Oletko onnellinen isä/äiti nykyään? Miksi olet tai miksi et ole? Miten talous jakautuu teidän kesken?
Itse olen onnellinen isä. Ainoa harmitus on etten voi olla enemmän lapseni kanssa. Toki olen riidellyt exäni kanssa joka liene enemmän sääntö kuin poikkeus. Viimeksi oli riitaa elatusmaksujen pienuudesta. Lupasin auttaa parhaan maksukykyni mukaan tarpeen vaatiessa ja totesin samalla sen, että parempi kuin maksujen korotus on että edes toisella on pienehkö puskurirahasto jos lapselle tahi toiselle tulee yllättäviä menoja.
En tiedä miten sitten exäni asian otti mutta ainakin kun vein häntä kauppaan niin kieltäytyi saunaolueista joita tarjosin vkl:a ajatellen. Sain ainakin ostettua lapsen pyörään lukon kun hipsaisin salaa kassalle. Ja kun hän polttaa sätkiä niin itse sain kaverilta halvalla js annoin laatikollisen hänelle.
Silti on syylinen olo kun elarit on "niin pienet" että itsellekkin jää rahaa.
Itse olen onnellinen isä. Ainoa harmitus on etten voi olla enemmän lapseni kanssa. Toki olen riidellyt exäni kanssa joka liene enemmän sääntö kuin poikkeus. Viimeksi oli riitaa elatusmaksujen pienuudesta. Lupasin auttaa parhaan maksukykyni mukaan tarpeen vaatiessa ja totesin samalla sen, että parempi kuin maksujen korotus on että edes toisella on pienehkö puskurirahasto jos lapselle tahi toiselle tulee yllättäviä menoja.
En tiedä miten sitten exäni asian otti mutta ainakin kun vein häntä kauppaan niin kieltäytyi saunaolueista joita tarjosin vkl:a ajatellen. Sain ainakin ostettua lapsen pyörään lukon kun hipsaisin salaa kassalle. Ja kun hän polttaa sätkiä niin itse sain kaverilta halvalla js annoin laatikollisen hänelle.
Silti on syylinen olo kun elarit on "niin pienet" että itsellekkin jää rahaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja syy....Elämä on kaunista, kaikenkaikkiaan, ne pienetkin asiat siinä, ja ennenkaikkea, aina voisi olla niin paljon huonomminkin. Miksi en siis soisi itselleni olevani onnellinen.
Ex:n kanssa ajoittain riitely on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sekin pitää vain kääntää positiiviseksi: parempi puhdistaa ilmaa kuin kasata sisälle kaikkea sanottavaa, kunhan osataan pyytää anteeksi ja sopia erimielisyyksienkin jälkeen.
Meillä minä vastaan taloudellisesti lapsesta, pientä elatusta lukuunottamatta. Mies ei osallistu siihen muuten mitenkään, enkä antaisikaan(ymmärrän ex:si"ylpeyden"kieltäytyä avustasi). Tosin jos jotain sattuisi, tiedän, että voisin kääntyä hänen puoleensa ja huolehtisi varmasti lapsen tarpeesta.
Jos koet huonoa omaatuntoa tuollaisesta kuin elarit, kompensoi apusi muuten: ole valmiina ottamaan lasta useammin ja varsinkin, kun tiedät ex:si tarvitsevan aikaa itselleen tai menoihinsa. Jos tiedät että lapselle tarvitsee ostaa uudet talvitamineet tms, tarjoudu hankkimaan, jos apusi ei "rahallisessa" muodossa kelpaa. Ainakin meillä toimii, hyväksyn lapselle hankitut, jos tahtoo hankkia, ja varsinkin,kun meillä tulot ovat kuitenkin ihan eri luokkaa, mieheltä ei siis"pois"impulsiivisetkaan ostot. Ja ehkä tärkein, muista sanoa se, että tietäähän hän voivansa kääntyä puoleesi jos tarve tulee. Se on aika harvinaista nykyään eron jälkeen ja auttaa jaksamaan enemmän kuin "ylimääräiset"seteliniput kun tietää, että jos joskus väsyy, voi luottaa toisen pyyteettömään apuun.
Ei maksiais edes minimielareita vaan mielummin laittaa rahat uuden naisensa lapsen skootteriin.Ventovieras mukula,mutta pitäähän sityä uudelle näyttää että on rahaa millä mällätä.
Minä sen kestän mutta laspilla on vaikeampaa kun tyttö pyysi 12 euroa ratsastustuntiin niin ei ollut exällä varaa mutta samana viikonloppuna osti uuden naisensa pojalle 300 euron cd soittimen rippilahjaksi.
Niin se menee,lapset on tyytyväisiä siihen mitä minä ostan heille pienistä työttömyyspäivärahoistani mutta hivenen ovat katkeria isällleen.
No jo on mies! Vai onko ees mies?!
Tossa tilanteessa kyllä mun mielestä kantsii avata jos lasten silmät näkemään isän nurja puoli. Miksi syöttää lapselle paskaa ihanasta isästä ym kun omat lapset eivät näytä merkitsevän vellin vertaa! Lapset oppivat vain, että oli ihminen kuin paha tanhansa, hänestä on tykättävä vaik väkisin, kun äiti niin sanoo.
Toi on suorastaan loukkaus lapsia kohtaan, jos aikuinen valheellisesti yrittää puhua hyvää, kun takana tulee tuutin täydeltä paskaa! Aivan järkyttävää!
Tämä on taas näitä... Ihme homma ja monesti mietityttää mahtaako olla tottakaan. Tietenkin jos ostaa toiselle kallista niin ei toiselle enään riitä rahaa. Kummaa toimintaa.
Nuorempi muksuni on tänään viimeistä päivää päiväkodissa ennen kouluun menoa. Hänellä on ollut tarhassa hauskaa ja innostavaa ja kivoja kavereita
(joista osa tulee samalle luokalle kouluun), henkilökunta on ollut loistavaa, joten vein heille
pienen kukan kiitokseksi. Sain ammattikasvattajan suulla kuulla miten tasapainoinen ja osaava ja reipas lapsi minulla on! Toki tiesin sen jo itsekin, mutta aina se on kuin musiikkia vanhemman korville, kun joku sanoo sen ääneen. Kohottaa itsetuntoa tietää, ettei ole omista vajavaisuuksistaan huolimatta onnistunut pilaamaan jälkikasvunsa elämää. Ja että päiväkodissa muistetaan vielä vanhempaakin lasta,
sekin on mukavaa.
Olen todella tyytyväinen, että käytännön yksinhuoltajana, arjen lähivanhempana, olen saanut
kaksi mahtavaa ja lahjakasta lasta. Ja olen tyytyväinen siitäkin, ettei heidän isänsä ole häipynyt heidän elämästään, vaikka asuukin toisessa taloudessa ja uuden kumppanin kanssa.
Rahastakaan ei tarvitse riidellä, mutta mitä se raha on tässä yhteydessä - tärkeämpää on saada seurata lasten kasvua ja elämää ja ottaa siihen osaa.