eskarilainen

Meilläkin on ujo ja hiljainen 6-vuotias joka aloitti eskarin. Hän on luonteeltaan sellainen, että tarvitsee ensin sen oman aikansa tutustuessaan uusiin ihmisiin, ympäristöön ja toimintaan. Katselee ensin mielellään sivusta ennenkuin menee mukaan. Kun asiat tulevat tutummiksi, ja löytyy kavereita hän osallistuu touhuihin toisten lailla. Ei vain ole suunapäänä joka paikassa ja yleensä meneekin toisten mukana. Itsekin toivon että vuoden päästä koulunkäynti alkaa sujumaan normaalisti ja lapsi "kasvaa" ja reipastuu tämän vuoden aikana. Minäkin jään odottelemaan kokemuksia vanhemmilta, jotka voisivat kertoa miten heidän ujot lapsensa ovat pärjänneet koulussa ja kasvaako rohkeus vuosien mittaan. :))

meillä on nyt neljäsluokkalainen poika, joka aina on ollut ns. ujo ja hiljainen.
Eskarissa oli opettajana ihminen, jonka mielestä hiljaisuus ja ujous ovat merkkejä sosiaalisesta kypsymättömyydestä...ongelmiahan siitä tuli.

Poikaa testattiin ja testattiin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lopuksi opettaja suositteli jäämää toiseksi vuodeksi eskariin, jospa poika vähän rohkaistuisi lisävuoden aikana.
Äitinä en tätä sulattanut. Poika on aina ollut sellainen "tutkii ennenkuin hutkii"-tyyppi, ja se on hänen luonteensa. En nähnyt mitään syytä jättää häntä toistamiseen eskariin vain, että hän muuttaisi luonteensa paremmin yleiseen muottiin sopivaksi.

Loppujen lopuksi jouduimme vielä koulupsykologille testattaviksi ja se oli parasta mitä saattoi tapahtua. Psykologi sanoi, että kyseessä nimenomaan on luonteenpiirre, ei mikään heikkous jota täytyisi yrittää poistaa. Hänen mukaansa pahinta mitä tällaiselle lapselle voi tehdä on yrittää "rohkaista" häntä ja yrittää saada reippaammaksi. Sellaisessa tilanteessa lapsi voi mennä lopullisesti lukkoon ja kokea ettei häntä hyväksytä sellaisena kun hän on tai että hän on jotenkin huonompi kuin vilkkaammat lapset ja siitä sitten voikin olla oikeasti traumatisoivia seurauksia.

Näillä eväillä lähdimme sitten koulutielle ja hyvin on mennyt. Poikamme ei edelleenkään lähde kiljuen mihinkään mukaan, mutta ei ole jäänyt minkään ulkopuolellekaan. Hänellä on ystäviä ja hän viihtyy koulussa -sellaisena kuin on.

Ja nyt tänä syksynä lähti hänen pikkusiskonsa samaiseen eskariin samaisen opettajan "hoiviin" samanlaisella luonteella varustettuna kuin veljensä...jännityksellä odotan tulevia kehityskeskusteluja ;-)