Avioeron myötä minun on otettava mukaani noin 5-vuotiaat kollikissat, jotka ovat tottuneet samoilemaan maalaisympäristössä varsin vapaana.
Miten onnistun muuttamaan seuralaiseni niin, että ne eivät pakene välittömästi takaisin entiseen kotiimme? Sisäkissoiksi leikattujakaan kissoja tuskin saa enää muutettua, kun ne kerran ovat tottuneet vapauden tunteeseen, vai?
Joku, jolla on henkilökohtaista kokemusta ja käytännön vinkkejä, auttakoon. Ex ei kissoista pysty huolehtimaan tavalla, joka on vähimmäisvaatimukseni.
Miten onnistun muuttamaan seuralaiseni niin, että ne eivät pakene välittömästi takaisin entiseen kotiimme? Sisäkissoiksi leikattujakaan kissoja tuskin saa enää muutettua, kun ne kerran ovat tottuneet vapauden tunteeseen, vai?
Joku, jolla on henkilökohtaista kokemusta ja käytännön vinkkejä, auttakoon. Ex ei kissoista pysty huolehtimaan tavalla, joka on vähimmäisvaatimukseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutat siis kerrostaloon vanhan kodin lähistölle? Kissat varmasti menevät vanhaan kotiin. Ovat sen verran reviiriuskollisia. Jos muutat rivitaloon, niin asiahan on selvä, että voit aidata takapihan taikka rakentaa ulkoiluhäkin.
Ulkoilemaan tottunut kissa on mahdollista opettaa sisälle. Mouruamista voi kestää montakin kuukautta, mutta sinä voit helpottaa kissojen sopeutumista leikkimällä niiden kanssa entistä enemmän, sekä järjestämällä niille uusia jänniä virikkeitä, kuten kiipeilypuita ja hyllyjä. Joka tapauksessahan uuteen kotiin muutettaessa kissa on pidettävä sisällä muutaman viikon, että leimautuu uuteen reviiriin.
Esimerkkinä ulkokissojen sopeutumisesta sisäkissaksi on ne sadat löytöeläinkotien kautta uusiin koteihin sijoitetut kissat. Vastuullinen löytishän luovuttaa kissat ainoastaan sisäkissaksi.
Kiitos vastauksesta.
Muutan rivitalon pätkään, joten aitaus todella on mahdollinen vaihtoehto, mutta jotenkin tuntuisi, että niiden pitäisi päästä jatkossakin kulkemaan yhtä onnellisena kuin ennenkin - kunhan eivät mene vanhaan kotiin.
Vanhaan kotiin sen sijaan on yli kymmenen kilometriä matkaa, mutta kuulemani mukaan pidemmätkään etäisyydet eivät ole kissaa estäneet palaamasta tutulle seudulle.
Takapihan aitaaminen tuskin helpottaa tilannetta, sillä kissani kyllä kiipeävät sen yli. Sen sijaan vinkkejä ulkoiluhäkistä voisin ottaa vastaan.
parasta tehdä siihen rivariin kissanpitävä ulkoaitaus, koska kymmenen kilometriä on lyhyt matka. Ja se matka voi pian olla kissan viimeinen matka! Tiedän eräänkin kissan joka vaelsi takaisin entiseen paikkaansa monta kertaa ja kun olisi lopulta saanut entiseltä alueeltaan uuden kodin, kissaa ei ikinä löytynyt.
Ulkotarhaankin on toki tottuminen, mutta ei mahdottomuus että kissasi siihen sopeutuvat. Etenkin jos saat tehtyä suoran uloskäynnin aitaukseen. Parempi kissojen jatkaa elämää turvallisemmin, kuin ottaa se riski että muutto ja muuttunut ympäristö koituvat kissojen kohtaloksi. Tiedän että etenkin muuton yhteydessä katoaa kissoja.