Olen kohta pienen vaavin äiti.Näin syksyn tullen kaipaan kovasti rakkautta harmaisiin iltoihin.Tiedän kun lapsen syntyy,että sitä saan,mutta entä kainaloa johon käpertyä,tai ihmistä jonka kanssa jakaa asiat,kuin asiat,aikuista rinnalle?Olenko yksinhuoltajana tuomittu rakkaudettomuuteen?Olenko liian itsekäs,sitä edes toivoakseni tässä vaiheessa.Olen raskaudenkin aikana kaivannnut tukea ja hellyyttä sitä kuitenkaaan saamatta.Hyväksyykö kukaan koskaan minua ja lastani rinnalleen?
saan kohta oman pikkuisen syliini,kenen syliin enää itse kelpaan?
Kaipaan rakkautta minäkin
3580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ainekin muutaman vuoden,kerkiihän tuota sitten myöhemminkin ajattelemaan.Voithan hakea tukea sukulaisiltasi,ja ystäviltäsi.Lapsi kuitenkin tarvitsee niin paljon huomiota,melkeinpä täysipäiväisesti.
Tiedän että lapsi tarvitsee minua!No ehkäpä hän tullessaan häivyttäääkin tämän hellyyden kaipuun,omalla ihanalla tavallaan,ja vaikka ei aina olisi niin ihanaakaan...Ehkä tämä on vain tämmöista epävarmuutta tulevasta ja hormoonihuuruja!Silti...
on monia vapaita, mukavia miehiä olemassa jotka haluaisivat tutustua sinuun ;)