Koiranpentu ja ihmislapsi

ensisijaisesti mutsi ja sitten vasta koiranomistaja... Eli suojele lastasi hampailta ja erota ne pikkuiset. Käytä leikkikehää, porttia oviaukossa tai jotain. Ja vain valvotusti annat pienten olla samassa tilassa, niin että olet valmis välittömästi puuttumaan tilanteeseen.
Ensin sinulla aikuistuu se koiruus ja sitten saat vielä vahtia ihmislapsen touhuja, koita jaksaa;)

Niskasta kiinni aina kun puree liian kovaa, sanot samalla sen ei sanan matalasti ja pisät niin kauan kiinni, että pentu luovuttaa/alistuu/rauhottuu. Pois työntämiseen ei kannata ruveta, pentu ottaa sen leikkinä ja yltyy vaan todennäköisesti lisää. Jos niskasta kiinni pitäminen (tärkeää pitää tosiaan niin kauan, että pentu luovuttaa) ei auta, pistät toiseen huoneeseen muutamaksi minuutiksi (päästät pois kun huoneessa on hiljaista, että ei käsitä, että pois pääsee huutamalla tarpeeksi kovaa). Tuo eristäminen on tehokas ja helppo rankaisu. Selätyksiin en suosittele ryhtyvän, varsinkaan kun koira on vasta noin pieni.

Ja se lapsen "retuutus" kannattaa karsia kyllä tosiaan heti pois kaikissa muodoissaan. "EI" ja "HYI" niin möreällä ja vihaisella äänellä kuin pystyt ja niskasta toiseen huoneeseen.

Jotkut on kehottanu kääriin sanomalehden ja läimäseen sitä pöytään tms. pennun vieressä, jotta se säikähtäisi ääntä ja ymmärtäisi sen jonkilaisena rangaistuksena, mutta minulla on aina toiminut paremmin kielto, torut, niskavillat ja eristäminen.

Tulikin jo mielestäni hyviä neuvoja. Kaikkein toimivin tapa lienee pennun liikkuma-alueen rajaaminen niin, ettei se koko aikaa pyöri jaloissa ja pääse hampaiksi lapseen.

Lapset ovat kyllä käsittämättömän vankkaa tekoa; Joskus muistan kun pieni serkkuni (olisikohan ollut pari-vuotias) sai puolivuotiaan dobberinpennun niskaansa täydellä voimalla. Koira iski tukkaan kiinni ja leuat kallon ympärille. Poika huusi kuin eläin ja lopulta saimme koiran irti hänestä. Kesti hetken, ennen kuin tajusimme, että poika NAUROI!!!

Mutta asiaan. Kokeile tosiaan tuota eristämistä koiran riehaannuttua liikaa ja varmista, että pennullakin on oma paikka (mieluusti luolamainen häkki), jonne se pääsee itse piiloon halutessaan.
Ajan kanssa pentu oppii kyllä, joten kärsivällisyyttä huusholliinne.

Tuossa tulikin jo paljon hyviä neuvoja mutta en tuosta koiran eristämisestä tiedä.. sillä se ongelma vain estetään, EI poisteta. Aina kun koira tekee väärin ja ottaen huomioon teidän nuoren lapsen niin AINA kun koira yrittää tehdä lapselle jotain niin todella jyrkkä ei vaikka ei pahaa tarkoita, toki riippuen koiran koosta, varsinkin iso koira saattaa vahingossa satuttaa pienempiä. Meillä minä jouduin välillä murahtamaan tosissaan koiralle ja siinä samalla tuli käytettyä kirosanojakin.. jos nykyään tekee jotain tuhmaa eikä kieltäminen meinaa tehota niin Perkele sana on se jolloin koira tietää että nyt on iskä tosissaan ja silloin loppu leikki.;) Nyt koira kohta 2v ja malttaa siskon tyttöjäkin (2 ja 4v) jo maltillisemmin lipoa. Toki pienemmän kanssa on pakko vahtia koko ajan ettei tule yllätyksiä...

www.loveyourdog.com

visiteeraa tuolla lasten ja koirien sivustolla. älä koskaan jätä koiraa ja lasta keskenään. ikinä. olet jo huomannut että teillä pentu ppitää lasta toisena pentuna. koira on opprotunisti, joka yrittää aina yletä asteikossa. opeta koira siihen, että sillä on aina muuta luvallista purtavaa kuin ihmisen iho. opeta järjestelmällisesti että sinä tulet väliin kertomaan, ettei lapsi ole luvallista. ihan turhaan raahaat sitä niskasta mihinkään, pentu ei osaa käskyä pysyä poissa ellet opeta sitä sille. koira oppii käyttämään hampaitaan kuin pinsettejä, jos niin tahdot. suojaa lapsi koiralta, jos on pakko jättää ne kahden. toinen vanhanaikaiseen kehikkoon vaan leikkimään. siellä se on turvassa.

sisarellani on 3-vuotias ja puolivuotiaat tytöt. heille kävi naapurin 3-vuotiaan bokserin kanssa niin, että puolivuotias lapsi makasi lattialla, kun bokseri, joka ei ole tottunut lapsiin, päätti käydä sen päälle makaamaan. sysse ehti väliin ja koira hätääntyi niin, että sai hulluuskohtauksen. se makasi selällään lattialla ja sätki ja potki. sysse epätoivoisesti suojeli lasta koiran kynsiltä ja potkuilta´ja säikähti ikihyviksi. koira ajatteli siinä tilanteessa todennäköisesti seuraavaa: tuo pentu saa kyllä mennä alta pois, olen valinnut tämän paikan omakseni ja olen dominoiva, sen on siirryttävä. ei koira tajua ettei lapsi pääse alta pois.

Sellainen heppu kuin Cyrulnik on havaitsi tutkimuksissaan yllätyksekseen seuraavaa:

TERVEET LAPSET…

*lähestyivät koiraa suoraan (mitä helvettiä?! kuka tuo on?)
*katsoivat koiraa suoraan silmiin (ensimmäinen merkki mahd. vihamielisyydestä. koirien mielestä erittäin uhkaava ele)
*hymyilivät leveästi kaikki hampaat esillä (hampaiden paljastaminen: toinen uhkaava ele yhdistettynä ensimmäiseen, jos hymyilee suu kiinni, ele on lähempänä koiran alistuvaa kuonon ilmettä, kun huulet vetäytyvät taakse)
*lähestyvät kädet ylhäällä ja osoittaen koiraan päin (aggressiivinen koira yrittää tehdä itsensä suuremmaksi kaikin keinoin, nostaa karvat pystyyn jne. suora viite aggressiivisuuteen)
*yleensä sormet harallaan (kaksi suurta kitaa isoine ja vaikuttavine hampaineen lähestyy, koirien kielellä kaikkein aggressiivisin viesti)
*edellisten lisäksi lähestyivät koiraa vauhdilla ja suurella tohinalla (saattaa oll akoiralle viimeinen pisara, tuo hyökkää, on pakko puolustautua)
*etenkin pienet lapset lähestyvät jäykin jaloin (ensimmäisiä varautuneisuuden ja aggression merkkejä, jotka näkee koirassa)

Cyrulnkin mukaan ei ole mikään ihme, että omistajiensa mukaan ”lempein kaikista koirista” puree. Terveen lapsen lähestymiseen liittyvät kaikki mahdolliset koiralle vihamieliset eleet – kaikki yhtä aikaa. Suurin yllätys hänen mielestään on se, että niinkin vähän onnettomuuksia tapahtuu, etenkin kun koira ei välttämättä ehdi haistaa, kuka on kyseessä. Koe tehtiin sisätiloissa, jossa on vähemmän ulkoisia hajuärsykkeitä, joten koekoirat todennäköisesti haistoivat, että kyseessä on lapsi ja reagoivat sen vuoksi hillitymmin.

AUTISTISET YM. LAPSET

*välttivät katsomasta suoraan koiraan, jotkut räpyttelivät silmiään (olen ystävällinen, en uhkaa räpyttely on koiralle rauhoittava ele)
*lähestyivät hitaasti, jopa laahustaen, sivulta ja yleensä kylki edellä (en uhkaa, tutustutaanko?)
*pitivät kädet alhaalla ja sormet nyrkissä (olen pienikokoinen kuin pentu, en uhkaava)
*koskivat koiraa sen pään alapuolelta (pidätkö minusta? haluan tutustua)
*kävivät koiran viereen istumaan (pentuele, tunnustan voimasi, leikki)

Koirilla oli tilaisuus rauhassa lukea eleitä ja tutustua uuteen tilanteeseen, kun lapset lähestyivät hitaasti. todennäköisesti ne myös ehtivät haistaa tulijan lapseksi. kun kaikki eleet olivat joko rauhoittavia tai koirien kielellä ystävällisiä, ne eivät missään vaiheessa kokeneet itseään uhatuksi.

Toisessa kokeessaan sama heppuli seurasi kahta koiraa, jotka olivat syömässä:

*terveen lapsen tyyli lähestyä palkittiin uhkaavalla murinalla, joka sai pikkutytön perääntymään heti (viesti meni perille)
*mentaalisesti jälkeen jäänyt lapsi ei kertaakaan katsonut suoraan kumpaakaan koiraa, hän ryömi koirien luokse ja tuuppasi toisen niistä takapuolta päällään (pentukoiran tapa ehkäistä aikuisen koiran aggressiivista käytöstä). Sitten lapsi kävi makuulle ja hitaasti pölli ruokakupin itselleen. Koirat sietivät penskan käytöksen todennäköisesti siksi, ettei siinä ei ollut mitään, mikä viittaisi dominoivaan käytökseen ja koska niillä oli aikaa sopeutua ajatukseen, että niitä lähestytään..