Tämän palstan anti on todella surkeata. Olen huomannut, että ne, jotka jotain oikeasti tietävät homeopatiasta eivät viitsi edes vastata ihmisille, jotka kysyvät neuvoa skeptikkojen viestien takia. Homeopatia on ja tulee valitettavasti olemaan skeptikkojen kiusaksi yksi varteenotettava hoitomuoto!! Sorry kaikille skeptikoille!!! Nimimerkki: homeopatiaan hurahtanut
homeopatiasta
hurahtanut
121226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asia on juuri näin.
Terveisin homeopaatti
Homeopatia voisi olla vaikuttava hoitomuoto, jos se perustuisi edes jollakin tavalla totuuteen tai lääketieteeseen, mutta liian usein se perustuu olettamukseen/uskomukseen jonkun aineen auttavasta voimasta, vaikka kyseistä ainetta ei ole edes annetussa "lääkeaineessa".
sain juuri jalkapohjassani jo 12 vuotta olleen syylän pois homeopaattisesti? Jos valmisteessa ei mielestäsi ole edes mitään voimaa...
Tai kaksi kuukautta auki ollut leikkaus haava vihdoin umpeutui miehelläni tai ne lapsen korvatulehdukset jota kesti vuoden loppui kuin seinään..onhan nuita
Näkisin asiayhteyden korvatulehduskierteen katkeamisen ja homeopatiahoidon välillä näin:
Nykyään näyttöön perustuvan lääketieteen havaintojen mukaan tiedetään, että suurin osa lasten korvatulehduksista paranee itsekseen ilman antibioottihoitoja. Sairaan lapsen, nimenomaan korviaan aiemmin sairastaneen lapsen vanhemmalla on odotusarvona lääkäriin mennessään se seikka, että taas nuhaflunssan jälkitilana on välikorvan tulehdus, jonka lääkäri sitten diagnosoi. Ongelmia on nyt jo kaksi. Välikorvan tulehduksen osuva diagnostiikka onkin yllättävän vaikeaa, eikä siis osu yllättäen oikeaan. Yleensä tapahtuu ylidiagnostiikkaa ja syinä ovat juuri varmuuden vuoksi tapahtuva hoito ja isona osana myös vanhemman odotukset "mahdollisimman hyvästä" hoidosta, mikä ikävä kyllä usein mielletään juuri antibioottihoidoksi.
Näin ollaan tilanteessa, jossa on lähtökohtaisesti tultu "hakemaan" välikorvan tulehdus -diagnoosia, ja toisaalta taivuttu antamaan moinen diagnoosi liian herkästi. Näin sitten jatkossa lapsen oireillessa ylähengitystietulehdukselle ominaisesti sama jatkuu. Syntyy ns. korvakierre, jonka todellisuuspohja on kyseenalainen.
Nyt sitten, kun lapsensa jatkuvaan antibioottilääkintään kyllästynyt vanhempi hakee apua homeopatian puolelta, hän ilmeisimminkin muuttaa käsitystään lapsen sairastamisen laadusta ja syystä. Samalle oirekuvalle lähdetään hakemaan muuta selitystä ja siksi uutta hoitoa. Näin ollen tauti, joka siis paranee muutenkin suurimmalta osaltaan itsekseen, saa vanhemman käytösmallin muuttumaan, eikä enää ajauduta edellä kuvattuun tilanteeseen, jossa herkästi päädytään korvatulehdusdiagnoosiin. Toisaalta, homeopaatti tuskin tässä diagnostiikassa muutenkaan pärjäisi, mutta ainahan sitä saa asioista mielipiteitään esittää. Eli summa summarum: Korvakierteisen lapsen vanhemmat luopuvat kierreajattelusta, päätyvät seuraamaan oireita toisin kuin aiemmin (eli ei heti lääkäriin, kun lapsi nykäisee korvanlehteään kahdesti), hakevat vesipullot homeopaatilta ja hoitelevat näillä muutamia päiviä. Avot! Lapsi paranee ja korvakierre on poikki.
No mutta, näinhän siinä olisi käynyt ilman vesipullojen hakemistakin. Kun himpun jaksaa odotella (sikäli kun ei ole kyse kovasti sairaasta ja kuumeisesta lapsesta), niin huomaa, että luonto se parantaa sitten itsestäänkin. Nyt vain näiden homeopaattien ajautuminen mukaan "hoitoon" on hämännyt vanhemman uskomaan, että vesilitkuilla olisi oikeasti ollut jotain tekemistä parantumisen kanssa.
Miten se kroonikkolapsi, joita meidän perheessä oli kolme, yhtäkkiä sitten viikon sisällä parani eikä enää sen jälkeen (yksikään heistä) ole tarvinnut mitään muuta kuin homeopatiaa? Miten on mahdollista, että korvakipu loppuu puolen tunnin sisällä oikean homeopaattisen lääkkeen antamisesta? Miksi mikään muu keino ei sitä tee, edes särkylääke kunnolla?
Pystyykö tuon hoidon tuloksen toistamaan? Onko samoilla oireilla nähtävissä samat löydökset ja hoito niihin aina tehokas? Voitko siis sanoa, että tiedät mitä homeopatialla hoidat. Vai vaihtuuko taudinkuva, mutta hoito pysyy?
Eli todetaanko kivun takaa jokin hoidettava sairaustila, vain onko kipu vain muutenkin ohimenevää jomotusta, jota korvissa on itse kullakin ajoittain.
Mikäs merkitys tällä ensiksimainitulla lääkärillä, ja hänen määräämillään antibioottikuureilla sitten tässä hoidoissa oli?
Eikös ne ollut aivan turhia, vain tämän "hoitokierteen" laukaisijoita?
Olisihan se korvatulehdus, kuten niin monien muidenkin sairauksien paraneminen tapahtunut ilman sitäkin, kuten todistelet!
Luit aivan oikein ja kommenttisi osui naulan kantaan. Lasten korvatulehduksista iso osa paranee todennäköisesti ilman antibiootteja, pelkällä oireenmukaisella hoidolla. Mielestäni homeopatia on oireenmukaista hoitoa. Se ei vahingoita sinällään ketään, josko sitten ei kyllä vaikuta sairauden synty- tai ilmenemismekanismiinkaan millään tavoin estävästi tai parantavasti.
" Olen huomannut, että ne, jotka jotain oikeasti tietävät homeopatiasta eivät viitsi edes vastata ihmisille, jotka kysyvät neuvoa skeptikkojen viestien takia."
Skeptikot tietävät miten häiriköidä tällaisia palstoja. Toisten ihmisten olon saa kyllä pilattua ilman, että tarvitsee rikkoa edes keskustelun sääntöjä sen takia.
Homeopatia on sinänsä hyvä hyökkäilyn kohde häiriköille, joilla ei ole parempaa tekemistä aikansa ratoksi. Tämä siksi, että homeopatian vaikutusmekanismia ei tunneta. Kuitenkin, vaikka mekanismi olisikin tiedossa, niin skeptikkojen ehdoilla sitä ei voida ikinä todistaa, kiitos "siirtyvän maalin tekniikan"(kohta 2):
http://amasci.com/pathsk2.txt
Minä en ole siinä mielessä skeptikko, että tyrmäisin koko homeopaatti-ajattelun tai etteikö mm. monet luontaistuotelääkkeet omaisi todellakin parantavia vaikutuksia. En vain usko tähän perinteiseen homeopaattien tulkintaan, jossa jokin pieni ainemäärä riittäisi laukaisemaan jonkin reaktion, joka saisi ihmisen parantumaan.
Parannus voi toki tulla, mutta monesti se voi liittyä sattumuksiin, kuten aikaisempi kirjoittaja kertoi korvatulehdusesimerkistä. Toisaalta lääkärien ammattitaitokaan ei tunnu olevan aina mikään paras mahdollinen ja joillekin annetaan todella vääriä diagnooseja, jolloin olotila pahenee vain entisestään pahemmaksi. Väärän lääkityksen lopetettua tilanne saattaakin korjaantua yllättävän nopeasti.
Lääketiedekään ei tunne tietenkään kaikkia sairauksia tai ratkaisuja niihin, vaikka yleisesti monet niin luulevatkin. Monesti esim. suolistosairaudet tuntuvat aiheuttavan suurta päänvaivaa lääkäreille (varsinkin jos ne eivät ole tunnettuja) ja vaikka yksinkertaiset toimenpiteet saattaisivat auttaa paljonkin potilasta, niin silti lääkäri ei tiedon puutteensa takia usko potilaan ongelmiin tai osaa määrätä mitään auttavaa lääkitystä tai muita ohjeita potilaalle.
Lääkäreilläkin olisi tietysti opeteltavaa siinä mielessä, että jos useat potilaat kertovat esim. joidenkin tiettyjen aineiden/ruokamuutoksien vähentävän ongelmia, niin voisivat suositella niitä potilaille, vaikka eivät itse suoranaisesti uskoisikaan vaikutuksiin.
Vielä lopuksi sanoisin, että jos homeopatia tuo mielenrauhan ja auttaa ihmistä jaksamaan paremmin, niin sekin voi auttaa jo eteenpäin ja ongelmat saattavat ratketa kuin itsestään. Tietenkin kannattaa varoa niitä henkilöitä, jotka tekevät kyseistä hommaa vain rahan takia, sillä heitä on varsin paljon kyseisellä alalla.
...aikoinaan.
Olen kanssasi samaa mieltä tässä foorumissa rellestävistä panettelijoista.
Minusta heidän paikkansa voisi olla tuolla lääkeosastolla. Siellähän he voisivat hehkutella lääketieteen erinomaisista saavutuksista.
Mutta, antaa heidän olla.......heidänkin "sairautensa" (epäluuloisuus) voisi muuten "parantaa" homeopatialla!!!!!!!!!! ;)