Elikkäs sellasta kyselisin että miten teidän vanhemmat on reagoinu kun ootte kertonu saavanne lapsen....?Luultavasti ittellä kertominen pian eessä, ja pelottaa kun muutenki tiukkapiposet vanhemmat. Ja muutenki kertokaa kokemuksia nuorena lapsen saamisesta...
Kiitos vastauksista :) Ja ei vittuiluja kiitos.
Kiitos vastauksista :) Ja ei vittuiluja kiitos.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Niin säästyt vanhempiesi nalkutukselta ja säästät myös heiltä vaivaa sillä tuonikäisten lapset yleensä teiniäidin vanhemman hoidettavaksi jää. Jos se on liian myöhäistä niin et kerro kenellekään synnytyksestä ja laitat lapsen adoptioon. Huono homma jos olet tyypillinen pissisteini joka polttaa ja juo sillä lapsesta voi tulla siinä tapauksessa kehari tai muuten vaan epänormaali.
Äläpäs nyt. Antaa hänen päättää ihan itse.
"Jos se on liian myöhäistä niin et kerro kenellekään synnytyksestä ja laitat lapsen adoptioon."
Aivan ja kukaanhan ei tietenkään huomaa mahan pullotusta.
Kunnioitettavaa, jos aiot pitää lapsen. Onnea valitsemallasi tiellä! Minulla ei ole kokemusta aiheesta.
eipä tuohon juuri ole muuta keinoa kuin vain kertoa tosiasia sopivan paikan tullen ja toivoa, että ottavat asiallisesti eikä mene moittimiseksi ja/tai huutamiseksi. toivottavasti vain itse olet riittävän vahva ja kypsä kantamaan niin suuren vastuun uudesta elämästä.
vaan etpä sinä ensimmäinen teiniäiti maailmassa ole - on sitä ennenkin pärjätty, miksipä siis et sinäkin, vai mitä?
jos vanhemmat "tiukkapipoisia" - mitä se sitten tarkoittaakin? vanhoillisia? ankaria? - ja olet jo päättänyt pitää lapsen, niin sinun tulee vain entistä voimakkaammin osoittaa heille, että aiot selviytyä, oli heidän kantansa sitten mikä tahansa - ja myös myöhemmin todistaa se heille. taatusti ymmärtävät viimeistään silloin. ja luulenpa etteivät he sinua yksin jätä kun pienokaisen näkevät.
olet kyllä hirmuisen nuori äidiksi, siitä ei pääse mihinkään! sinun tulee nyt myös miettiä tulevaisuutesi aivan uusiksi: miten hoidat opintosi, elämäsi yleensä (oma asunto?) ja suhteesi tulevan lapsen isään jne. ei lapsi elämistä estä, vaikka paljon rajoittaakin, sekin sinun pitää sisäistää kun ajattelet tulevaisuuden kesiä nuoren ihmisen menoineen kaikkineen.
enpä kuitenkaan voi muuta kuin toivottaa onnea!
Mun ja poikaystävän vanhemmat otti asian tosi hyvin ja asiallisesti... Lähinnä ne oli vaan onnessaan siitä et niistä tulee isovanhempia. :) Meillä tietty ikää on jo 20wee molemmilla, mut nuoria ollaan silti vielä.
Parempi on vaan kertoa suoraan mikä tilanne on ja keskustella sit. Ite kerrottiin ja jätettiin ne miettiin asiaa keskenään rauhassa... Sit oliki jo paljon helpompi keskustella, ku vanhemmat oli saanu sisäistää ensin asian ihan kaikessa rauhassa. Mut älä yritä vältellä kertomista...ennemmin tai myöhemmin se tulee kuitenki eteen jos aiot synnyttää lapsen. Mahan kasvaessa sen viimeistään huomaa...tosin mulla ei oo vieläkään kunnon mahaa vaik oon jo 6kk:lla. x)
Good luck!!! :)
"sinun pitää sisäistää kun ajattelet tulevaisuuden kesiä nuoren ihmisen menoineen kaikkineen"
Vastausta tuohon. Hänellähän on nyt se tuleva kihlattu jo löytynyt, eli hyvä että lapsen isä on tallella!
Sry...toi mun äskeinen viesti piti tulla vastaukseks sun viestiin... :)
Se riippuu todella paljon vanhemmistasi. Meillä on porukoiden kanssa sellaiset välit, että pystytään puhumaan kaikesta, eli mulle noinkin suuren asian kertominen ei olis hirmusen vaikeeta.
Nostat vaan pään pystyyn ja sanot, että sulla on nyt tärkeetä asiaa, eiköhän ne sanat tule sitten itsestään. Kyllä ne ymmärtää ja kunnioittaa sun valinta.. Voimia ja onnea tuleville vanhemmille :)
PS. Meidän äiti heitti mulle yks päivä, että tehkää tekin jo vauva :) (minä 18 ja poikaystävä 24) Että näin..
ja miel. vakituinen työpaikka. Taloudelliset taustat ensin kuntoon!
Itselläni ei ole kokemusta teiniraskaudesta, mutta hyvä ystäväni tuli raskaaksi 16 -vuotiaana. Tyttö aikoi tehdä abortin ja olla kokonaan kertomatta vanhemmilleen vahinkoraskaudesta. Vahingossa tytön äiti kuitenkin sai tietää raskaudesta. Yllättäen hän vaati ystävääni pitämään lapsen (loppujen lopuksi abortti kylläkin tehtiin) ja oli erittäin mielissään tyttärensä raskaudesta.
Minä en häneltä olisi sellaista reagtiota odottanut, koska olen saanut kuvan että vanhemmat ovat aika konservatiivisia ja tiukkoja.
Että tällaisiakin reagtioita voi tulla "tiukkapipoisina" pidetyiltä vanhemmilta :) Rohkeasti vain kertomaan porukoille, kerranhan se vain kirpaisee! Ja kerro asiasta vaikka ensin äidille. Äidit ovat yleensä paljon ymmärtäiväisempiä tällaisissa asioissa :)
Älä vain tee aborttia, niin kuin joku yllä on ehdottaut. Elämää tulee suojella ja tuo puollustuskyvytön sikiö kasvaa sisälläsi.
Kerro vain rohkeasti vanhemmillesi. Muutkin ovat selvinneet siitä. Me saimme vasta 20 vuotiaina ensimmäiset lapset, mutta eräs ystäväni on saanut jo 16 vuotiaana.
Onhan lapsen isä vielä tallella? Onhan sinulla yhteys häneen. Parasta olisi suunitella sitten yhteistä elämää. Lapsi kasvaessaan tarvitsee sekä isää että äitiä.
Haluan rukoilla puolestasi. Auta Jeesus tätä nuorta naista, jolle on lapsi tulossa. LApset ovat Jumalan lahja. Auta Jeesus, että kaikesta he selviävät. Auta saamaan yhteys lapsen isän kanssa jos sitä ei ole nyt?.
Siunaan sinun vanhempiasi ottamaan vastaan tämän asian niin, että lapsi on kiva juttu, eikä tulee kovaakuuletusta siitä. Kuule rukoukseni Jeesus, auta tätä tyttöä. Auta hänen vanhempiaan, auta lapsen isää.
Kiitos Jeesus että sinä olet rukouksia kuuleva Jumala. Jeesus sinä myös haluaisit että kaikki pelastuisivat. Jos sinä haluat tulla uskoon, katso raamatusta kohta Roomalaiuskirje 10:9. Toimi sen mukaan.
Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Jeesuksen kuolleista herättänyt sinä pelastut. Tässä se nyt vain ulkomuistista, kun kirjastossa ei ole raamattua tässä läsnä, kun kirjoitan.
Tapahtukoon kaikkinainen Jumalan hyvä tahto sinun elämässäsi.
Niin eli kerroin sitten tänään äidille.... Se oikeestaan otti asian yllättävän hyvin, ei huutanu eikä ollu ees kamalan vihanen...:)
Joku kommentoi että tee abortti, niin siihen voin sanoa ettei edes ole tuo vaihtoehto käyny mielessä.Heti päätin kyllä lapsen pitää. :)
Ja lapsen isä on kyllä kuvioissa ja se ehdotti että jos sitte mentäis kihlohin kun lapsikin syntyy.Se haluaa osallistua lapsen elämään, ihan vastuullinen nuori mies kun on. :)
Asiat on oikeestaan loppujen lopuks ihan hyvin... :) Kiitos kaikille vastauksista... :D
Olen todella iloinen puolestanne. Lapsen tuleva isäkin on tallella, kuten kerroit ja hän haluaa kihlata sinut, kuten kerroit!
Ethän pahastu, jos kiitän Jeesusta tästä. Kiitos Jeesus, että annoit avun tälle nuorelle tytölle, ettei tullut ongelmia vanhempien kanssa. Kiitos Jeesus, että lapsen isäkin on tallella ja hän haluaa kihlata tämän nuoren tulevan äidin.
Paljon Jumalan siunausta sinulle!
3.Lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on hänen antinsa.
[Jumalan Kansan Raamattu: Ps. 127:3]
Turhaan siis murehdit...vaikka ymmärrän paineesi, olethan tosi nuori äidiksi (ikävuosina katsottuna). Mutta tosi hienoa, että kaikki meni hyvin ja pääsette suunnittelemaan asioita eteenpäin kaikessa sovussa. ONNEA VAAN! Niin, ja niitä voimia... =)
Kai tajuat itsekin että viestisi on naurettava? Kaikenlaisia sitä tähänkin maailmaan sikiää. Kääntykää ateisteiksi kaikki niin maailmassa olisi vähemmän sotiakin. Oot varmaan katolinen kun noin vastustat aborttia vai? Selitäpäs vielä miten se Jeesus voi auttaa kun se kuoli yli 2000 vuotta sitten?
Jäteteään rauhaan tämä nuori tuleva äiti, eikä aleta kiistelemään uskosta täällä.
Vastaan vain sen verran, että Jeesus ei jäänytkään hautaan, vaan Jumala herätti hänet kuolleista, kun hän ensin oli ottanut perkeleeltä kuoleman ja tuonelan avaimet, ja voittanut hänet! Jeesus elää tänään ja vastaa rukouksiin. Kun Jeesus meni taivaaseen, hän lähetti uskoville Pyhän Hengen joka on yksi Jumalan persoona, joka asuu uskovissa. Pyhän Hegen kanssa yhteistyössä uskovat voivat tehdä samoja tekoja, kuin Jeesus teki. Vielä on taivassa voimaa, vielä rukouksia kuullaan!
En ole katolinen, olen Jeesukseen uskova, Pyhän Raamatun Jeesukseen uskova. Mutta elämää on kunnioitettava, abortti on murha ja kauhea tragedia äidille.
Onko sunkaltaistes ihmisten elämässä muita viihdykkeitä kuin kirkossa käynti, raamatun luku ja rukoilu? Se on ainakin hyvä asia jos et polta tai ryyppää mutta muuten elämäntyylisi vaikuttaa aika kuivalta. Riparillako sinut aivopestiin?
Kirkossa käynti ei ole viihdykkeeni, vaikka olenkin aikoinani paljon käynyt seurakunnassa, mutta nykyisin olen Jumalan armosta sanan julistaja ja siinä minun työni. Mutta todella kyllä raamatun luku ja rukoileminen ja erityisesti pidän siitä, että saan kuulla Pyhän Hengen ääntä, Jumlan ääntä ja tehdä yhdessä Hänen kansaan hänen tekojaan. En todella polta enkä ryyppää, mutta en myöskään syyllistä toisia. Jeesus kuitenkin muutti veden viiniksi häissä, mutta viimeisimpänä ohjeena Uusi TEstamentti sanoo, että "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä".
Minua ei aivopesty riparilla, en tullut vielä siellä uskoon. Tulin siten uskoon 18 vuotiaana, kun ammattikoulukaveri kutsui Helluntain nuorisopäiville. Olin sitten pitkään ns. penkkiuskovainen helluntaissa noin 17 vuotta, ja en kuitenkaan kehittynyt hengellisesti sinä aikana. En saanut armolahjoja, enkä muista paljon mitään saarnoista, ei penkkiuskovaisuus ole kovin arvokasta. Elävä usko sen sijaan on arvokasta, jossa on yhteys Jumalan kanssa Pyhän Hengen kautta, niin kuin minulla on.
Tosiaan siten pitkän helluntaiputken jälkeen erosin sieltä ja menin kotikokouksiin. Olen soittanut koko ikäni ja musiikki kiinnosti minua. Menin musiikin tähden kotiryhmään, jossa oli ehkä 10..20 henkilöä parin vuoden ajan, ja joka kokoontui kerran viikossa. Ryhmän vetäjät olivat silloin minua pidemmällä Pyhän Hengen alueissa ja se syy että miksi sitten olen täsä nyt tätä kirjoittamassa on se, että kotikokouksissa sain kaksi ensimmäistä armolahjaa.
Sain todella maistaa miltä tuntuu kuulla Pyhän Hengen ääntä. Jakaa Jumalan siunauksia sanoin ja kielikuvin ilmestyksen ja profetian lahjan kautta noin 10:lle paikalla olleelle.
Siinä kokouksessa siis Pyhä Henki antoi kaksi ensimmäistä armolahjaa, Profetian lahja ja Ilmestyksen lahja, jotka ovat raamatussa mainitut 1 KOr 12 kohdassa.
Sain konkreettisesti kokea mitä on se, kun Jumala puhuu, ja käyttää välineenään, joka tietnekin on vapaaehtoista, mutta ihanaa palvella häntä.
Siitäpä sitten tuli kova jano, että tätä täytyy saada lisää. Tuohon mennessä oltiin vuodessa 1994 ja olin ylistäjä ja kiersin palojon eri puolella suomessa kokouksissa.
Kerran sitten 1997 menin etsimään Herraa TAmpereen voitonkeskus seurakuntaan. Siellä oli ulkomainen julistaja, ja hänen kokouksessan Jumala kutsui minut saarnaajaksi, ilmestyksen kautta näin itseni saarnapöntössä ja sydämeeni tuli sana "saarnaaja". Sitten hän profetoi minulle "Kuulit juuri Jumalan äänen, ja älä pelkää lähteä ulos, kun kuulet Jumalan äänen jne. Isäsi oli perfectionisti ja sinä olet oppinut , että asiat tulee aina tehdä täydellisesti. Sinä tulet olemaan radikaali Jumalan asioissa. jne"...
Eli siinä oli Jumalan kutsu, jonka sain. Se oli niin todellinen ja niin varma, että joka päivä tiesin olevani kutsuttu sanan julistajaksi. Siitä tulikin kova jano lukea raaamatun sanaa. Nyt 1997 vuoden jälkeen on Uusi testamentti menossa 20:nen kerran, rakstan tuota ihanaa Jumalan sanaa, joka pesee meitä ja varustaa palvelemaan. Se on viisauden ja tiedon lähde.
Jumalan kutsusta seurasi koulutus sanan julistajaksi. Jumala antaa kutsunsa hyvissä ajoin ja hän kouluttaa. Olin elämänkoulussa, luin sanaa, olin netin kautta raamattukouluopetuksssa, sekä raamattukoulussa oli lähiopiskeluviikonloppuja, jotka olivat täynnä opetusta ja ruokailut vain välissä. Ne olivat tosi hyviä. Niissä vielä sain muuttaa tai Jumala muutti virkani seurakunnan saarnaajasta, joka oli ensimmäinen kutsu, Jumalan lähetin työksi, joka tämä nyt sitten on.
2002 sain palveluvoitelun, olin valmis siihen että "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille"
2004 Jumala sitten lähetti elopellolleen työhön ja tähän mennessä on satoja ihmisiä tullut uskoon Jeesuksen kristukseen. Sairaita on parantunut Jumalan paranemisihmeinä. Ihmiset ovat saaneet armolahjoja. Ihmiset ovat saaneet Jumalan kutsuja ja olen voinut toisia siunata ja lähettää matkaan Jumalan valtakunnan työhön.
Tämä kaikki on minulla Jumalan armosta ja hyvyydestä käsin, Hänen suunnitelmaa minun elämääni. Jota saan tehdä, rakastan elävää tomintaa, en penkkiuskovaisuudessa tai kuorossa istumista. Ne ovat hyllyvirkoja, jotka eivät ole niin hyödyllisiä, vaan NE OVAT TODELLISEN KEHITYKSEN ESTE. On este olla kirkkokuorossa. Parempi olisi olla toisten ihmisten siunattavana, rukoiltavana niin kauan, että on itse saanut armolahjoja palvella Jeesusta,kuulla Pyhää Henkeä, johon kaikki Jumalan valtakunnan työ täytyy perustua. Armolahjoille ja sanan julistajan viroille, joihin annetaan erittäin voimakas PYhän Hengen äänen kuuleminen, armosta. Olen kiitollinen Jumalalle tästä kaikesta.
Jumalan palvelu antaa siis kaikkein suurimman tyydytyksen ihmisen elämään. Kuten se että ihmisiä tulee uskoon. Saavat taivaspaikan.
Miten helppoa on tulla uskoon, eli saada pelastus Jeesukselta, se löytyy käyntikorttini sivulta täältä.
Siunausta kaikille!
Toi Johannes on helluntailainen, siis tosi hardcore-kristitty. Tosi uskovalle elämänlaatu on täysin toisarvoinen seikka. Ainoa arvokas asia elämässä on oppia tuntemaan Jeesus ja päästä kuoleman jälkeen Taivaaseen. Kaikki muu on täysin toissijaista.
Luterilaisessa kirkossa tuskin kukaan yltää tuollaiseen uskonnolliseean hurmokseen. Kenestäkään ei taatusti tule rippileirillä Johanneksen kaltaista, ei ainakaan papin vaikutuksesta. Monet helluntailaiset pitävät paavia Antikristuksena ja katolista kirkkoa Baabelin porttona, joka houkuttelee ihmiset luopumaan totuudesta. Luterilaista kirkkoa pidetään myös eksyttäjänä. Älä siis suotta pistä helluntailaisuutta ja luterilaisuutta samaan nippuun.
Johannekselle: Et kyllä suoraan sanonut olevasi helluntailainen, vaan sanoit tulleesi uskoon hellareiden kokouksessa, ja ajatuksesi käyvät pitkälti yksiin ks. suuntauksen kanssa. Ehkä erehdyn lahkostasi, vaan tuskin silti teen suurta vääryyttä.
Ex-uskovan asiantuntemuksella: pessinisti
Olen Jeesuslainen.
Se mitä kirjoitin ikään kuin lyhyeksi esittelyksi on Jeesus tietä, joka johti Saarnaajan hommiin. Jumalan armosta. Se ei edes tule omista ansioista, eikä tähän pysty omilla lahjoilla.
Jokaisen olisi hyvä tulla uskoon ja seurata Jeesusta. Jeesuksen seuraaminen merkitsee sitä, että Pyhän Hengen kautta voi kuulla mitä Jeesus sanoo, mitä tänään tehdään Jumalan valtakunnan työssä. Se on Jeesuksen seuraamista.
Mitä luterilaisiin tulee, siinä on hyvää Jumalan armon ymmärätäminen ja siten yleensä he ovat vapaita kristittyjä, jotka eivät ole seurakunnassakäymisen pakko-orjuuden alaisia.
Seurakunnan tai pienryhmän tulis olla elävä, eikä kuolettava, penkkiin jähmettävä. Sen kuuluisi antaa jäsenilleen lisää hengellisä lahjoja, armolahjoja.
Mutta uskovien kaste on jäänyt luterilaisilta lutherin opetuksen varaan. Kaste ei ole pelastus kysymys. Mutta oikea upotuskaste raamatun mukainen, ensin uskotaan, tunnustetaan usko ja sitten vasta upottamalla kastetaan, on kuuliaisuuden askel!
En salli maailmankuvani avartamista, sinun ohjeidesi mukaan.
Sinun avartamisesesi tarkoittaa sitä, missä oltiin, ennen kuin uskoon tultiin. Synnissä, vailla pelastusta Jeesuksessa.
Tutki sinäkin, selviätkö läpi uskoon tulo ohjeista, jotka ovat gallerian sivullani täällä.
Uuden testamentin alkuseurakunnassa tapahtui niin, että uskoon tulleista, Jeesuksen opetuslapsista tuli saarnaajia, joiden kautta Jumalan ihmeet ja merkit seurasivat. Joten se pitäisi olla myös Luterilaisen kirkon tavoite.
Olisi todella hienoa, jos rippileirillä tulisi lähes kaikki uskoon ja lähes kaikki olisivat saaneet ensimmäiset armolahjat siellä! Tämä olisi todella hienoa.
Mitä tulee elämän laatuun, Jeesuksen seuraaminen on parasta mahdollista. Se tuo suurimman mahdollisen tyydytyksen elämään!
Vastasin ensisijaisesti ...........:lle, kuten viestiketjusta näkyy. Teikäläiset eivät juuri ole järkipuheella tavoitettavissa. Olen elänyt jo liian suuren osan elämästäni jumalasi orjuuttamana, enkä ole kiinnostunut jäämään uudestaan siihen loukkuun. Jumala joka rankaisee ikuisesti ajallisista synneistä on terroristi. En tee yhteistyötä terroristien kanssa.
Kuules nyt tyttö89.
Kihloihin meno on lupaus avioliitosta, eikä kihlauksella ole nuorten elämässä juuri enää minkäänlaista painavaa merkitystä. Tein itse puolisen vuotta sitten tutkimuksen nuorten seurustelusta, ja liitin siihen myös kyselyn, jonka kaavakkeet jaoin ikäisillesi nuorille yläasteella. Kysyin siellä mielipidettä kihlautumisesta, ja siitä, mitä se tuo heille mieleen. Vain muutama mainitsi avioliittolupauksen, ja liian moni kertoi, että kihloihin mennään, kun halutaan olla tosissaan yhdessä tai ei haluta menettää toista. Nuoret siis menevät kihloihin "luottaakseen toisiinsa sataprosenttisesti", eivät siksi, että menisivät aikoinaan naimisiin.
Sitä paitsi poikaystäväsi saattaa aluksi olla vaan innoissaan tulevasta jälkeläisestä. Mitäs sitten, kun vatsasi pyöristyy ja sinä synnytät? Onko hän edelleen se vastuullinen nuori mies, josta kerroit? Pystyykö hän huolehtimaan tulevasta perheestään? Saattaapa hyvinkin olla, että hän tajuaa isän velvollisuudet liian myöhään. Hän ei välttämättä tajua yhtä kirkkaasti kuin sinä, mitä on tapahtumassa. Lapsen hankinta kun ei ole mikään pikkujuttu - varsinkaan sinun iässäsi.
Olet todella nuori äidiksi, se on minun pakko sanoa. Olet kuitenkin vielä itse lapsi, alaikäinen. Tiedät varmaan, että nuori äiti saa kuulla kritiikkiä elämänsä loppuun asti? Sinua tullaan varmasti neuvomaan ja ikääsi kauhistelemaan. Vaikka alku näyttäisi hyvältä, ei tulevaisuus välttämättä ole niin ruusuinen, ohtuen ympärilläsi olevista ihmisistä. Matkallasi äitiyteen saatat joutua myös luopumaan tärkeistä ihmissuhteista. Tiedän, että äitiytesi tulee olemaan myös mahdollisille kavereillesi todella kova paikka.
En todellakaan kannata aborttia, mutta mielestäni alaikäinen ei ole valmis äidiksi. Siksi onkin tärkeää, että saa mahdollisimman paljon tukea nyt sinulle tärkeiltä ihmisiltä, kuten vanhemmiltasi ja poikaystävältäsi. Ei kuitenkaan kannata rakentaa äitiydestä mitään pilvilinnoja, sillä ne tulevat sortumaan, kun totuus iskee. Haluan vain kertoa sinulle, että valintasi johdosta elämäsi ei välttämättä tule olemaan kaikilta osin ruusuilla tanssimista.
Mutta onnea joka tapauksessa. Valintasi on todella rohkea, joten jaksamista sinulle, poikaystävällesi ja tulevalle vauvallesi. Teidän elämännehän se on, ei minun :)
eli oikeuslaitoiksen tuomaritkin ovat sinun mukaaasi terroristeja. LOL.
Ja muuten, USKONTO on orjuutta, usko Jeesukseen on vapautta. Benji-hyppääjää on usein suurimman vapaudentunteen vertauskuva, eikö? Mutta benji-hyppy ilman köyttä? Siitä menee henki. Samoin "vapaus" ilman uskoa Jeesukseen vie turmioon. Ihminen voi olla oikeasti vapaa vain kun on kiinni jossain mikä pelastaa, niinkuin benji-hyppääjä kiinnittää köyden nilkkaansa, mikä pelastaa hänet varmalta tuholta. Ja Jeesus on ainoa oikea pelastus, muuta tietä/keinoa ei ole. One Way - Jesus Way.
Ja ps. usko kokeneen sanaa: oikeasta uskosta Jeesukseen ja rukouksesta saa paremmat fibat kuin mistään huumeista tai viinasta tai mistään muusta uskonnosta ym. Ja se fiilis ei lähde pois! Tämä on nostanut miljoonia ihmisiä pois helvettiä muistuttavasta elämästä. Heillä menee nykyään paljon, paljon paremmin.
Uskonto on HUMPUUKIA.
Jumalasi rankaisee ikuisesti, oikeuslaitos ei. Jumalasi on terroristi, maalliset tuomarit eivät ole. Karkea virheanalogia sinulta. LOL.
Tämähän oli kerrassaan mielenkiintoinen värssy =) Mielestäni olisit voinut jättää kirjoittamatta, lausua vain mielessäsi rukouksesi kyseiselle neitoselle. Vai onko tämä jokin uusi yleinen tapa, tämä nettirukoilu?
Kirjoitit tytsy89:lle mm.:
"Haluan rukoilla puolestasi. Auta Jeesus tätä nuorta naista, jolle on lapsi tulossa. LApset ovat Jumalan lahja. Auta Jeesus, että kaikesta he selviävät. Auta saamaan yhteys lapsen isän kanssa jos sitä ei ole nyt?.
Siunaan sinun vanhempiasi ottamaan vastaan tämän asian niin, että lapsi on kiva juttu, eikä tulee kovaakuuletusta siitä. Kuule rukoukseni Jeesus, auta tätä tyttöä. Auta hänen vanhempiaan, auta lapsen isää.
Kiitos Jeesus että sinä olet rukouksia kuuleva Jumala."
Onko minulta jokin jäänyt kuulematta rippikoulussa tai peruskoulun uskontotunnilla? Olen agnostikko, joten voi hyvinkin olla että olen epätietoinen, mutta minun mielestäni kristityillä on vain yksi Jumala, ja Jeesus jonkinlainen Vapahtaja...? Ei suinkaan Jumala?
Sinä jatkat osoittaen yllätyksekseni sanasi tällä kertaa Jeesukselle:
"Jeesus sinä myös haluaisit että kaikki pelastuisivat. Jos sinä haluat tulla uskoon, katso raamatusta kohta Roomalaiuskirje 10:9. Toimi sen mukaan."
Tarviikohan oletetun Vapahtajan enää katsoa Raamattua vai mahtaisiko Hän tietää jo nämä asiat? Ja eiköhän Hän jo uskossakin liene? Vai mitä?
Sinä jatkat hämmennystä herättävää nettirukoustasi vielä:
"Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Jeesuksen kuolleista herättänyt sinä pelastut."
Onko se todella näin helppoa ja yksinkertaista? Tarkoitan vaan, että itseään on melko helppo joskus juksata - jopa uskomaan. Ilmankos näitä tekopyhiä immeisiä on meidän maailmassamme niin paljon. En nyt tarkoita juuri sinua, vaan joitakuita tuntemiani ns. uskovia, jotka tekojensa ja sanojensa mukaan eivät mielestäni läheskään täytä "oikean" kristityn vaatimuksia. Ei niistä sen enempää kuin, että mikäli joskus Taivasten Valtakunnassa kohdattaisiin -sillä edellytyksellä että minunlaiseni agnostikkokin sinne laskettaisiin- voisi käydä niin, että minä luopuisin taivaspaikastani ja pyytäisin kohteliaasti päästä ulos...
On sinulta tosiaan jäänyt jotain väliin :-)
Kristityillä on omien sanojensa mukaan vain yksi jumala, jolla tosin on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa, kaikki samaa olemusta. Pimeetä, mutta niin ne sanoo.
Jeesus on Pojan inkarnaatio ja ihmisten pelastaja, vapahtaja. Jeesus on sekä täysi ihminen että täysi Jumala. Siinäpä se lyhyesti, ja oma tulkintani on, että kristittyjen jumala kärsii vakavasta multipersoona-nimisestä mielisairaudesta :P
Jumala on vaan se tuomari. Ei ole tuomarin vika, että syytetty _ON SYYLLISTYNYT_ rikoksiin ja saa niihin kuuluvan (ikuisen)rangaistuksen; laki sen määrää. Tuomarikin on lain alainen. Sinä vaan saat tässä elämässä vielä valita (jälkikäteen ei onnistu), oletko siellä puolustusasianajajan (Jeesuksen) kanssa vaiko ilman, kun syyttäjä (Saatana) lukee sinulle syytteet, joihin OLET syyllinen, eli tuomiosi on oma vikasi.
Toisella meistä on pahasti kieroutunut oikeustaju. Turha väitellä, kun ei löydy mitään yhteistä pohjaa.
satuolento, vai pystytkö muuta todistamaan?
Olihan se kieltämättä iso asia äidille kertoa että on lapsi tulossa.. tai lapset. Itse sain 16 vuotiaana kaksoset! Mutta ei sitä asiaa voinut salatakkaan. Asuin jo silloin kotoa pois, ja yhtenä iltana sitten kävin äidin luona ja sanoin asian! ei se niin vaikeaa ollutkaan kun sai alotettua asian. Äiti otti asian todella hyvin. nyt elän onnellisesti 2 vuotiaiden kaksosten ja miesystäväni kanssa!:)
..siinä lasten teossa????nykylääketieteen ansiosta kuuskymppinenkin voi saada lapsen.lasten tekoa kannattaa harkita vasta joskus 35 jälkeen.
Mä kannatan aborttii..koska ite tein niin kun olin 17v. Ja hyvin on lähtenyt siitä eteenpäin. Ei asiaa kannata jäämään murehtimaan. Ei ole mitään masennusta sun muuta tullut vaan enemmän elämän iloa, ettei kaikki loppunutkaan vielä.
hankkia lapsia on 25-30, ihan lääketieteellisesti ja yleensä myös taloudelllisesti. Alle 20 on kyseenalaista ja osoittaa että teiniäiti ei ole ajatellut asiaa loppuun asti. Monella nuorella tytöllä on "vauvakuume" muttei tiedä mitä lapsen saaminen tarkoittaa/aiheuttaa.
Voi teitä nuoria. Ettekö tiedä että kondomia pitää käyttää jos välttämättä pitää rakastella? Kyll voisit odottaa parempaa hetkeä lapsen hankinnalle. Sulla ei ole ammattia, koulu kesken ja mitätön toimeentulo. Miten aiot huolehtia lapsestasi? Vaatii rahaa, aikaa ja hermoja. Et jaksa opiskella siinä sivussa. Lisäksi pitää hankkia rahaa...
Tee ihmeessä abortti jos olet raskaana!