Enimmäkseen taisin olla mummon kanssa,
olit hieman vetäytyvä murheinesi.
Hoidimme mummon kanssa lehmät
ja muutkin eläimet,
sivussa oppien kuinka matot kudotaan.
Joskus kyllä pyysit mukaasi minut,
sehän oli kuin juhlahetki!
En oikein edes tiennyt miten olisi
pitänyt olla,
kai se oli tekemistesi ihailua...
Keväinen perunanvaon vetäminen,
sinä traktorilla
minä vinssin toisessa päässä aurassa.
Sekin perhana sattui käsiin
mutten sitä tietenkään sanonut!
Miesten hommia...
Kalansavustuksen muuten osaan yhä,
ihan kuten sinä silloin opetit!
Leppälastuja ja katajanoksia,
sokeripalatkin väriä antamaan.
Ja kun nahka halkeilee,
kullanruskea kala on valmis.
Heinänteko taisi olla niitä joissa tuntui
kuin olisin enemmän haitaksi?
Hyppiminen ladossa
vei voiton ja pisti usein karkaamaan töistä,
vaikka sainhan toisinaan heinän seipäälle,
traktoriakin ajoin.
Puintien aikaan olit kovin väsynyt...
Muistan vaatineeni usein vielä
uimareissua mökille
ja savustamaan...
Että olisi saatu ajella ja olla
yhdessä taas!
Hait minua kaupungista,
matkalla lauloimme joululauluja
oli sen aika...
Laulaa osasit todella hyvin,
sen olen perinyt sinulta.
Muistan laulutuokiomme saunalla,
muita nauratti varmaan innostuksemme.
Me jaksoimme ja nautimme!
ja varmaan ne muutkin...
Usein teimme matkalla ostoksia
taisin väsyttää kysymyksilläni?
Halusin tietää kaiken viljelystä,
metsän eläimistä,
karjastakin.
Aina ajattelin jatkavani tilanpitoa,
elämä vain kuljettaa omia
polkujaan...
Olit elämisen tuskasi alla
huumorintajuinen.
Muistan kun olit jo halvaantunut,
toisinaan nauroimme hölmöille jutuillemmme,
emmekä osanneet lopettaa ollenkaan,
muut saivat taas hävetä.
Voi helvetti,
että voi joskus olla ikävä!
---------------------------
omistettu vastíkään kuolleelle isoisälleni,
siellä mummolassa taisin elää yli puolet
lapsuudestani ja nuoruudestani.
runollisuus saattoi kärsiä, mutta ajatus sitäkin suurempi.
tuli vaan mietittyä taas oltuani pitkällä työmatkalla viime päivät.
lentokoneessa on aikaa ajatuksille.
olit hieman vetäytyvä murheinesi.
Hoidimme mummon kanssa lehmät
ja muutkin eläimet,
sivussa oppien kuinka matot kudotaan.
Joskus kyllä pyysit mukaasi minut,
sehän oli kuin juhlahetki!
En oikein edes tiennyt miten olisi
pitänyt olla,
kai se oli tekemistesi ihailua...
Keväinen perunanvaon vetäminen,
sinä traktorilla
minä vinssin toisessa päässä aurassa.
Sekin perhana sattui käsiin
mutten sitä tietenkään sanonut!
Miesten hommia...
Kalansavustuksen muuten osaan yhä,
ihan kuten sinä silloin opetit!
Leppälastuja ja katajanoksia,
sokeripalatkin väriä antamaan.
Ja kun nahka halkeilee,
kullanruskea kala on valmis.
Heinänteko taisi olla niitä joissa tuntui
kuin olisin enemmän haitaksi?
Hyppiminen ladossa
vei voiton ja pisti usein karkaamaan töistä,
vaikka sainhan toisinaan heinän seipäälle,
traktoriakin ajoin.
Puintien aikaan olit kovin väsynyt...
Muistan vaatineeni usein vielä
uimareissua mökille
ja savustamaan...
Että olisi saatu ajella ja olla
yhdessä taas!
Hait minua kaupungista,
matkalla lauloimme joululauluja
oli sen aika...
Laulaa osasit todella hyvin,
sen olen perinyt sinulta.
Muistan laulutuokiomme saunalla,
muita nauratti varmaan innostuksemme.
Me jaksoimme ja nautimme!
ja varmaan ne muutkin...
Usein teimme matkalla ostoksia
taisin väsyttää kysymyksilläni?
Halusin tietää kaiken viljelystä,
metsän eläimistä,
karjastakin.
Aina ajattelin jatkavani tilanpitoa,
elämä vain kuljettaa omia
polkujaan...
Olit elämisen tuskasi alla
huumorintajuinen.
Muistan kun olit jo halvaantunut,
toisinaan nauroimme hölmöille jutuillemmme,
emmekä osanneet lopettaa ollenkaan,
muut saivat taas hävetä.
Voi helvetti,
että voi joskus olla ikävä!
---------------------------
omistettu vastíkään kuolleelle isoisälleni,
siellä mummolassa taisin elää yli puolet
lapsuudestani ja nuoruudestani.
runollisuus saattoi kärsiä, mutta ajatus sitäkin suurempi.
tuli vaan mietittyä taas oltuani pitkällä työmatkalla viime päivät.
lentokoneessa on aikaa ajatuksille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taitaa kirjoitusvirheet olla tulleet jäädäkseen
otsikoihini... :)
Saanpahan vastailla omiin runoihini.
iltaa vain. Mitäpä noista virheistä, tekevälle sattuu.
Hienon runon isoisällesi teit. Muistot elävät.
Toinen kotini. Ja joskus kun on aikaa matkustellessani paljon, sitä pysähtyy miettimään.
Varmaan ihan hyvä, koska ilman olosuhteiden pakottamia taukoja olisin varmaan enemmän lentokoneessa kuin kotona :)
Muistot tosiaan elävät, ja jäävät kauniina mieleen.
En oikeastaan juurikaan valokuvia tms. tarvitse niitä palauttamaan. Kuvat ovat sisälläni.