Poika, 8 vuotta, asuu äitinsä luona ja tapaa isäänsä pari-kolme kertaa viikossa, isän työvuorojen salliessa.
Isä maksaa elatusmaksua ja antaa pojalle silloin tällöin rahaa säästöön laitettavaksi ja on ostanut tavaroita tarpeen mukaan (harrastusvälineitä, koulutarvikkeita ym.). Ongelma on kuitenkin siinä, että pojan äiti pitää tätä itsestään selvänä, eli velvoittaa isän osallistumaan näihin kuluihin.
Mielestäni tämä ei ole ihan oikein, että ex-rouva päättää, että nyt ostetaan pojalle sitä ja tätä, anna rahaa. Eikö elatusmaksua makseta juuri siksi, että se raha käytetään pojan tarpeisiin?
Isä maksaa elatusmaksua ja antaa pojalle silloin tällöin rahaa säästöön laitettavaksi ja on ostanut tavaroita tarpeen mukaan (harrastusvälineitä, koulutarvikkeita ym.). Ongelma on kuitenkin siinä, että pojan äiti pitää tätä itsestään selvänä, eli velvoittaa isän osallistumaan näihin kuluihin.
Mielestäni tämä ei ole ihan oikein, että ex-rouva päättää, että nyt ostetaan pojalle sitä ja tätä, anna rahaa. Eikö elatusmaksua makseta juuri siksi, että se raha käytetään pojan tarpeisiin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ilmeisesti olet tuon isän uusi nainen jota tökkii kun rahaa menee pojan elatusmaksuun.Mutta tosiasiahan on että elatusmaksut ovat loppujen lopuksi pientä siihen verrattuna mitä menee oikeasti lapsen elämiseen ja kuluihin.Siis siinäpä fiksu mies joka maksaa myös ylimääräistä.Uskokaa tai älkää mutta moni yh joutuu käymään ihan oikeasti töissä hankkiakseen "lisätienestiä" elämiseen...Muuten, asia kuuluu jollain tapaa ex-rouvalle,muttei sivusta seuraajalle....Vai...
Onko nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin?
Meillä on miehen kanssa vähän isompia lapsia, mutta kaikki kuuluvat samaan pakettiin. "Yhteisistä" rahoista makseltiin poikien vuokria ja kännylaskuja - ei yhtään huimannut. (ja elarit on myös maksettu)
mutta metsään meni.
Ilmeisesti ilmaisin itseni iltasella vähän vaillinaisesti, kun en näköjään tullut oikein ymmärretyksi. Ikävä tuottaa pettymys, mutta EI, en ole katkera elatusmaksuista enkä näistä muistakaan kuluista, vaikkakin olen isän uusi naisystävä.
Pidän pojasta paljon, ja monet näistä "ekstroista" tapahtuvat minun aloitteestani, kuten esimerkiksi nyt valmiina odottavat koulukamppeet ja kesäiset huvipuistomatkat jne, jotka - kaskas - maksavat myöskin. Tämä nyt vain sivumennen mainitakseni, en koe tarpeelliseksi luetella listaa asioista, joita olemme ostaneet..
Ongelma oli mielestäni asenteessa, "minä-keksin-nyt-tämän-tarpeen-annappas-sitä-rahaa-heti". (Ja todellakin, pointti oli myös siinä, että osa näistä "tarpeista" on aivan tuulesta temmattuja) Tiedän toki, että tämä isän ylimääräinen osallistuminen ei ole itsestäänselvyys monissa tapauksissa, olen pahoillani siitä, mutta mielestäni tätä ei saisi myöskään ns. käyttää hyväksi, _jos_ ymmärrätte mitä tarkoitan?
P.S. Millä perusteella tämä asia ei kuuluisi isän uudelle naisystävälle, kyllä tämä asia minuakin liikuttaa..?
vaikka tilanteeni onkin se toiseltapuolen eroa. Eli olen lähiäiti, jolla on uusi mies. Pojan isä maksaa vain ja ainoastaan minimielatusmaksun. Synttäri ja joululahjat tietysti myös. Toki hän antaa euron pari taskurahaa muulloinkin. Mutta ongelma mielestäni on se, että isän mielestä minun ja isäpuolen pitää kustantaa kaikki muu. Selvityksenä sen verran, että harrastuksen lisenssimaksu kuukaudessa on 2 x elatusmaksu. Kyllä ne kustanukset oikeasti pitäisi jakaa yhteisymmärryksessä oikeiden vanhempien kesken, eikä velvoittaa toista rahoittamaan kaikkea.
Laki lähtee siitä että elatusapu kattaa "kaiken" ja etävanhemmalla ei ole velvollisuutta osallistua millään tavalla jos ei toisin ole sovittu. Jos kyse jostain kalliista erikoisharrastuksesta niin silloinhan pitää etukäteen sopia haluaako etä osallistua kustannuksiin. Eihän lähivanhemmankaan tarvitse rahoittaa näitä jos ei huvita - ihan vapaaehtoista puuhaa ...
Laki ei velvoita, ja lähivanhemmankaan ei ole pakko!
Vapaaehtoisestihan minä olen lapseni tehnyt ja kustannan harrastukset. Tarkoitin vain, että josko se isäkin vähän osallistuisi vapaaehtoisesti joskus.
Täällä mesotaan isä- ja äitipuolien oikeuksista lapsipuoleensa, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta samaan aikaan se parjattu puoli kyllä kelpaa maksamaan lapsen kuluja. "Teitähän on sielä kaksi maksamassa!"
Kyllä isä on ollut sopimassa harrastuksesta ja on ylen ylpeä, kun puhutaan pojan lahjakkuudesta. Riittäähän se!
Älä seuraa sivusta! Kyllä isän velvollisuus on ostaa lapselle kaikkimitälapsi haluaa! Vai meinaatkos että rahat on sulta pois? Niin sä meinaat. Lapselle on ostettava juuri ne mitä hänen äitinsä haluaa sille ostettavan. Eikä kaikki hankinnat kuulu äidin ostaa. Isän on osallisutttava myös. Lopeta sinä neturhan päiväiset shoppailut, ja mene töihin, niin ei tarvi olla lapsen isän pussilla! Elatusmaksut ei riitä lapsen tareisiin, ja juuri siksi mies on lapsista valmis luopumaan, kun tietää että yksin pärjää vähemmällä! Joten älä puutu asiihin jotka sulle ei kuulu.
Jos uudella rouvalla on niitä omiakin lapsia? Onko siis silloinkin nyksä kaikestamitääntietämäntönitsekäspaska? Kumma kun täällä haukutaan kaikki muut paitsi itsensä? Joskus kannattaisi katsoa peiliinkin. Edes itsensä takia jos lapset eivät merkitse niin paljon, että heidän varjolla voi mustamaalata muita ihmisiä.
Uuden rouvan pitää elättää itse itsensä. Jos uudella rouvalla on omiakin lapsia, heidät elättää uusi rouva itse ja uuden rouvan exä, eikä ulkopuolisen naisen lasten isä. Jos uuden rouvan lapset ovat uuden miehen kanssa tehtyjä, niin niitä ei olisi pitänyt tehdäkään, koska uusi mies kuului jo tehdyille lapsilleen isukiksi. Jos näitä yhteisiä uuslapsia kuitenkin on, isukin rahat on jaettava tasan jokaisen isukin lapsen kanssa niin, että kaikilla isukin lapsilla on sama elintaso. Tästä lasten välisestä tasa-arvosta isukit eivät itse huolehdi, eikä isukin uudet sitäkään vähää. Tärkeää se on lapsille.
Tuota juuri meinasin alkuperäisellä viestilläni, laki ei velvoita osallistumaan.. Tässä tapauksessa puhelin vaan tuppaa pirahtamaan usein asian tiimoilta (muuten pojan kuulumisia koulu- ym. asioita ei kyllä raportoida). On mielestäni väärin lapsen äidin päättää näistä harrastuksista, joista kaikista lapsi ei edes ole ollut kovinkaan kiinnostunut. Tarvikkeet on vaan pitänyt hommata.
Ja toistan vielä, ettei tarvitse jonkun katkeran henkilön hyökätä kimppuuni etten missään nimessä kiellä miestä osallistumasta näihin ylimääräisiin kuluihin, v#tuttaa vaan tuo asenne. Toistan myös, että pidän pojasta ja tulemme hyvin toimeen, toki haluan että lapsella on mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muutenkin kuin esim. tv:n ääressä!
P.S. Jos tämäkin nyt vielä jotain kiinnostaa kuulla, en ole kenenkään elätettävänä, tervetuloa tälle vuosituhannelle. Tulot on molemmilla, talous yhteinen.
mutta lapsella on jo vanhemmat äiti ja isä, jotka päättävät, mihin sitä rahaa laitetaan, eikä sitä äitipuolelta tai isäpuolelta yleensä kysellä. Niele kiukkusi ja mieti, miltä tuntuisi omalla kohdalla ja oman lapsen kohdalla vastaava tilanne.. jos toinen - vieras ihminen tulisi sanomaan, saako soittaa vai ei. Saako ostaa vai ei. Taitaisi käydä niin, että sinä 2000- lukulainen pitäisit puolesi aika tiukasti.
Tässäkään ei voi yleistää. Sori, mutta ei voi. Minä ja mieheni asumme yhdessä, meillä on kaksi yhteistä lasta. Miehelläni on myös edellisestä liitostaan lapsia. Meillä on yhteinen asuntovelka. Meillä on yhteiset ruokamenot, yhteiset päivähoitomaksut, yhteiset kaikki menot. Olemme molemmat töissä, tosin suht pienipalkkaisia, jos verrataan nykyistä keskitasoa (molemmilla brutto tarpeeksi alle 2000 euroa). Me emme voi elää niin, että vain jotkut ovat vain toisen menoja. Eli vaikka mieheni lasten elatus kuuluu vain hänelle, me vastaamme siitä molemmat. Kun lapset tulevat meille, me vastaamme niistä menoista molemmat. Kun ostamme lapsille joululahjoja yms. me vastaamme niistä molemmat. Koska meillä on yhteiset rahat, niin myös minulle kuuluu, mitä ostetaan mieheni lapsille, ne oikeasti ovat minunkin rahoja, joita lapsiin sijoitetaan.