli todella hyvä. Aurinko paistoi mutta sen verran esim. Kreikkaa ja Espanjaa hellävaraisemmin, että liikkeelläkin jaksoi olla! Yhtenä päivänä rannalla oli niin voimakas aallokko, että keltainen lippu oli ylhäällä, ihan aiheesta!
Asuimme Park Hotel Odessoksessa, joka on uusi ja todella siisti **** hotelli pikku matkan päässä rannalta. Uima-allasalue kukkaistutuksineen ja nurmikenttineen oli aivan ihana. Myös hotellin henkilökunta, erityisesti siivoojamme, olivat todella mukavia. Hotelli jopa muisti syntymäpäiviään viettäviä perheemme jäseniä kuohuviineillä! Hotellissa oli kampaamo/kauneushoitola, josta sai jalkahoidon 18 levalla, manikyyrin 12 levalla, naisten hiustenleikkaus olisi maksanut 15 levaa, väri siihen 25 lisää! Euroiksi muutettuna puolet, aivan käsittämättömän halvat hinnat siis!
Kultahietikolla oli kaikkialla todella siistiä, roskiksien sijoittelusta voitaisiin meilläkin ottaa oppia.
Ravintoloita riitti joka lähtöön: söimme mm. paikallisissa, kiinalaisessa, meksikolaisessa, libanonilaisessa ravintolassa ja ihan kohtuuhintaan. Rahaa tosin kului koska söimme ”pitkän kaavan” mukaan, jota harvoin raaskii kotimaassa tehdä! Ruokalistoissa kerrottiin usein paljonko annos painaa, se hiukan selitti eri ravintoloitten välisiä, suuriakin hintaeroja esim. salaattien hinnoissa. Toisissa paikoissa perunat tms. olivat annoksen hinnassa, toisissa ne piti tilata erikseen ja eri hintaan. Söimme kaikkea, eikä kukaan meistä saanut vatsavaivoja. Toisissa paikoissa saimme hyvää palvelua ja toisissa ainakaan ammatti- tai kielitaito ei ollut ollut perusteena henkilökuntaa palkattaessa! Ravintolat laittoivat tarvittaessa myös muuta kuin listaruokaa lapsellemme. Loman edetessä ravintoloitten sisäänheittäjät ja kaikenlaisen mainoksen jakajat alkoivat ärsyttää. Vessassa käynnistä veloitettiin 0,50 levaa ravintola-asiakkailtakin ja toisissa paikoissa palvelupalkkio oli hinnassa ja toisissa ei. ”Musiikinjytkettä” ei päässyt pakoon, tuntui, että volyymilla oikein kilpailtiin. Onneksi hotellimme ei ollut kaikkein meluisimmalla alueella. Yöaikaan kevytkenkäisiä ja –vaatteisia tyttösiä oli seuraa vailla heti, jos mies kulki vähänkin kauempana perheestä.
Kävimme Varnassa matkatoimiston bussilla. Paikallisbusseissa pyörivistä taskuvarkaista varoiteltiin. Kiertelimme mustalaismarkkinoilla ja myyntikojuissa katedraalin lähellä. Ostimme kenkiä ja tekstiilejä, jotka ovat osoittautuneet yllättävän hyvälaatuisiksi. Olisimme kaivanneet vähän lisää aikaa, varsinaisissa kauppaliikkeissä emme ehtineet käymään, emmekä tavallista varnalaista kaupunkielämää katselemaan. Emme henkilökohtaisesti tunteneet missään vaiheessa, että omaisuutemme olisi ollut vaarassa (rahat kaulakukkarossa paidan alla ja laukku edessä) mutta yhdeltä bussissamme matkanneelta herralta vietiin shortsien etutaskusta lompakko hänen sovittaessaan aurinkolaseja!
Toisen ostosreissumme teimme ystäväperheen kanssa yhteisellä taksilla n. tunnin matkan päähän Dobrichiin. Ison taksin hankimme Sofia-hotellin luona pyörivän suomeakin puhuvan taksikuski Georgen kautta, sopimushintamme oli 10 levaa/hlö/suunta. Matka maissi-, auringonkukka-, vilja- ja melonipeltojen ja pienten kylien halki Dobrichiin näytti hieman maatakin. Aasien vetämiä pieniä kärryjä tuli tiellä vastaan ja meloneita oli kasoittain myynnissä tien varsilla.
Dobrichissa oli käsittämättömän halpaa! Ostimme jälleen kenkiä 25-15 levaa/pari, tekstiilejä, viinejä ja bulgarialaista rommia. Neljän aikuisen oluet ja kahden lapsen limut maksoivat kuppilassa yhteensä 6 levaa! Dobrich ei ole turistikaupunki. Siellä näki tavallisia bulgaareja (ei matkatoimistoretkien ”stailattuja” maalaisia!), vaatimattomia ja huonokuntoisiakin kerrostaloja, paikallisen ”vapaudenaukion”, joka lienee ollut pakollinen jokaisessa vähänkin isommassa kaupungissa sosialismin aikana. Marketin liha- ja juustotiskiltä ja kaupan valikoimista voi aavistella mitä paikallisten ruokapöydistä löytyy.
Turistirysähän kultahietikko on, hotellia hotellin vieressä ja kaikki paikalliset ovat vain töissä (ja joukossa niitäkin, joiden naamasta se näkyy mutta missäpä ei!). Turisteja on keskikesällä todella paljon ja monia kansallisuuksia, joiden joukkoon me suomalaiset sulauduimme niin hyvin, että suomenkieltä kuuli itse asiassa aika harvoin.
Vartioidulla hotellialueella turistit ovat kohdemaan viranomaisten näkökulmasta paremmin ”turvassa” ja turismin haitat alkuperäiselle asujaimistolle ja luonnolle pysyvät myös paremmin kurissa. Jos lähtee reissuun muulla kuin kulttuurin ja historian katsastamismielellä, Kultahietikko on mainio lomakohde, lämpöä on ja palveluja varmasti riittävästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ollaan eka kertaa menossa, hotelli on Perunika.
Kartan mukaan se on hotelli Sofian lähellä.
Kiitos paljon kertovasta jutustasi.
Meitä on kuusi tuttua ja ystävää jotka mennään yhtä aikaa, kaikki ei ehkä lähde reissuille, mutta osaa alkoi kiinnostaa
taksireissu johonkin. Montako mahtui kyytiin ?
Välittääkö tämä Georgi näitä kuljetuksia vai ajaa itse omalla autolla ? Miten saitte yhteyden häneen?
Kiitos jos viitsit vastata.
George pysäytti meidät hotelli Sofian edessä heti ekana päivänä, puhui suomea ja antoi mainoksensa. Sitten kun taksia tarvitsimme hän välitti meille kuljettajan ja vanhahkon transitin, johon olisi mahtunut kaikkiaan 8 henkeä. Georgen keltaisessa taksissa lukee suomeksi jotain "hyvä kyyti, kirjoiti Lyyti" ja jotain kehuja "foordista". Oikein mukavaa matkaa ja mukavaa jos omista kokemuksistamme on teille hyötyä!
"vartioitu hotellialue" ?
Kultahietikolle tultaessa ajetaan aina poliisivartion läpi..
ne poliisit tsekkaa parkkilappumyyntikioskien vieressä mm. ja autojen paperit, ettei ole varastettuja tms.
Ei ne sen kummemmin vartioi ketään.
Kulku on ihan vapaa.