Tulin lukemaan näitä keskustelupalstoja ja mieleeni tuli että olisi todella hienoa, että jokaisella eläkeläsellä olisi netti käytettävissä. Yksinäisyyden tunne häviäisi ainakin osittain todella yksinäisiltä vanhuksilta kun saisi kirje- ja keskusteluystäviä netin kautta. Tuntuu karmealta kun kuule vanhuksen olen jatkuvasti yksin ja omaisetkaan eivät käy tai pidä yhteyttä. Itse lähentelen 50 kymppiä ja molemmat vanhempani (71-v ja 77-v) eivät lapsiltaan "rauhaa" saa. Todella rakastamme toisiamme paljon ja pidämme huolen vanhemmistamme että laadukas elämä jatkuisi loppuun asti. Mummot ja papat ovat jo aikaa sitten meiltä pois nukkuneet. Olisi todella ihan kun hekin vielä eläisi ja saisi hoivailla. Kirjoittelusta pitävä todella yksinäinen voi hakea keskustelun vaihtoa kanssani. email: [email protected]
ON HIENOA ETTÄ....
kukkamaaria
131178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olisi se ihanaa jos olisi lapsia ja vielä noin ajattelevia. postin lähettäminen ei oikein onnistu koska en ole sitä vielä opetellut. Yksinäisyys on minulle tuttua ja täällä sitä tosiaan purkaan aina kun jaksan istua.
Teillä on vielä nuoret vanhemmat. Onneksi heillä on teidän kaltaisia lapsia.
Ymmärsinkö nyt oikein? Sanot, että et osaa lähettää sähköpostia, mutta osaat kuitenkin kirjoitella nettiin.
Kun kerran osaat kirjoittaa nettiin, niin hanki ilmainen sähköposti esimerkiksi www.luukku.com tai luo itsellesi rekisteröity nimimerkki tänne Suomi24:ään, niin saat ilmaisen sähköpostin ja osoitteen.
Epäilen, että sinulla on ollut vaikeuksia sen Microsoftin oman sähköpostin kanssa. Et tarvitse sitä ollenkaan, jos otat jonkin muun esimerkiksi tämän Suomi24:n, joka nyt on tässä lähinnä.
hyvän asian puolesta! Voisit vaika ruveta opastamaan vanhuksia tietokoneen käytössä. Kyllä heitä löytyy jolla on sellainenkin kodinkone. Siinä tekisit hyvän työn! Kone opetus = uusia ystäviä.
Kun on eläkeläisenä hankkinut PC:n ja yksin ja kielitaidottomana sitä opiskellut, niin on koneen käyttö jäänyt melko vähäiseksi. Ei pääse eteenpäin, kun tekee tietämättään aina saman virheen.
Onhan niitä kursseja, joilla saa opetuksen muutamassa tunnissa. Asia no 1, asia no 2 jne. Harva nuorenpikaan ensimmäisellä yrittämällään on oppinut uuden asian perinpohjaisesti. Kurssilla joka asia kuitenkin ja tietenkin opetetaan vain kerran.
Kotona tulee muistikatko, mutta ei ole ketään jolta kysyä "miten se taas menikään".
...kokeilemisesta. Kaikkea mahdollista voi yrittää. Jos kone menee jumiin, niin sitten vain sammutetaan ja aloitetaan uudestaan. Kaikissa ohjelmissa on useita tapoja suorittaa sama toiminto.
Tällä menetelmällä minä olen aikoinani oppinut tietokoneen niksit. Meidän firmamme ei suvainnut antaa atk-koulutusta, vaikka hankki kalliit koneet. Siinä minä sitten istuin laitteen edessä, josta en tiennyt mitään, ja jolla olisi pitänyt tehdä töitä. Onneksi olen utelias luonnostani, ja vain kokeilemalla sitten löysin keinot käyttää konetta.
Vaadin saada koulutusta noin 10 vuoden jälkeen, ja osallistuin Atk-ajokorttikurssille. Se oli varsin hyvä kurssi, ja sen voi suorittaa myös työväenopistossa. Siitä voi ottaa vain osiakin, jos haluaa. Sen tutkinnon jälkeen on paljon valmiuksia oppia lisää. Mikään ei estä käymästä esim. eläkeläisten kurssia pariin kertaan, jos ei ole oppinut ensimmäisellä kerralla riittävästi.
Lankoni aloitti tietokoneen käytön vasta 70-vuotiaana. Hän kävi parikin kertaa eläkeläiskurssilla, ja on nyt varsin taitava tietokoneen käyttäjä.
Joka kerran 12-15 osanottajaa ja yksi ohjaaja. Joka kerran se yksi oppilas, joka ei saa edes auki koko rakkinetta. Jonka vieressä ohjaaja sitten kyykkii ja neuvoo joka näppylän ja muut odottavat.
Kun osanottajia on liikaa, ei voi esittää kysymyksiä, sillä niitä esitetään muutenkin kauheasti. Pitää vain yrittää kuunnella millaisia ongelmia muilla on ja etsiä itselleen niihin ratkaisuja.
Minulle koneen salat ovat edelleen piilossa. En osaa siivota turhia pois kovalevyltä, en osaa etsiä cookies, vaikka on ohjelma sitä varten.
Olen kiitollinen, ettei virukset ole vallanneet rakasta konettani, mutta siinä onkin ihan vahingossa 2 palomuuria, niin että ei ota vastaan taattujakaan liitteitä sähköpostiin.
itselleen sopivaa kurssia, niin kannattaa ostaa sopivia manuaaleja eli käsikirjoja ja käydä ne läpi osa osalta, omalla koneella kokeilemalla. Sillä tavalla minä olen oppinut. Käsikirjoissa löytyy aina ohjeet jokaiseen, sen ohjelman, osaan. Huonosti ilmaistu!?
Liikkeellä on paljon jos jonkinmuotoisia ATK-kursseja. Monien opistojen "ryhmäkurssit" joilla osallistujia on 20 - 30, ihmettelen ketä ne palvelevat? Mahdollisesti nuoria kykyjä.
Olen vienyt läpi monia ikäihmisten ATK-kursseja. Pidän oppimisen suhteen parhaimpana kokoonpanona 4-5 henkilöä, maximi 10 osallistujaa, niissä opetus tapahtuu osallistujien ehdoilla.
Aika 3t/kerta, 1.tunti edellisen päivän kertausta, tietojen päivittämistä, 2.t uutta asiaa, 3.t opittujen taitojen harjoittelua ja vapaata koneen käyttöä. Kurssin kesto ollut 25 x 3tuntia.
Yksistään ikäihmisille suunnattuja kursseja voi tiedustella esim. eri paikkakunnilla toimivista Ikäihmisten yliopistoista, kansalais-,ja työväenopistoista. Siellä pääsee mukavasti koneen käytön makuun.
Niillä paikkakunnilla joissa Ikäihmisten yliopisto toimii syksyisin ja keväisin alkavat 10 kerran luentosarjat avartavat näkemystä yhteiskunnan eri osa alueilta. Suosittelen osallistumista. On avoin kaikille, ammatteja ei kysellä!
Sain alkuopetuksen pojaltani. Senjälkeen olen saanut lukemattomia ohjeita istumalla kännykkä kourassa tietokoneen äärssä ja siitä mennään nappula nappulalta eteenpäin. Tällaisia opettajia löytyy joka suvusta, sillä jo aivan nuoretkin lapset ovat tosi taitavia tietsikan käyttäjiä.
Aina kun joku sattuu istahtamaan koneeni ääreen, istun minäkin tiiviisti selän takana ja joka kerta hoksaan jonkun uuden kikan.
Aloitinkin vasta 77v ja nyt on viisivuotta hurahtanut "nörttinä" ja hauskaa sekä hyödyllistä on ollut. Kaikki hoituu nykyään koneelta, kuten posti, pankki, messe ja skype puhumattakaan veikkauksesta ja totosta ja niistä lukemattomista googlen surffailusta.
Tämä on ollut vanhuusiän hauskin kokemus.
Joillakin paikkakunnilla myös kirjastot järjestävät ilmaisia tietokonekursseja senioreille, 10-12 opiskelijaa kerrallaan.
Kyllähän ne minunkin lapsenlapseni... Mutta en raatsi vaivata heitä. Vähän samalta tuntuu kuin kutsuisin kotiini lääkärisukulaiseni ja alkaisin sitten valittaa vaivojani.
Kyllä joskus on pakko pyytää apua, kun pitää asentaa jotain koneelle tai yrittää saada se taas käyntiin jonkin ongelman jälkeen. Guru istuu aina sitten tunnista toiseen koneella, siivoaa turhat ja asentelee uusia (kuulemma ihan tarpeellisia) apuohjelmia, joiden ideasta en tiedä mitään.
Minulle riittää tämä minkä osaan.
Hyvä kaimani, ei se varmaankaan lapsenlapsiasi niin kovasti rasita jos joskus auttavatkin ongelmien ratkaisemisessa. Minusta tuntuu että he ihan mielellään näyttävät osaamisensa.
Minunkin koneellani käy välillä "puhdistaja" ja se on ihan hyvä. Tulee klikattua usein väärin eikä niitä töppäyksiä saa pois, mutta sekin tapahtuu ehkä kerran pari vuodessa joten sekään tuskin liikaa rassaa avustajaa.
Se on minunkin mottoni: teen sen minkä osaan ja minkä tarvitsen ja sillä pääsee jo pitkälle.
Hyvää jatkoa kaikille "seniorinörteille".
Olen äkkinäinen näissä postiasioissa .
Minulla on kuitenkin luukku posti osoite .Jos haluat kirjoittaa niin kokeillaan .
[email protected]