Kylmää ja kuolettavaa, sairaus tullut sisään. Kaikki kuolleet viisitähtisten tähtien toimesta. Paholaisten työt kuvaavat syntiä. Kun hän hymyili ikkunalaudalleen, iho repeytyi aaloen takia. Hänen silmänsä välkehtivät kuin Mount Everestin huippu. Hän yritti kerran tuhoutuvaa Helvettiä. Oppineiden hullujen lumenvalkoinen linja oli mäessä, jossa he kaatuivat.
Sirkus tulee sisään. Luvatun valon kello seitsemäksi päiväksi ja seitsemäksi festivaaliyöksi. Mitä ilkeitä ihmeitä makaa tässä laatikossa? Pantterin sydän.
Hän katsoo napapuolelta kielensä kärjellä joulun levotonta henkeä tulemaan. Sairas imee hänen nyrkkiään pikemminkin kuin karvainen mies.
Kylmä, pahoinvoiva, sairas, malarian tuhoama. Hän oli alas menevän maailman valo. Sotapylväs, kansantarina ja malaria. Hänet löydettiin syntyneenä hautausmaalla.
Menettämätön, hänen Jumalan antamansa laulujen ketju. Tuotettu, nyt pakana himoitsee hänen hiustaan. Karnevaalissa sieluja myyty ja samalla tavalla hävitetty.
Liian monta vuosikymmentä sekasortoa ja painetta. Linnun hieno legenda viattomuudessa odottaa hänen toista tuloaan. Nyt he kaikki juoksevat peloissaan.
Kylmä, pahoinvoiva, sairas, malarian tuhoama. Hän oli alas menevän maailman valo. Sotapylväs, kansantarina ja malaria. Hänet löydettiin syntyneenä hautausmaalla.
Nyt hän liikkuu edunvalvojansa kanssa tulen kehän ulkopuolella. Hän jäädyttää kylmän sydämesi hetkeksi, sitten koettaa sen lyöntiä hyökkäämällä esiin puukko kädessä. Hän hyvästelee unensa ihanan helpottuneena. Hänen seinälle sijaitsevan ristinsä kuvaamana. Ja pitäisikö hänen herätä syleilyn vai väärinkäsityksen kautta? Hän voisi ottaa Jeesuksen. Siunattu jalka edes päin ja kaikki.
Kylmä ja lopuksi sirkus lipui pois. Toinen rakastaja käsivarsillaan tanssimassa hänen haudallaan.
Synny! Synny minulle! Syntynyt hautausmaalla. Hän oli syntynyt. Syntyi minulle. Syntynyt hautausmaalla.
Sirkus tulee sisään. Luvatun valon kello seitsemäksi päiväksi ja seitsemäksi festivaaliyöksi. Mitä ilkeitä ihmeitä makaa tässä laatikossa? Pantterin sydän.
Hän katsoo napapuolelta kielensä kärjellä joulun levotonta henkeä tulemaan. Sairas imee hänen nyrkkiään pikemminkin kuin karvainen mies.
Kylmä, pahoinvoiva, sairas, malarian tuhoama. Hän oli alas menevän maailman valo. Sotapylväs, kansantarina ja malaria. Hänet löydettiin syntyneenä hautausmaalla.
Menettämätön, hänen Jumalan antamansa laulujen ketju. Tuotettu, nyt pakana himoitsee hänen hiustaan. Karnevaalissa sieluja myyty ja samalla tavalla hävitetty.
Liian monta vuosikymmentä sekasortoa ja painetta. Linnun hieno legenda viattomuudessa odottaa hänen toista tuloaan. Nyt he kaikki juoksevat peloissaan.
Kylmä, pahoinvoiva, sairas, malarian tuhoama. Hän oli alas menevän maailman valo. Sotapylväs, kansantarina ja malaria. Hänet löydettiin syntyneenä hautausmaalla.
Nyt hän liikkuu edunvalvojansa kanssa tulen kehän ulkopuolella. Hän jäädyttää kylmän sydämesi hetkeksi, sitten koettaa sen lyöntiä hyökkäämällä esiin puukko kädessä. Hän hyvästelee unensa ihanan helpottuneena. Hänen seinälle sijaitsevan ristinsä kuvaamana. Ja pitäisikö hänen herätä syleilyn vai väärinkäsityksen kautta? Hän voisi ottaa Jeesuksen. Siunattu jalka edes päin ja kaikki.
Kylmä ja lopuksi sirkus lipui pois. Toinen rakastaja käsivarsillaan tanssimassa hänen haudallaan.
Synny! Synny minulle! Syntynyt hautausmaalla. Hän oli syntynyt. Syntyi minulle. Syntynyt hautausmaalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuten eräs saksalainen filosofi totesi: jos kirjoittajalla ei ole mitään sanottavaa, hän samentaa sen kuin veden, saadakseen sen näyttämään syvältä.
Jos on jotain sanottavaa, sitä on hiottava kuin keihään kärkeä, niin että jäljellä on vain vähän, mutta tarkoituksesta ja tehosta sitä enemmän.
Onnea tälle yritykselle!
Olen eri mieltä: Sinulla on paljon sanottavaa. Pitääkö sinun käydä joku pitkä sielunvaellus ennen kuin voit kristallisoida tekstisi.
Puhdista itsestäsi sosiaalinen ja emotionaalinen kränä ja kirjoita PUHTAAT TUNTEET (vihan, rakkauden...jne)