Kävelen Helsingin kaduilla sulautuen surunvalittelijoihin, jotka nauravat ystäviensä haudoilla. Nykymaailmassa ei ole enää mitään järkeä. Joskus tuntuu siltä, kun kaikki surun- ja ilonvalittelijat olisivat menettäneet päistään viimeisetkin ruuvinsa. Olen niin yksin tässä koiramaisen uneliaassa maailmassa, jossa mikään ei mene, kuten herra Kuolinkamppailu tahtoisi. Surunvalittelijoiden massa kävelee ylitseni nuollen pyhiä pipojaan. En myönnä olevani sen pulleampi kuin muutkaan pälyilevät sudet. En kuitenkaan tunne minkäänlaista vihaa saati rakkautta valtaisan painonsa menettäneisiin istuntoihin. Mikä vittu on, kun surunvalittelijatkin nykyisin vain valittelevat suurta riemuaan, joka voisi yksinään valottaa tuhannen vuohen viimeisiä vaiheita? Miksi elämme? Keitä olemme? Pitäisikö meidän heittäytyä mustaan aukkoon, jonka kammottavasta sisällöstä ei ole tietoa? Vai pitäisikö meidän syventyä Uzbekistanin ulkopolitiikkaan? Sulaudummeko sittenkin massaan ja menemmekö samaa tulta olevina liekkeinä nauramaan hukkuvalle? Tässä vaiheessa en kuitenkaan vielä tunnusta olevani valtava kehä, joka vain odottaa ja odottaa lopullista räikeyttään. Älä sinä, ystäväni, huolehdi minun irstaan koreasta hymystäni. Korjaan sen itse oraalisesti, mikäli tarve sen vaatii. Tässä vaiheessa kuoleva pukki kuitenkin näkee mylvivän mielipiteen kuntoilevan palatsini salissa.
Iloitkaa elämästänne! Niin kauan kuin voitte, iloitkaa elämästänne ja kuolkaa vasta, kun tarve sen vaatii!
Iloitkaa surustanne! Niin kauan kuin voitte, iloitkaa surustanne ja ilahtukaa vasta, kun on jo liian myöhä!
Kohdatkaa kärsimyksenne! Niin kauan kuin voitte, taistelkaa kärsimystänne vastaan ja luovuttakaa vasta, kun alkavat luut katkeilla!
Tuhotkaa ahdistuksenne! Niin kauan kuin voitte, yrittäkää tuhota ahdistuksenne ja vaipukaa epätoivoon vasta, kun minä niin määrään!
Iloitkaa elämästänne! Niin kauan kuin voitte, iloitkaa elämästänne ja kuolkaa vasta, kun tarve sen vaatii!
Iloitkaa surustanne! Niin kauan kuin voitte, iloitkaa surustanne ja ilahtukaa vasta, kun on jo liian myöhä!
Kohdatkaa kärsimyksenne! Niin kauan kuin voitte, taistelkaa kärsimystänne vastaan ja luovuttakaa vasta, kun alkavat luut katkeilla!
Tuhotkaa ahdistuksenne! Niin kauan kuin voitte, yrittäkää tuhota ahdistuksenne ja vaipukaa epätoivoon vasta, kun minä niin määrään!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.