Onko kohtalotovereita?
Minä täällä koitan jakaa aikaani gradun ja lapsen välillä. Lapsi on nyt puolitoistavuotias. Opintoni ovat loppusuoralla, kauan on tullut yliopistolla roikuttua, mutta nyt olen päättänyt tehdä gradun ja valmistua. Raakatekstiä on nyt 103 sivua, ja työ alkaa olla ylittänyt puolen välin. Vielä pitää hioa teoriaa ja tekstiä.
Gradun teko on oikeastaan helpompaa nyt kun on lapsi, kun saa pakostakin ajatukset välillä muualle, kummankin osalta - sekä gradun että lapsen... Tavoitteena on saada gradu valmiiksi jouluun mennessä. Eli realistisesti ollaan liikkeellä.
Minä täällä koitan jakaa aikaani gradun ja lapsen välillä. Lapsi on nyt puolitoistavuotias. Opintoni ovat loppusuoralla, kauan on tullut yliopistolla roikuttua, mutta nyt olen päättänyt tehdä gradun ja valmistua. Raakatekstiä on nyt 103 sivua, ja työ alkaa olla ylittänyt puolen välin. Vielä pitää hioa teoriaa ja tekstiä.
Gradun teko on oikeastaan helpompaa nyt kun on lapsi, kun saa pakostakin ajatukset välillä muualle, kummankin osalta - sekä gradun että lapsen... Tavoitteena on saada gradu valmiiksi jouluun mennessä. Eli realistisesti ollaan liikkeellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valmistuin muutama vuosi sitten, mutta tuoreessa muistissa on opiskelu pienten lasten kanssa. Riippuen aineesta, voisin yrittää heittää ajatuksia ja ainakin tsempata. Laita meiliä [email protected]
ihanaa kuulla, että joku "meikäläinen" on päässyt jo noin pitkälle!!! Itse olen kolmen lapsen kotiäitinä vasta henkisesti alkanut valmistautua gradun tekoon. Olen vakavasti jo epäillyt, ettei se kotiäidiltä kunnialla onnistu, kun jatkuvasti joku häärää jaloissa ja istuu sylissä.
Mistä aiheesta teet?
Kiitos kannustuksesta kasvatustieteilijä ja levoton. En halua tuoda aihettani julki vielä, mutta kielitieteisiin se liittyy. Ettei joku reipas kotiäiti pyöräytä tutkimusta samasta aiheesta, ja sitten saisin syyt plagioinnista niskoilleni, hihii!
Pakko kyllä kannustukseksi sanoa, että se taakka, mikä hartioilta koko ajan karisee valmistuvan tekstin myötä, on ihan uskomatonta. Jo itsestään ajatus siitä, että minä tosiaan kohta valmistun, kannustaa yhä ahkerampaan työskentelyyn. Kun sen vaikean alun yli pääsee, työ lähtee itse kantamaan itseään.
Toki jos lapsia on kolme, opiskelu vaatii jo sitä, että lapset saa hoitoon. Jos ei sitten pärjää tosi vähillä unilla ja osaa ajatella järkevästi yömyöhällä... Tsemppiä sinnekin päin! Mitä alaa levoton opiskelee?
Yhteiskuntatieteitähän (noin ympäripyöreästi vastattuna ;-D) yritän tässä saada kasaan.
Minulla tämä nuorin on samanikäinen kuin sinulla ja vanhimmat ovat jo koulutiellä, joten aikaa kyllä olisi...kunhan jostain löytyisi sitä tahdonvoimaakin.
Graduuni kuuluu se pakollinen kvantitatiivinen tutkimus ja siihen se nyt näyttäisi tyssäävän, pelkkä ajatuskin hirvittää ja tutkimuksen analysointi jollakin ohjelmalla (meillä yleisin SAS) on suorastaan lamaannuttava ajatus.
Tuossa pöydänkulmalla notkuu vino pino aikaisempia tutkimuksia, artikkeleita ja väittäreitä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Onneksi sentään kuopus vetää ne lattialle tasaisin väliajoin, etteivät pääse niin pölyyntymään.
Miten sinä onnistut kirjoittamaan? Teetkö iltaisin vai pikkuisen päiväunien aikana?
Teen lähinnä päiväunien aikaan, mutta joskus kun draivia on niin naputtelen aamulla tai illalla. Ja nyt kun mies on vielä lomalla, teen muulloinkin. Meillä on sopimus, että koitetaan järkätä minulle joka päivä kirjoitusmahdollisuus. Mies hoitaa tuolloin lasta, jos ei lapsonen sitten ole nukkumassa.
Ota se ohjelma jollain keinolla kotiisi ja harjoittele sillä ihan leikkimielellä. Kynnys mataloituu, kun hoksaa, mikä on ohjelman juju.
Minä jätin kaiken muun aineiston alussa pois, kun ne tuottivat niin suuren kynnyksen, ja aloin vaan suoraan analysoida omaa aineistoani. Kun aineisto tulee tutuksi, huomaa, mitä asioita pitää vielä itse opiskella lisää. Se on hyvä keino, että alkaa vaan kirjoittaa. Ei valmista tekstiä, vaan raakatekstiä aiheeseen liittyen. Siitä se sitten alkaa hioutua...
eivät ole taivaissa niin TODELLA yksinkertaisella tutkimusosalla pääsee läpi. Sitä paitsi, miksi et tekisi kvalitatiivista gardua?
Minä tein gradun perheen ohessa. Siivosin, tiskasin, pyykkäsin ja kuurasin. Siinä sivussa hoidin 2 lasta. Se oli elämäni parasta aikaa. Erityisesti se korostuu nyt kun olen taas työelämässä. Aikaa ei ole muulle kuin työlle. Tekisi mieli hypätä pois tästä oravanpyörästä.