Sihteeri (pitkä)

Työhaastatteluun saapunut nuori nainen hymyili hermostuneesti johtaja
Matti Suonpäälle. Johtaja vastasi itsevarmemmin nuoren naisen hymyyn,
tietäen tapahtuman ohjien olevan omissa käsissään. Hän piti tilanteesta.
Firman aulaemäntä oli soittanut haastateltavan saapuneen, ja hän oli
hakenut silminnähden hermostuneen haastateltavansa vanhaan
työhuoneeseensa.

Neidon hermostus oli ymmärrettävää. Tämä oli hakemassa ensimmäistä
työpaikkaansa tradenomina arvostetusta finanssialan yrityksestä. Firma oli
käynnistämässä laajaa ohjelmistonkehitysprojektia, jota Suonpää tulisi
johtamaan. Haastattelu koski projektisihteerin tehtävää.

Johtaja katsoi työpöytänsä äärestä haastateltavaansa päästä jalkoihin.
Maria Eskelinen, vastavalmistunut HSO-sihteeri, 22 vuotta. Nainen oli
pukeutunut haastattelua varten asianmukaisesti hyvin istuvaan bleiseriin
ja mustaan hameeseen. Hänen vaaleat hiuksensa olivat kiinni, ja hän yritti
peittää lyhyttä pituuttaan korkeakorkoisilla kengillä. Tyttö oli jäänyt
seisomaan johtajan istuessa, mikä antoi tälle hyvän tilaisuuden arvioida
haastateltavaansa. Suonpää nautti tilanteesta. Hän antoi katseensa viipyä
vielä hetkisen tytön terhakoilla rinnoilla ennen istumakehotusta.

Suonpää ei kiusannut haastateltavaansa enempää, vaan siirtyi varsinaiseen
haastatteluun. Hän oli 34-vuotiaana uransa tärkeässä taitekohdassa
päästyään johtamaan laajaa ohjelmistonkehityshanketta, ja hän halusi
projektiinsa vain osaavia henkilöitä. Marian todistukset lopputyöstä sekä
työharjoittelusta olivat kiitettävät; Mariaa kehuttiin tunnolliseksi ja
luotettavaksi työntekijäksi.

Haastattelun pysyessä ystävällissävyisenä ja ammatillisena Marian
hermostus alkoi kaikota. Suonpää piti haastateltavastaan. Tämä vastaili
kysymyksiin avoimesti, mutta kunnioituksella.

"Tulisit projektissa työskentelemään itsenäisesti alaisuudessani uusissa
toimitiloissamme", johtaja kertoi nojaten taaksepäin nahkatuolissaan.
"Lisäksemme projektissa työskentelisi vain ohjelmistosuunnittelijoita ja
koodareita. Tehtäväkenttäsi tulisi siis olemaan varsin moninainen.
Luuletko pärjääväsi?"

Maria rentoutui tuolillaan keskustelun kääntyessä hänelle lupaavaan
suuntaan. Pieni hymy nousi hänen huulilleen. "Kyllä. Olen hyvin
sopeutuvainen."

Tuleva projektipäällikkö hymyili. Heidän yhteistyöstään tulisi helppoa.

Marian poistuessa Suonpää sulki oven tämän perässä ja jäi sitten
katselemaan hetkeksi ikkunastaan ulos. Hän kuvitteli haastateltavansa
venyttelemässä tuolillaan taaksepäin siten, että tämän rinnat
pingottautuvat paidan kangasta vasten, ja sanovan riettaalla äänellä "Olen
_hyvin_ sopeutuvainen."

Johtaja käveli peilin eteen oikaisemaan solmiotaan. Hitto, hän ajatteli
pudistaen päätään. Haastateltavia tulisi olemaan muitakin, mutta tuskin
toista yhtä nussittavaa pakkausta.

---

Maria nautti lounassämpylää uudessa työpisteessään ja surffaili samalla
Internetissä. Hän oli saanut hakemansa paikan. Työhaastattelussa
Aleksanterinkadulla hän oli tuntenut itsensä vain kokemattomaksi
tytönhupakoksi tummiin liikepukuihin pukeutuneiden miesten ja
huoliteltujen, nuorta tyttöä arvioivasti katselleiden vanhempien naisten
keskuudessa, mutta nyt hän tunsi olonsa jo varmemmaksi.

Maria oli kiitollinen pomolleen siitä, että tämä oli antanut hänelle aikaa
perehtyä tehtäviinsä ja tottua talon tavoille. Suonpään kanssa oli
mutkatonta työskennellä: tämä osasi yleensä ilmaista selkeästi, mitä
halusi, ja johtajalla tuntui aina riittävän aikaa myös ohjata sihteeriään
tämän sitä tarvitessa. Heidän välinen suhteensa oli hyvin korrekti ja
ammatillinen.

Toisaalta, aivan läheiseksi heidän esimies-alainen -suhdettaan ei voinut
kutsua. Maria arveli tämän johtuvan osittain perinteikkään yrityksen
kulttuurista - tiukasta pukukoodista ja hierarkiasta - mutta hän koki myös
johtajan pitävän tarkoituksella hieman etäisyyttä alaisiinsa. Johtaja oli
suurikokoinen, itsevarma ja patriarkaalinen mies, jonka arvovalta ja
hienoinen varaumuksellisuus hieman pelottivat sihteeritärtä. Marian olikin
helppo paeta kuuliaisen, ahkeran sihteerittären roolin taakse. Hänelle oli
toisinaan helpotus pystyä vain tekemään sen, mitä käsketään. Hyvänä
esimiehenä Suonpää osasi antaa tästä myös kiitosta.

Firman pääkonttorista erillinen toimipaikka oli sekä hyväksi että pahaksi.
Toisaalta Maria pääsi itsenäisesti vastaamaan koko toimipisteen käytännön
asioista, mikä oli hänelle sekä ammatillisessa mielessä että käytännön
arvostuksen kannalta hyvästä. Toisaalta Maria ei voinut kääntyä
ongelmissaan työtovereiden puoleen, ja hän oli työssään melko lailla
yksin.

Maria oli hyvin tietoinen siitä, että projektin ainoana naisena hänen
pukeutumistaan ja ulkonäköään seurattiin tarkoin. Marialla oli ollut
ennakkoluuloja tietokonenörtteinä pitämiään ohjelmistokehittäjiä kohtaan,
mutta hän oli alkanut jo tottua ja sopeutua näiden seuraan ja oppinut
vähitellen näkemään heidätkin yksilöinä, joista toiset olivat
sosiaalisempia ja toiset - noh, epätavallisempia... Toki hänen naisena
saama jakamaton huomio oli hieman kiusallista, koska sen saattoi tulkita
alentavan hänen arvoaan ammattilaisena, mutta Maria pyrki mukautumaan
odotuksiin. Joka tapauksessa hänen esimiehensä kohteli häntä
ammattilaisena.

Maria käytti ruokatuntinsa mieluummin netissä chattailuun kuin yksin
lounaalla käymiseen. Erilaiset deitti- ja chattipalvelut tarjosivat
tervetullutta piristystä muuten viralliseen työhön. Omatunnollekaan pieni
flirtti ei käynyt, koska siihen ei kulunut varsinaista työaikaa.

Nuoren sihteerittären salainen nettielämä oli huomattavasti todellisuutta
riettaampaa. Todellisuudesta ei silti aina tarvinnut paljoa poiketa.
Korkokengistä ja lyhyestä hameesta puhuminen ei jättänyt miehiä kylmiksi.
Netissä Maria kykeni salanimien turvin olemaan miehiä kiusoitteleva upea
valtiatar tai toimiston pikku lutka - ja ruokatunnin päättyessä napin
painalluksella taas oma siveä itsensä.

Siirtyminen roolien välillä ei myöskään tuottanut Marialle vaikeuksia
hänen nähdessään yllättäen lounaalta palaavan esimiehensä. Maria tervehti
tätä, sulki selainikkunan ja siirtyi luontevasti allaolevan työsähköpostin
kirjoittamiseen. "Saan kyselyn postitettua kaikille osapuolille
projektipalaveriin mennessä", hän kertoi. Johtaja näytti hieman
poissaolevan näköiseltä, mutta totesi sitten: "Hyvä. Katsotaan sitten
iltapäivällä sitä vastausten käsittelyä."

Johtajan poistuttua Maria huokaisi harmistuneesti, mutta tarttui sitten
taas työtehtäviin. Hänen kannattaisi ehkä hankkia kotiinsakin nopea
nettiyhteys...

---

Projektipalaverissa Maria oli esitellyt valmistelemansa ja eri osapuolille
lähettämänsä kyselyn, niin kuin oli luvannutkin. Hänen tehtävänään oli
ollut kerätä projektin eri viiteryhmiltä tietoa sähköpostikyselyllä ja
sitten koostaa näiltä tulleet vastaukset yhteen. Kyselyä lukuunottamatta
palaverissa ei ollut tullut esiin muita sihteerin tehtäviin liittyviä
asioita, ja puheenjohtajana toiminut Suonpää oli tarjonnut Marialle lupaa
poistua ennenaikaisesti muiden töidensä ääreen.

Toimiston ollessa muuten tyhjillään Maria otti kengät pois jalastaan ja
venytteli raukeasti työpisteensä ääressä. Hän sulki silmänsä ja hieroi
rintojaan paitansa lävitse. Oli siinäkin taas tylsä kokous. Onneksi firman
käytännön mukaisesti puheenjohtajat huolehtivat itse pöytäkirjan
kirjoittamisesta, ettei hänen tarvinnut istua kaikissa palavereissa.
Marian mielessä kävi aikaisempaan chattiin palaaminen, mutta hän karisti
ajatuksen mielestään ja palasi töiden pariin.

Myöhemmin iltapäivällä, kun tällä oli kalenterin perusteella hyvää aikaa,
Maria lähti tapaamaan johtajaa. Johtajan huone oli aivan naapurissa, mutta
Maria kävi ensin vilkaisemassa peiliin ja pysähtyi nopeasti oikaisemaan
hiuksiaan. Johtajan huoneessa käynti jännitti häntä aina hieman, varsinkin
jos johtaja oli kiireinen tai stressaantunut. Kahviautomaatille matkalle
ollut nuori insinöörinalku pysähtyi aulaan muka naputtelemaan
kännykkäänsä, mutta tarkkaili syrjäsilmällä hermostunutta naista. Kun
nuorelle sihteerille ei jäänyt yksityisyyttä valmistautumiseen, hänen oli
pakko koputtaa oveen ja siirtyä rohkeasti sisään.

Marian hermostuneisuus osoittautui aiheettomaksi. Matti vaikutti
ilahtuneelta nähdessään sihteerinsä. "Hei, hyvä että tulit", johtaja
aloitti. "Esittelit hyvin sen osapuolikyselyn. Toivottavasti pääsit sitten
taas jatkamaan muita töitä." Nuori sihteeri punastui hiukan, mutta hymyili
sitten varovasti johtajalle.

Suonpää keskusteli Marian kanssa kyselyn vastausten käsittelystä. Hän
tuntui olevan tavallista välittömämmällä päällä ja kiinnostunut
sihteeristään. Hän kykeni vangitsemaan halutessaan nuoren sihteerinsä
kaiken huomion. Johtajan maskuliiniset piirteet, moitteeton pukeutuminen
ja syvä ääni saivat naisen tuntemaan itsensä pieneksi.

Johtaja kertoi tulostiedoista koottavan yhteenvedon Excel-taulukkoon ja
pyysi sihteeriään tulemaan työpöydän toiselle puolelle katsomaan, miten
taulukkopohjaa käytettiin. Maria siirtyi kuuliaasti pomonsa viereen ja
kumartui seuraamaan näytöltä, mitä johtaja istualtaan esitti. Maria oli
niin lähellä esimiestään, että hän kykeni aistimaan tämän partaveden
tuoksun. Nuoren sihteerittären hengitys kiihtyi, ja hän tunsi
kihelmöintiä koko kehossaan.

Silloin Maria tunsi esimiehensä kämmenen takapuolellaan. Se tuntui kuin
salamaniskuna Marian kehossa, ja hän jäykistyi vaistomaisesti. Suonpää
veti nuoren tytön aivan kiinni itseensä, jotta tämä näkisi paremmin.
Marian hengitys salpautui, ja hän tunsi sydämensä hakkaavan. Johtaja
jatkoi selostustaan taulukon rakenteesta, mutta nuori sihteeri kykeni vain
kokemaan tämän kaikentäyttävän läheisyyden. Suonpään käsi oli jäänyt kuin
huomaamatta tytön lantiolle.

Johtaja kääntyi aavistuksen katsomaan Mariaa silmiin ja kysyi:
"Kuunteletko sinä?" Sitten Maria näki kauhukseen johtajan kiinnittävän
huomionsa punastuneen sihteerinsä rintoihin, jotka olivat kuin tarjolla
aivan johtajan silmien tasolla neitosen ollessa kumartuneena
näyttöpäätteen ääreen. Maria puristi reitensä yhteen, mutta tunsi
kostuvansa välittömästi ja nänniensä kovettuvan kivikoviksi. Maria värisi
hiljaa esimiehensä kosketuksessa. Suonpään ilme kertoi tämän tietävän
täsmälleen, mitä tytön päässä liikkui. Johtaja kuitenkin armahti
sihteeriään hetken kuluttua ja päästi tämän lähtemään posket punaisina
toimistostaan.

Sinä päivänä Maria ei saanut enää juurikaan töitä tehtyä. Hänen
ajatuksensa eivät pysyneet työnteossa, vaan hänestä tuntui kuin hän olisi
leijunut unenkaltaisessa kiihkeässä horroksessa. Jatkuvasti hän oli
tuntevinaan johtajan kosketuksen lantiollaan, ja kun hän sulki silmänsä,
hän pystyi kuvittelemaan johtajan kourivan hänen kuumottavaa kehoaan
kaikkialta. Maria lähti aikaisin töistä, ja koko kotimatkan ajan
poissaolevan nuoren sihteerin päässä pyörivät vain johtaja - Matti Suonpää
- ja tämän työhuone. Maria ummisti bussissa silmänsä ja puristi reitensä
tiiviisti yhteen.

Kotiin päästyään Maria riisui työvaatteensa ja asettui sängylleen
makaamaan. Hän voihkaisi hiljaa koskettaessa itseään. Hän kuumotti himosta
ja tunsi olevansa valmis laukeamaan vähäisemmästäkin hyväilystä. Maria
ynähti vähän harmistuneesti ja kääntyi kyljelleen. Ei niin nopeasti. Hän
kaipasi jotain enemmän, jotain kokonaisvaltaisempaa...

Maria empi hieman avatessaan yöpöydän laatikon, mutta sitten hänen
kiihkonsa sai voiton hänen häpeilystään. Hän tarvitsi nyt jotain suurta
sisällensä, hänen tarvitsi nyt tuntea tulevansa naiduksi. Hän ryömi
sängylleen nelinkontin ja upotti päänsä pehmeää tyynyä vasten kuin
häveten. Hän levitti jalkojaan ja kohotti takamuksensa pystyyn kuin
houkutukseksi näkymättömälle tarkkailijalle. "Nussi mua, nussi nussi
nussi..." Maria hoki asettaessaan sauvansa häpyhuulilleen. Sen paksu
terska liukui ongelmitta sisään, ja hän parkaisi himosta.

Marian ulkovaatteet odottivat eteisen lattialla poiskorjaamistaan pitkälle
iltaan.

---

Punastelevan naikkosen lähdettyä huoneesta Suonpää tiesi saaneensa
sihteerinsä valtaansa. Hän virnisti. Valta kiihotti Suonpäätä. Hän voisi
ottaa ja nöyryyttää nuorta sihteeriään miten vain haluaisi, käyttää tätä
omien mielihalujensa toteuttamiseen, eikä tämä pistäisi vastaan. Yksi
rietas silmäys oli tehnyt tämän asetelman kummallekin osapuolelle
selväksi.

Suonpää oli aiemmin päivällä ehtinyt huomata sihteerinsä työkoneen näytöllä
chatin, missä tuo nuori nainen oli lounastuntinsa viettänyt. Hän oli
uteliaisuuttaan käynyt katsomassa, millaista keskustelua chatissa
harjoitettiin, ja löytänyt alaisensa salaisen, tuhman puolen. Chatissa
22-vuotias toimistoapulainen oli kiusoitellut miehiä kuvailemalla kiihkeitä
sauvaleikkejään sekä kertonut riutuvansa hyvinvarustellun tosimiehen
puutteessa. Tämä oli kertonut kaipaavansa tummaa machomiestä, joka laittaisi
hänet ulisemaan kivusta ja nautinnosta. Suonpää oli lukenut löytämäänsä
uskomatta ensin silmiään, kunnes sitten hän oli todennut kysymyksessä olevan
todella heidän Mariansa tämän kuvaillessa miltä hän näytti ja mitä hänellä
sillä hetkellä oli päällään.

Suonpää otti kalun housuistaan ja alkoi hyväillä sitä. Kyllä hän vielä
korjaisi tuon nuoren härnärin kyrvänpuutteen. Mokoma lutka sipsuttelee
ympäri toimistoa korkokengissään ja minihameessaan ja esittelee itseään
koko toimiston henkilökunnalle! Suonpää runkkasi itseään rajummin,
piiskaten itsensä kiihkoon ajatuksissaan. Hutsu kerjää vain sitä, että
joku lopulta tarttuu häntä hiuksista ja perseestä kiinni ja raiskaa hänet
rimpuiluista huolimatta... Narttu haluaisi itseään paukutettavan takaapäin
johtajan pöydällä siten, että koko toimisto kuulee, miten pikkulutka saa
pomolta parrua...

Suonpää laukesi ynisten paperiliinaan ja lepäsi sitten punertuneena
nahkatuolissaan. Hänen teki mielensä tupakkaa, mitä hän ei tietenkään
toimistossaan saanut polttaa. Kunnon sauhut olisivat tehneet hyvää.

Suonpää mietti hiljalleen rauhoittuessaan tilannetta kokonaiskantilta.
Suurimpien paineiden purkauduttua kaikki näytti selkeämmältä. Ei Maria
oikeasti tietenkään mikään huora ollut, vaan palvelualtis ja kuuliainen
nuori nainen - tai tyttö oikeastaan vielä. Oikein rakastettavaa sorttia.
Maria oli tehnyt työnsä hyvin, ja jos hänen rietastelunsa rajoittuivat
vain vapaa-ajalla chattailuun, niin ei niissä ollut mitään puuttumisen
aiheetta.

Johtaja mietti sihteerinsä pukeutumista. Olisiko siinä jotain
huomauttamisen aihetta, häiritsisikö se toimiston ylläpiiriä? Pyrkikö
tyttö härnäämään tai kiihottamaan miehiä? Johtaja ei voinut uskoa sitä.
Maria oli vain niin miellyttämishaluinen. Marian käytös oli muuten niin
tavattoman asiallista ja ammattimaista, että johtaja ei voinut uskoa
nuoren naisen haluavan aiheuttavan häiriötä tai saavan tietoista nautintoa
itsensä esittelystä. Hänen miesalaisensakin olivat akateemisesti
koulutettuina sen verran säyseitä, ettei hän ollut huomannut heidänkään
suhtautuvan likaisesti kauniiseen naiseen. Sosiaalinen paine piti ne pari
pahaa poikaakin kurissa, koska suurin osa nuorista miehistä palvoi Mariaa
vain unelmoivin katsein. Voi kun olisivat tienneet sihteerittären
salaisuudesta, Matti naurahti.

Miestenhuoneessa siistiytyessään Suonpää tiesi pitävänsä vielä hauskaa
sihteerinsä kanssa, mutta päätti olla varovainen, ettei hän pilaisi
toimivaa työsuhdetta. Jo ihan Mariankin takia.

---

Kun Matti Suonpää tapasi sihteerinsä seuraavana päivänä, hän ei tuonut
tapahtunutta mitenkään esille. Heidän toimiva työsuhteensa jatkui
entisellään. Johtaja tarkkaili alaistaan uudella silmällä. Sihteeritär oli
työssään yhtä ahkera ja huolellinen kuin aiemminkin, mikä huojensi hänen
pelkojaan. Silti heidän välilleen oli syntynyt jonkinlainen jännite;
heidän katseidensa kohdatessa he tuntuivat jakavan jotain yhteistä ja
sanomatonta. Suonpää tiesi oman käytöksensäkin muuttuneen kiinnostuksen
mukana, mikä saattoi selittää uuden jännitteen. Silti Suonpää oli aina
näkevinään Marian silmissä varjon siitä hämmennyksestä ja häpeästä, mitä
tämä oli johtajan sylissä tuntenut, ja se kutkutti Suonpäätä.

Suonpää seurasi myös chattipalstoja. Maria palasi niille tilanteen
normalisoiduttua, mutta muutos tätä käytöksessä ei jäänyt Matilta
huomaamatta. Miesten kiusoittelun lisäksi Maria kertoi lisää työstään
toimistossa ja kyseli ihmisiltä toimistoseksistä ja sihteerifantasioista.
Pian hän oli mukana fantasioimassa riettaista ja kosteista
pikkujoulubileistä. Nuoren neidon toiveet saattaisivat vielä käydä toteen,
johtaja ajatteli...

Yrityksen osavuosikatsauksen lähestyminen lisäsi laadittavien raporttien
määrää, ja johtaja joutui sihteereineen tekemään usein pitkää päivää.
Maria oli joustanut tunnollisesti kiiretilanteessa ja kyennyt täyttämään
kaikki odotukset, mitä Suonpää arvosti suuresti.

Eräänä iltana toimiston ollessa jo lähes tyhjillään Suonpää tuli
huoneestaan sihteerinsä luokse. "Ehditkös tulemaan töiltäsi neukkariin,
tarvitsen apuasi", johtaja pyysi. Todellisuudessa Suonpään tarkoitusperät
olivat paljon kunniattomammat... Maria nyökkäsi ja johtaja kehui heidän
kävellessään neuvotteluhuoneeseen: "Hyvää työtä muuten niiden raporttien
kanssa, syksyllä voidaan muuttaa työsuhde määräaikaisesta vakituiseksi."
Johtaja jätti puhumatta palkkauksen tarkistamisesta, ettei Maria saisi
tulevasta väärää käsitystä.

Heidän päästyä neuvotteluhuoneeseen Suonpää istahti erääseen tuoleista ja
kääntyi katsomaan sihteeriään. Tämä oli yhtä kaunis kuin aina; pitkän
päivän jälkeen Maria ei tietenkään ollut aivan yhtä huolitellun näköinen
kuin toimistolle tullessaan. Johtaja pystyi erottamaan rintaliivien varjon
Marian ohuen valkoisen paidan lävitse. Johtajakin oli ehtinyt päivän
mittaan riisua solmionsa ja tiesi ohuen parransängen ehtineen kasvaa
aamusta.

"Laita ovi lukkoon", johtaja kehotti. Hän tiesi heidän kummankin tietävän,
mitä se tarkoittaisi. Maria katsahti johtajaan ja näytti epäröivältä.
"Noh, tyttö, en minä sinua satuta", Suonpää sanoi lempeämmin. Hän tahtoi
Marian sulkevan itsensä tähän tilanteeseen. "Kyllä, herra johtaja", Maria
sanoi hetken kuluttua hiljaisella, pienellä äänellä ja kävi lukitsemassa
huoneen oven. Tämän jälkeen hän tuli empivästi takaisin.

"Avaa paitasi", Suonpää käski. Maria veti peloissaan henkeä. "Mutta
johtaja...", hän aloitti. "Ei mitään muttia!" johtaja jyrähti, nousten
seisomaan. "Me kummatkin tiedämme sinun haluavan tätä...", hän jatkoi
nuoren naisen säpsähtäessä ja alkaessa avata kiireesti paitansa nappeja.
Johtaja hymyili ja kiersi hitaasti sihteerittären taakse. Suonpään
sivellessä Marian takapuolta tämä alkoi punottaa, muttei yrittänyt paeta
johtajan kosketusta. Johtaja pujotti kätensä jakkuhameen lyhyen helman
alta Marian reidelle ja hyväili tämän reiden sisäpintaa. "Stay-upit",
johtaja totesi. "Hyvä tyttö..."

Sihteerikkö oli saanut paitansa avattua, ja johtaja painautui alaisensa
selkää vasten ja vei kätensä tämän rinnoille. Suonpää veti Marian aivan
kiinni itseensä ja painoi päänsä tämän olkapäälle, poski paljasta kaulaa
vasten. "Olen halunnut sinua siitä lähtien, kun näin sinut epävarmana
aulassa odottamassa... Nyt sinä olet minun vallassani", johtaja kuiskasi
hiljaa värisevälle naiselle.

Johtaja päästi sitten alaisensa syleilystään. Maria seisoi kuuliaisesti
paikallaan esimiehen avatessa tämän vaaleat, pitkät hiukset. Suonpää
kiersi alaisensa eteen ja katsoi tätä silmiin. Marian katse oli nöyrä eikä
kertonut naisen sisällä vellovasta tunnekuohusta.

Johtaja avasi housunsa ja laski kätensä sihteerikön olkapäille. Tämä
tiesi, mitä häneltä odotettiin, ja antoi pomonsa painaa hänet jalkojensa
juureen. Johtaja vapautti jäykistyneen peniksensä ja Maria kietoi sormensa
sen suonikkaan varren ympärille. Johtaja nautti näystä joka solullaan.
Hänen nuori, siveä sihteerinsä oli polvistuneena hänen jalkojensa juureen
lyhyehkössä hameessaan, seksikkäät korkokengät yhä jalassaan, paita
avoimena, puoliksi pakotettuna imemään hänen paksua kyrpäänsä -
kuuliaisena, alistuneena juuri niin kuin johtaja halusikin.

Maria otti pomonsa peniksen suuhunsa, ja johtaja päästi nautinnollisen
huokaisun. Hänen katsoessa taas alaspäin heidän katseensa kohtasivat.
Marian punatut huulet olivat kietoutuneita johtajan suonikkaan peniksen
ympärille. Osa Marian hiuksista oli valahtanut kasvojen eteen, mikä sai
tämän näyttämään juuri sopivan sotkuiselta. "Just noin kulta, ime mun
munaa", johtaja kannusti. Nuori sihteeri alkoi imeä pomonsa kyrpää
rytmikkäästi. Ei ollut ensimmäistä kertaa hommissa, Suonpää ajatteli,
taisi muutama muukin mies olla käyttänyt pikku hutsun suuta.

Johtaja sulki silmänsä ja laski kätensä sihteerinsä takaraivolle. Hän
halusi pitää ohjat ja tahdin omissa käsissään, ja hän alkoi itse liikkua
ulos ja sisään sihteerinsä suussa. Hän kuvitteli käyttävänsä sihteerinsä
suuta nussimiseen. "Laita kätesi mun perseelle", johtaja käski ja nainen
totteli.

Johtaja alkoi kiihdyttää tahtia miettimättä sihteerinsä mukavuutta. Tämä
oli enää lelu, jota hän käytti mielensä mukaan. Hänen oma
toimistohuoransa. Sama nainen, jota kaikki toimiston nörtit kuolasivat.
Näkisivätpä, miten tästä oli tullut pomonsa leikkikalu...

Johtaja tunsi huippukohtansa olevan lähellä. Hän tarttui naisensa hiuksiin
ja painoi kyrpänsä entistä syvemmälle tämän kitalakeen. Hän tunsi naisen
käsien puristavan kouristuksenomaisesti takamustaan. Sitten hän laukesi
voimallisesti. Hän puristi sihteerinsä päätä paikallaan hänen kyrpänsä
sykkiessä spermaa tämän nieluun. Johtaja ynisi orgasminsa pitkittyessä.
Hän tuntui tulevan loputtomasti.

Lopulta mielihyvän aaltojen laantuessa johtaja hellitti otteensa Marian
hiuksista. Hän silitteli tytön hiuksia ja pyyhkäisi niitä pois tämän
kasvojen edestä. Maria kohotti katseensa kysyvästi ja Suonpää nyökkäsi.

Ylös päästyään Maria katseli johtajaa kainosti. Hänen huoliteltu
ulkonäkönsä oli tuhriintunut johtajan rajussa käsittelyssä. Hänen kasvonsa
punottivat ja hän katsoi esimiestään odottavin, sekavin katsein. Suonpää
hengitti yhä raskaasti ja hyväili punoittavaa, kimaltelevaa penistään
hiljaa ynisten. Tuo nainen sai hänet yhä kiihkon valtaan. Hän halusi ottaa
alaisensa vielä tavalla, millä omistaisi tämän kokonaan.

Johtaja tarttui hentoa naista lantiosta ja kohotti tämän neuvottelupöydän
reunalle istumaan. Samalla hän riisui tämän kuumottavat, valkoiset
pikkuhousut. Sihteeritär auttoi esimiestään pujottamaan pois likomärät
housunsa kohottamalla jalkojaan. Johtaja silitti ja puristi arvostavasti
Marian verhottua nilkkaa. "Sun stay-upit ja korkokengät on saakelin
seksikkäät, pidä niitä jatkossakin jalassa", johtaja kehotti hyväksyvästi.

Suonpää tunnusteli suorasukaisesti sihteerinsä haarojenväliä ja upotti
sormensa tämän liukkaaseen, kuumaan vittuun. Sihteerin reidet puristuivat
ensin johtajan käden ympärille, mutta avautuivat sitten johtajan alkaessa
runkata himokasta sihteeriään. Suonpää hipaisi peukalollaan tämän
klitorista tavalla, mikä sai Marian voihkaisemaan. Johtaja tiesi
sihteerinsä olevan aivan valmis.

Heidän katseensa kohtasivat. Kiihko ja kiima loistivat nyt myös Marian
silmistä. Tämä levitti jalkansa riettaasti levälleen ja laskeutui
selälleen pöydän päälle. Suonpää runkkasi uudelleen jäykistynyttä
kyrpäänsä ja asetti sen sihteerittären häpyhuulille.

Johtajan työntyessä alaisensa sisään tämä huokaisi nautinnollisesti.
Muutos pyyhkäisi yli naisen koko kehon; ensiksi rentoutuminen ja sitten
taas jännittyminen. Maria oli niin valmis, ettei tällä ollut vaikeuksia
johtajan suuren kyrvän vastaanottamisessa. Johtajan yhtyessä sihteeriinsä
naisen jalat asettuivat kuin itsestään johtajan olkapäiden päälle.

"Tekeekö se noin hyvää?", Suonpää kiusoitteli. "Mä tiesin, että sun
kaltainen nuori hutsu haluaa pomon paksua patukkaa tiukkaan pimppaansa..."
Suonpään rivoudet hämmensivät ja kiihottivat entisestään nuorta neitoa,
joka kiemurteli nautinnosta tämän alla.

Suonpää tarttui nuorta alaistaan tämän lantiosta ja rupesi yhtymään tähän
koko painollaan. Marian kohottaessa takamustaan pöydän pinnasta johtaja
pääsi tunkeutumaan pohjaan asti, ja Maria voihkaisi. Hän riuhtoi päätään
nautinnon aaltojen noustessa hänen sisällään. Johtaja maanitteli nuorta
tyttöä: "Anna tulla, näytä mulle miten sä tuut mulle imettyäsi hetki
sitten kaikki spermat mun kyrvästäni, anna mun kuulla miten mun nuori
sihteerikkö nauttii..."

Maria alkoi hytkyä ja ulvoa orgasminsa kourissa. Koko maailma tuntui
räjähtävän. Yhdessä vaiheessa hän tajusi pomon pitävän jotain
vaatekappaletta hänen suunsa edessä vaientaakseen hänen huutonsa; toisessa
hetkessä se oli poissa, ja hän oli läähättämässä neuvotteluhuoneen pöydän
päällä.

Suonpää piti hiestä kimaltelevaa nuorta sihteeritärtään kädestä kiinni ja
hymyili tälle. Hän tiesi hehkuvansa samaa lämpöä housut nilkoissa ja
käytetty penis lepotilassa. Maria hymyili pomolleen takaisin ja
kurottautui koskettamaan kiusoittelevasti kengällään pomonsa
haarojenväliä.

He lähestyivät toisiaan hymyillen, kunnes johtajan hymy hyytyi. Sihteeri
katsoi Mattia huolestuneen kysyvästi. Johtaja epäröi. Hän piti valtavasti
nuoresta sihteeristään ja halusi tätä, muttei hän uskaltanut kuitenkaan
rakastua tähän. Sellaisista toimistosuhteista oli pelkästään huonoja ja
vielä huonompia esimerkkejä.

Hetken epävarmuuden jälkeen Suonpää virnisti ja veti housunsa ylös.
"Kiitos avusta, se riittääkin tältä päivältä. Jatketaan sen katsauksen
kanssa huomenaamulla."

***

Seuraavana päivänä Marian saapuessa töihin kaikki oli päällisin puolin
ennallaan. Johtaja Suonpää oli tullut töihin ennen häntä, koodarit ja
suunnittelijat ilmestyivät kuka milloinkin. Marian tuntemukset olivat
sekavia, eikä hän tiennyt, olisiko hänen pitänyt olla loukkaantunut, kun
hän ei löytänyt sähköpostistaan minkäänlaista viestiä johtajalta.

Johtaja ei kuitenkaan teeskennellyt, etteikö mitään olisi tapahtunut.
Marian tavatessaan hän vaikutti tavanomaista avoimemmalta, lähes
intiimiltä. Maria huomasi oikeastaan pitävänsä tämän vilpittömästä
hymystä. "Kiitos siitä, mitä tapahtui", johtaja aloitti huomenien jälkeen.
"En halunnut viedä sitä tunnetasolle asti, ettei se vaikuttaisi meidän
toimivaan työsuhteeseemme. Olet paras sihteeri, mitä minulla on koskaan
ollut, ja haluan työsuhteemme pysyvän sellaisena kuin se on", hän jatkoi.

Vaikka Maria ei pitänytkään siitä tahdittomuudesta, millä johtaja oli
hänet hylännyt naimisen jälkeen, hän nyökkäsi ja palautti kohteliaisuuden.
"Tämä työ on parasta, mitä minulla on ollut." Maria huomasi tarkoittavansa
sitä, varsinkin kun heidän välillään ollut jää tuntui sulaneen.

Siitä eteenpäin keskustelu koski työasioita. Hän oli jälleen
ammattitaitoinen sihteeri, ja Suonpää oli jämpti, ammattimainen johtaja.
Vanhat, toimivat roolit palasivat luonnostaan.

Marian nettiseikkailut palasivat kuvioihin hiljakseen. Maria kertoi
fantasioina hieman paisuteltuja versioita hänen salaisesta tapaamisestaan
pomon kanssa; toisissa versioissa pomo oli nuori, trendikäs työpari,
toisissa Maria oli taas silkka seksiobjekti. Varsinkin jälkimmäisen
version paisuttelu sai miehet kuumiksi.

Silloin tällöin johtaja käpälöi alaistaan hävyttömästi. Maria oli tästä
ensimmäisellä kerralla hämmentynyt. Hänen ollessa jonottamassa kahvia
kahvihuoneessa hän tunsi pomonsa painautuvan häntä vasten takaapäin.
Suonpään läheisyys muistutti Mariaa siitä seksuaalisesta jännitteestä,
mikä heidän välillään oli johtajan huoneessa vallinnut. Johtajan
puristaessa hänen pakaraansa Maria ynähti hieman häkeltyneenä johtajan
julkisesta hävyttömyydestä: entä jos joku vilkaisisi taakseen väärällä
hetkellä!

Seuraavan kerran he olivat ruuhkahissin perällä, kun Maria tunsi käden
hivuttautuvan ylös reittään pitkin. Johtajan sormien kosketus tuntui
sähköisen eroottiselta, ja Maria tunsi häpeänsekaista kiihotusta siitä,
miten johtaja leikitteli hänen kehollaan aivan muiden työntekijöiden
vieressä. Sihteeri levitti jalkojaan ja johtajan käsi siirtyi hänen
pikkuhousuilleen. Marialta pääsi hiljainen huokaisu sormien hyväillessä
hänen häpyhuuliaan ohuiden alushousujen lävitse. Hissin ovien avautuminen
jätti Marian epävarmaksi siitä, halusiko hän kiireestä huolimatta oikeasti
lähteä asioilleen vai ei...

Johtajan ja hänen alaisensa salaiset leikit olivat epäsäännöllisiä ja aina
yhtä arvaamattomia. Ne saattoivat loppua yhtä yllättäen kuin olivat
alkaneetkin tai jatkua lähes avoimeen seksiin asti. Johtaja nautti
silminnähden nuoren tytön luvattomasta koskettelusta; Maria koki
esimiehensä käsittelyssä itsensä tämän vapaasti vietäväksi. Maria
sähköistyi aina tuntiessaan Suonpään kosketuksen tai kuullessansa
johtajansa äänen terävöityvän käskemään häntä. Joskus pelkkä hävytön katse
riitti saamaan nuoren naisen hengityksen kiihtymään ja työasiat siirtymään
hetkeksi syrjään.

Maria tiesi, että hänen olisi pitänyt pyytää johtajaa lopettamaan. Hänen
olisi jo oman itsekunnioituksensa vuoksi pitänyt tehdä selväksi, ettei
hänen pomonsa saanut kohdella häntä kuin... ties mitä huoraa. Toisaalta
Mariasta ei kuitenkaan tuntunut, että johtaja pitäisi häntä
itsestäänselvyytenä tai että tämä olisi palkannut sihteerin seksi
mielessään. Nuori sihteeri ei voinut myöntää edes itselleen saavansa
kiellettyä nautintoa pomolleen alistumisesta ja tämän leikkikaluna
olemisesta. Joskus kiihottuneella päällä ollessaan hän kyllä leikitteli
ajatuksella härnätä pomoaan ja antaa sitä kautta tälle hieman takaisin,
muttei hän voinut luopua omanarvon rippeistään.

Kerran salasuhde kävi vaarallisen lähellä paljastumista Marian
kahvitellessa aurinkoisena perjantai-iltapäivänä toimistolla yhä olevien
työntekijöiden kanssa. Kaikkien ajatukset olivat lähestyvässä
viikonlopussa, ja normaalisti tunnollinen sihteeritärkin oli kevyellä
mielellä. Markku hassutteli hänen kanssaan - Markku oli sosiaalinen,
veikeä koodari, joka flirttailikin välillä Marian kanssa. Se flirtti
oli melko läpinäkyvää, kuten oikeastaan Markun muukin käytös, mutta Maria
ei pannut sitä pahakseen. Markun itsetunto oli tämän olemusta vahvempi,
mutta ehkä juuri sen takia nuori nainen ei miestä osannut pelätä.

Muiden työntekijöiden jo poistuttua töidensä pariin Markku oli syyttänyt
leikkisästi Mariaa siitä, että tämä käytti korkokenkiä saadakseen miesten
päät käytävällä kääntymään, jolloin Maria oli puolustautunut toteamalla,
että itsevarmuuden lisäksi kengät antoivat myös lisää pituutta ja
kohensivat ryhtiä. Leikkisä mies ei ollut silti antanut periksi, vaan hän
oli kysynyt, oliko muka hameen ja sukkienkin käyttöön vastaavia
järkisyitä. Sihteeri oli nojannut taaksepäin tuolillaan ja kohottanut
hieman säärtään miehen nähtäväksi. "Nämähän ovat osa jokaisen
business-naisen univormua", hän totesi. Ajatuksissaan hän muisteli, miten
johtaja oli niin monesti työntänyt kätensä hänen hameensa alle. Markku
naurahti, muttei silti voinut olla tuijottamatta näkyä. "Kyllä sun
kelpaisi noita koipia näyttää ilman sukkiakin", hän ehdotti uskaliaasti.
Maria oli kuitenkin jo uppoutunut ajatuksiinsa. "Matti ei taitaisi tykätä
siitä", sihteeritär mietti ehdotusta, kunnes sitten säpsähti hereille
ajatuksistaan. Hän ryhdistäytyi tuolilla ja tunsi punan leviävän
kasvoillaan. Onni onnettomuudessa Markku ei ollut tarkkaavaisena, vaan
jatkoi: "Eikös kesäisillä kaduilla sitä paitsi tuulenviri tunnu vain
virkistävältä?"

Maria ei kuitenkaan kiinnittänyt Markun flirttiin enää huomiota, vaan
kiemurteli tästä eroon ja pakeni työpisteelleen. Vasta siellä hän uskalsi
vetää henkeä hiljaa väristen. Se oli ollut aivan liian lähellä.

Ja millainen nainen hänestä oli tullut?

---

Eräänä päivänä toimistolla oli hiirenhiljaista ohjelmoijien ollessa kahden
päivän ohjelmointikurssilla. Osavuosikatsaus oli saatu valmiiksi
aikataulussa, ja johtaja oli siihen silminnähden tyytyväinen; suuren
kokonaisuuden jälkeen Maria oli päässyt palaamaan pienempiin, sekalaisiin
tehtäviin. Sihteeritär oli viettämässä jälleen yhtä lounastuntiaan netissä
Suonpään tullessa paikalle. Matti Suonpää ei kiinnittänyt Marian
tekemisiin mitään huomiota, vaan hymyili tälle ja kehotti: "Tulepas tyttö
huoneeseeni." Heidän katseensa kohtasivat, ja Maria tunsi sisällään
värähtävän. Vain korkokenkien ääni kopisi hiljaisessa toimistossa
sihteerin seuratessa esimiestään.

Johtaja päästi Marian huoneeseensa ja veti oven kiinni perässään. Lukon
rapsahduksella oli nuoren sihteerittären korvissa lopunomainen kaiku.
Suonpää käveli työpöytänsä luokse ja kääntyi rauhassa ympäri. "Riisu
vaatteesi, haluan katsella sinua tarkemmin", hän pyysi nojautuen
pöydänreunaan. Maria alkoi avata paitansa nappeja ja kääntyi häveliäästi
puolittain pois johtajasta, vaikka tiesikin sen olevan yhdentekevää. Monet
kysymykset pyörivät hänen päässään: halusi johtaja hänen strippaavan
tälle? Olisiko kyseessä taas uusi nöyryytys vai jotain muuta?

Maria viikkasi riisuuntuessaan vähenevät vaatteensa siististi tuolille.
Johtaja ei esittänyt lisäohjeita, vaan sen sijaan tarkasteli alaistansa
tyytyväisen näköisenä. Pikkuhousujen jälkeen Maria pysähtyi ja kysyi
johtajalta: "Jätänkö stayupit ja kengät?" Pomo naurahti ystävällisesti.
"Hyvä tyttö, olet nopea oppimaan. Ei, ota kaikki pois vaan ja avaa
hiuksesikin."

Maria seisoi kohta luonnonasussa johtajansa edessä. Tämä kiersi
tyytyväisenä Marian ympäri ja riisui sitten omankin pikkutakkinsa,
housunsa ja solmionsa. Johtaja pysähtyi Marian viereen sivelemään tämän
reisiä ja kuljetti sormenpäänsä aina Marian haarojenväliin asti. Maria
koki häpeän häivähdyksen johtajan upottaessa etusormensa hänen kostuneeseen
pimppaansa, mutta tiesi johtajan tietävän tarkkaan, mitä tämän kosketus
sai sihteerissään aikaan. Hän oli kuin viulun kieli, jota johtaja osasi
taidokkaasti soittaa. Maria sulki silmänsä ja alistui Suonpään vietäväksi.
Johtaja uitti keskisormeaan sihteerinsä kostuneessa vaossa ja hieroi
välillä taidokkaasti tämän G-pistettä, mikä sai nuoren sihteerin
sihisemään hiljaa nautinnosta. Periksi antaminen ja oman arvonsa
luovuttaminen sai kiusaantumisen tunteen muuttumaan puhtaaksi nautinnoksi.

Johtaja kietoi kätensä Marian ympäri ja talutti tämän työpöytänsä taakse.
Raskas tammipöytä oli siistitty tavaroista, eikä Maria tehnyt vastarintaa
johtajan taivuttaessa hänen yläruumiinsa pöydän päälle. Maria sai
kurottautua lähes varpailleen ylettyäkseen hyvin vatsalleen pöydälle,
ettei hän olisi tuntenut valuvansa siltä pois. Johtaja painoi kämmenellään
naisensa aivan pöydän sileää, viileää pintaa vasten. Nuori sihteeri tunsi
rintojensa litistyvän pöytää vasten. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi
huoneeseen. Maria tuijotti toimiston ovea ja toimiston askeettista
sisustusta. Hymy häilähti hänen kasvoillaan hänen tajutessaan tilanteen
eriskummallisuuden.

Suonpää otti kiinni Marian ranteista ja vei kädet tämän selän taakse.
Käsien tarjoaman tuen kadotessa Maria joutui painamaan leukansa pöydän
pintaa vasten. Johtaja sijoitti Marian kädet tämän takamukselle. "Levitä
itsesi mulle, niin että mä saan tehdä sulle mitä vain haluan", johtaja
käski ja tönäisi kengänkärjellään Marian jalkoja erilleen toisistaan.
Maria tarttui pakaroihinsa ja levitti itseään irstaasti esimiehelleen.
Puna nousi uudelleen hänen kasvoilleen. Hän tunsi olevansa avoinna ja
tyrkyttävänsä itseään pomonsa hyväksikäytölle kuin lihatiskillä.

Johtaja avasi pöytänsä vetolaatikon ja kaivoi sieltä jotain. Maria ei
kyennyt näkemään mitä takanaan tapahtui, eikä hänen auttanut kuin odottaa
liikkumatta paikallaan. Sitten Maria tunsi yllätyksekseen jotain kylmää
peräaukossaan. Hän tajusi johtajan rasvaavan häntä sormellaan. Nuori
sihteeri tuntui vajoavan aivan uusille häpeän tasoille pomon sormenpään
lipsahtaessa hänen sisälleen. Hän jäykistyi kauttaaltaan ja puristi
vaistomaisesti pomonsa sormea. "No no", pomo sanoi toruvasti. "Rentoudupas
nyt niin selvitään tästä nopeammin..." Pomo veti sormensa pois
puristaakseen tuubista runsaasti liukastevoidetta nuoren sihteerittären
peräaukolle ja maanitteli tälle rauhoittavasti: "Tämä ei satu yhtään kun
laitetaan riittävästi liukastetta... Hyvä, just noin, koita olla ihan
rentona... Laitetaan vielä vähän lisää... Just noin, rasvataan sun
perseesi oikein kunnolla, jotta kyrpäni mahtuu sinne sisään..." Maria
jäykistyi uudelleen. "Ei, ole taas ihan rauhassa, rentoudu uudelleen...
Noooin, nyt siellä on jo kaksi sormea sisällä ja liukuu ihan helposti, sä
oot muuten helvetin kiihottavan näköinen siinä perse tarjolla, mä olen jo
ihan jäykkänä... Laitetaanpa jököttäjäänkin vähän rasvaa..."

Tuntiessaan johtajan peniksen takapuoltaan vasten Maria tiesi vastustelun
olevan turhaa. Johtaja tekisi hänelle mitä tahtoisi, eikä hän voisi kuin
vastaanottaa sen. Antaa johtajalle itsensä. Marian mieleen palasivat hänen
aiemmat suhteensa. Hän oli joskus harrastanut anaaliseksiä poikaystävänsä
kanssa, mutta se oli jättänyt hänet melko kylmäksi. Mies oli siitä
pitänyt, ja nuori neito oli aina nauttinut toisen nautinnosta - mutta
koskaan häntä ei ollut pakotettu mihinkään. Ja nyt hän makasi pomonsa
pöydällä, levittäen itse tälle aarteitaan, osallistuen omaan
häpäisyynsä...

Maria tunsi paksun terskan painautuvan anustaan vasten. Se painoi häntä
määrätietoisesti, vaativasti. Maria yritti vaistomaisesti nousta
varpailleen kurkottautuakseen kauemmaksi tunkeutujasta, mutta se oli
tietenkin täysin hyödytöntä: terska työntyi vääjäämättömästi häntä vasten.
Maria yritti rentoutua ja tunsi peniksen kärjen uppoavan sisälleen. Hän
vaikersi hiljaa. Se tuntui niin valtavan isolta.

Johtaja vetäytyi vähän taaksepäin ja työntyi sitten uudelleen sihteeriään
vasten. Maria voihkaisi hiljaa koko paksun terskan upotessa hänen
sisälleen. Onneksi Suonpää pysähtyi ja silitteli sihteerinsä avoimena
aaltoilevia hiuksia, antaen Marian totutella tunkeutujaan. Sitten hän
alkoi nussia sihteeriään hitaasti mutta määrätietoisesti, ottaen tämän
joka työnnöllä hiukan syvemmin. "Luoja sun perseesi tuntuu tiukalta", pomo
kertoi jatkaen sihteerinsä hidasta nussintaa. Maria ynähteli hiljaa joka
työnnöllä, tuntien itsekin liikahtelevansa paljaalla pöydällä. "Hyvinhän
se kyrpä sinne heiveröisen sihteerikön ahtaaseen perseeseen mahtuu, et
taida olla ensimmäistä kertaa perseeseen nussittavana..."

Pomon uskomattoman irstas kielenkäyttö sai jo passivoituneen sihteeritytön
heräämään tilanteeseen. Hän oli johtajalleen sillä hetkellä vain pelkkä
nussittava esine. Johtajan valtava kalu tuntui uskomattomalta hänen
sisältään. Toisaalta sen jokainen liike tuntui kristallinkirkkaasti Marian
sisällä, varsinkin johtajan työntyessä entistä syvempään, toisaalta
tunkeutuja sai aikaan pakottavan, turruttavan tunteen, mikä ei oikeastaan
paikallistunut mihinkään. Marian kivikovina nöpöttävät nännit hankautuivat
pöydänpintaa vasten.

Maria tunsi johtajan tarttuvan Marian takamukseen, jolloin Maria pääsi
siirtämään kätensä omat takaisin yläkehonsa tueksi. Pieni asennonmuutos
muutti yhdyntää tavalla, mistä Maria ei osannut kuvailla tai sanoa, oliko
se parempaan vai huonompaan. Johtajan otteet muuttuivat
määrätietoisemmiksi hänen puristaessaan Marian lantiota, ja Maria tunsi
johtajan peniksen suurentuvan vielä entisestään samalla kun tämä kiihdytti
vauhtia. "Nyt sä pikkunarttu saat mitä ansaitsetkin", johtaja huohotti.
"Kunnon parrua perseeseen, mä aion antaa sulle niin kovaa kyytiä, että sun
sisältä valuu spermaa vielä huomennakin..."

Häpeänsekainen tuskan ja nautinnon sekoitus valtasi Marian hänen
hytkyessään pöydällä. Maria oli kokonaan alistunut esimiehelleen. Hänen ei
enää tarvinnut kuin palvella tätä, antaa tämän tehdä mitä vain halusi.
Hänen tarvitsi vain antaa itsensä ja ottaa vastaan. Maria liikkui
epämukavasti pöydällä johtajan naidessa häntä rajusti, ja Maria yritti
tukea itseään tarttumalla käsillään pöydän vastakkaiseen reunaan. Samalla
hän tarjosi kuitenkin myös paremman vastuksen esimiehensä työntöihin.
Vaikutus ei jäänyt Matilta huomaamatta. "Hyvä tyttö, sinähän kiimainen
narttu olet, kohtahan pääsen kokonaan sisällesi... Taidat tykätä tästä,
etkös tykkääkin?" Suonpää kysyi ja siirsi toisen kätensä sihteerinsä
vuolaana valuvalle vitulle. Maria voihkaisi johtajan sormien löytäessä
hänen klitoriksensa. Hänen selkänsä kaareutui ja varpaat irtosivat maasta.
"Haluutsä laueta kanssa, haluutsä tulla sun pomon kyrpä sun perseessä?
Näytä mulle millainen lutka sä oot..." pomo maanitteli.

Maria puristi rystyset valkoisena pöydän reunaa ja voihki johtajansa
eläimellisen naimisen alla. Johtajan sormet runkkasivat häntä
säälittömästi tavalla, mikä ajoi häntä vääjäämättömästi orgasmiin. Maria
alkoi huomaamattaan nussia esimiestään takaisin, vastata tämän työntöihin.
Johtaja murahti ja painui viimeiset sentit Marian sisälle. Rajaton,
eläimellinen riemu täytti nuoren sihteerin tämän tuntiessa johtajan
pallien hakkaavan välilihaansa. Hän oli saanut sen koko suonikkaan kyrvän
sisäänsä! Hän oli pystynyt ottamaan koko sen julmetun paksun parrun
vastaan! Se hirviö oli hänen sisällään!

Kaikki tunteet iskivät Mariaa samaan aikaan päin näköä. Hän huusi, huusi
ja hänen silmissään pimeni. Hän tajusi vaimeasti kuuman tunteen sisällään
Suonpään voihkiessa ja lauetessa samanaikaisesti nuoreen sihteeriinsä.
Orgasmin aallot värisyttivät Mariaa yksi toisensa jälkeen.

Maria vääntelehti vielä pitkään esimiehensä pöydällä, jääden siihen
lopulta liikkumattomana huohottamaan. Suonpää istahti työtuolilleen ja
haukkoi henkeä yhtä hengästyneenä. Kumpikaan ei sanonut mitään. Vain
heidän huohotuksensa ääni rikkoi hiljaisuuden.

Lopulta Maria alkoi palata maan pinnalle ja muistaa, missä oli. Hän
kohottautui ylemmäksi ja käänsi päätänsä, nähden Suonpään tarkkailevan
itseään. Suonpää hymyili tavalla, mikä sai nuoren sihteerinkin hymyilemään
varovasti. Marian oli vaikea saada kuohuvia tunteitaan järjestykseen. Hän
tunsi itsensä likaiseksi, saastaiseksi, onnelliseksi, ylpeäksi ja
rakastuneeksi samaan aikaan. Hän oli huora ja madonna yhdessä henkilössä.

"Ensimmäinen suihkuvuoro on sinun", Suonpää tarjosi nousten seisomaan.
"Minä autan noiden vaatteiden kanssa."

---

Ulkopuolinen tarkkailija olisi havainnut johtajan ja hänen sihteerinsä
välisen suhteen muuttuvan entistä monijakoisemmaksi johtajan työpöydällä
tapahtuneen irstaan hyväksikäytön jälkeen. Heidän arkipäiväinen
työsuhteensa jatkui yhtä tehokkaana kuin aikaisemminkin, mutta heidän oli
vaikea teeskennellä toisilleen, ettei heillä olisi salaista seksisuhdetta.
Vaikka johtaja muiden työntekijöiden läsnä ollessa käyttäytyikin viileän
asiallisesti, hänen piirteensä pehmenivät Marian vieraillessa hänen
toimistossaan. Mariankin oli vaikea peitellä pomonsa huomiosta saamaansa
kiellettyä nautintoa. Hän oli työpaikalla lähes jatkuvasti pienessä
kiihotustilassa; hän tunsi olevansa kuin tukahdutettu liekki, joka
tarvitsi vain pienen kipinän roihahtaakseen uudelleen.

Suonpää itse pysyi tyytyväisenä suhteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Hän
oli ollut aina huolissaan toimivan esimies-alainen -suhteen pilallemenosta
heidän leikkiensä vuoksi, mutta hänen huolensa olivat osoittautuneet
turhiksi. Maria kykeni liikkumaan saumattomasti roolien välillä. Sen suoma
valta kiihotti Suonpäätä valtavasti; hänen ei tarvinnut kuin laskea
palaverissa tylsän esityksen aikana kätensä sihteerinsä reidelle, niin
tämän silmiin syttyi uusi kiilto. Toisaalta, vaikka Suonpää pitikin
hävyttömien kosketusten varastamisesta julkisissa tilaisuuksissa, hän
varoi todellisuudessa tarkkaan, etteivät heidän väliset leikkinsä
paljastuisi vahingossa. Siitä seuraisi työilmapiiriongelmia.

Suonpään mielestä heidän normaalityöskentelynsä oli yhtä asiallista ja
tehokasta kuin aina ennenkin, ja Maria tuntui oppivan päivä päivältä
enemmän työnsä käytännön puolista. He olivat hyvä pari, ja heidän
keskinäinen arvonantonsa oli molemminpuolista. Johtaja tosin oli
huolissaan siitä, että hänen tuntui välillä vaikealta ajatella alaistaan
ensisijaisesti työntekijänä eikä naisena.

Marian olemassaolo oli piristänyt ja antanut maustetta tunnontarkalle
toimistotyöskentelylle enemmän kuin mitä Suonpää uskalsi itselleen
tunnustaakaan. Joka kerta kahvihuoneeseen mennessään johtaja vilkaisi
sihteeriään tietoisena siitä, että hän voisi nähdä tämän punaiset huulet
kietoutuneina kyrpänsä ympärille, jos vain haluaisi. Johtaja näki
tilanteen pysyvän hallussaan niin kauan, kun hänen sihteerinsä säilyisi
sellaisena nöyränä ja palvelusalttiina sihteerikkönä, mitä tämä oli, eikä
ryhtyisi käyttämään tilannetta hyväkseen. Suonpää tiesi myös varoa
näyttämästä hellyyden tunteita sihteerilleen, ettei heidän suhteensa
eksyisi tunnetasolle.

Selvimmän varoituksen suhteen vaaroista Suonpää sai eräänä iltana
palattuaan myöhään toimistolle paperitöihin. Johtaja ilahtui nähdessään
sihteerinsä olevan vielä paikalla, ja tämän hymy kertoi tunteen olevan
molemminpuolinen. Johtaja oli väsynyt pitkästä päivästä. Hän oli ollut
käymässä pääkonttorissa ja joutunut seuraamaan syyllistävää esitelmää
sivumenojen karsinnasta - mitenkäs muuten kuin asiakastilaisuuksia ja
firman juhlatilaisuuksia karsimalla. Esitelmöijänä oli ollut eräs
keski-ikäinen nutturapää, joka oli näyttänyt siltä kuin ei olisi ollut
eläessään nauttinut yhdestäkään juhlatilaisuudesta. Suonpää oli antanut
päiväuniensa laukata ja kuvitellut, miten hän antaisi rouvalle vuorostaan
pakollisen oppitunnin hauskanpidosta omaan malliinsa...

Johtaja käveli tutun sihteerittärensä luokse ja laski käden tämän
olkapäälle. Matin hymy oli väsynyt mutta onnellinen. Maria katsahti ylös
johtajaan, ja tämä nyökkäsi. "Ime mua." Sanoja tuskin edes tarvittiin.
Maria avasi esimiehensä vyön ja laski tämän housut nilkkoihin.

Suonpää sulki silmänsä ja huokaisi nautinnosta Marian ottaessa kovettuvan
kullin suuhunsa. Hän oli toivonut tätä koko päivän. Hän laski kätensä
sihteerinsä hiuksille. Suonpää kuvitteli syöttävänsä kyrpäänsä sille
takakireälle nutturapäälle, joka hänen aikaansa oli tuhlannut. Maria oli
tässä kuviossa pelkkä sijainen. Johtaja kuvitteli sen ämmän huulien
kietoutuvan kalunsa ympärille ja silitti Marian päätä. "Just noin kulta,
ime mun kyrpää." Suonpää päästi ilman purkautumaan keuhkoistaan. Tekipä se
hyvää...

Maria kiihdytti vauhtiaan Matin jäykistyttyä kivikovaksi lämpimässä
suussa. Kylläpä hänestä on kehittynytkin hyvä, Suonpää ajatteli. Johtajan
hengitys kiihtyi. Kohta hän laukeaisi taas sihteerinsä himokkaaseen
suuhun. Johtaja keskittyi taas ajattelemaan nutturapään hyväksikäyttöä,
sitä miten hän alistaisi tätä niin henkisesti kuin fyysisestikin... Mutta
Matin ajatukset lipsuivat. Hän ei saanut nutturapään kuvaa pidettyä
mielessään.

Suonpää tunsi sihteerinsä ottavan kivekset käteensä ja puristelevan niitä
hellästi. Hän avasi silmänsä ja kohtasi sihteerinsä hellän katseen.
Huomatessaan Suonpään katsovan takaisin Marian silmät sädehtivät, ja tämä
alkoi ottaa pomoltaan suihin entistä innokkaammin. Matti alkoi voihkia.
Hän kouraisi kädellään sihteerinsä hiuksia, mutta sitten tukistusote
hellitti itsestään. Matti tunsi polviansa heikottavan, ja hän sulki
silmänsä uudelleen. Tilanteen johto oli siirtynyt kuin varkain Marian
käsiin, johtaja tunti kuin leijuvan paikallaan ilmassa. Suonpää tunsi
kivestensä ja koko kehonsa jännittyvän ja tiesi, ettei enää menisi kauaa.
Hän katsoi jälleen sihteeriään. Tämä näytti vilpittömän onnelliselta ja
säteilevältä tyydyttäessään esimiestään.

Suonpää vaikersi ääneen lauetessaan Marian suuhun. Sykäys sykäykseltä hän
tuli ja tuli, ja Maria painoi huulensa johtajan karvoitusta vasten kuin
yrittäen nielaista tämän koko peniksen. Johtaja tunsi heikotusta ja hänen
oli pakko istahtaa taaksepäin Marian työpöydän reunalle. Nuori sihteeritär
seurasi esimiestään ja jatkoi tämän terskan hellää nuolentaa, kunnes koko
penis oli kutistunut takaisin lepotilaansa.

Suonpää katsahti pöydän reunalta alaistaan, joka oli siirtynyt polvilleen
lattialle. Maria hymyili hänelle onnellisesti. Suonpää tunsi oloksi
epävarmaksi ja lähes noloksi. Hän ei oikein tiennyt, miten siinä oli
päässyt niin käymään. "Kiitos..." hän mutisi itsekseen. "Kiitos paljon...
Mä tarvitsin sitä..." hän selitti puoleen ääneen. Sitten hän nosti
housunsa ja siirtyi toimistoonsa katsomatta taakseen.

Muutaman seuraavan työpäivän ajan heidän työnsuhteensa liikkui merkitseviä
silmäyksiä lukuunottamatta lähes kokonaan asiallisella tasolla.

---

Suonpää vilkaisi toimistoonsa tulevaa sihteeriä ja sulki muistionsa. "Tule
sisään vaan, ehdit saada minut vielä kiinni ennen lähtöäni." Johtaja
muisti hyvin sen aran, nuoren neidon, jota hän oli haastatellut vanhalla
toimistolla. Nyt Maria näytti senttejä pidemmältä ja itsevarmemmalta kuin
silloin. Alaisten kehitystä oli aina mukava seurata, vaikka johtajan oli
pakko myöntää sihteerinsä saaneen turhankin tärkeän aseman mielessään.
Johtaja antoi katseensa vaeltaa jälleen sihteerinsä päästä jalkoihin,
aivan kuin ensimmäisellä tapaamisella. Mitä muutoksia tässä oli tapahtunut
jännittämisen vähenemisen ja käytöksen vapautumisen lisäksi? Marian
ehostus oli muuttunut kenties astetta voimakkaammaksi, ja tämä käytti
entistä useammin korkeakorkoisia kenkiä - siinä varmaan toinen syy
pidentymiseen paremman ryhdin lisäksi. Aika tyttö.

Johtaja kävi sihteerinsä kanssa lävitse tämän tulevia työtehtäviä ja antoi
palautetta tämän laatimasta PowerPoint-esityksestä. Esityksestä piti
lähinnä korjata joidenkin teknisten termien käyttöä, koska Marialla ei
ollut ollut aikaisempaa kokemusta ohjelmistoprojekteista ennen tätä
työpaikkaa. Huomatessaan katseensa harhailevan tuon tuosta Marian ohuen
valkoisen paidan alta kuultaviin tummiin rintaliiveihin Suonpää tiesi,
että hänen oli aika siirtyä viikonlopun viettoon. Ehtisiköhän sitä ennen
vielä pitää hauskaa? Mahtoikohan toimistolla olla vielä muuta väkeä?

"Onkohan Markkukin jo lähtenyt?" johtaja kysyi ajatuksissaan
sihteeriltään. Tämä hymyili. "Kyllä, herra johtaja, näin hänen lähtevän
juuri ennen tänne tuloani." Maria oli istunut naisellisesti polvet
ristissä, mutta nyt hän laski jalkansa toisen viereen ja levitti jalkojaan
hieman erilleen toisistaan katsoen samalla johtajaa kujeellisesti silmiin.

Suorasukainen vihjaus ei mennyt Suonpäältä ohitse. Maria osoitti harvoin
näin selvästi olevansa teerenpelissä mukana. "Tulepas tänne pöydän
toiselle puolelle", johtaja sanoi tiukasti. Tuhma tyttö kaipaisi vähän
ojennusta.

Suonpää pysyi tuolillaan sihteerinsä siirtyessä seisomaan hänen
vierelleen. Suonpää kuljetti kätensä sihteerinsä hameen alitse tämän
pikkuhousuille ja laski ne pois tämän jalasta. "Taidat taas olla tänään
kyrvän puutteessa, mitä?" johtaja totesi. Johtaja näki sihteerinsä hieman
jännittyvän hänen avatessaan pöytälaatikon. Hyvä... Johtaja piti
anaaliseksistä juuri siitä huokuvan vallan ja häpeän vuoksi, ja sillä oli
yhäkin toivottu vaikutus tuhmaan sihteeriin.

"Kädet pöytää vasten!" johtaja käski terävästi, ja nuori sihteeri nojautui
heti johtajan työpöytää vasten ja levitti tottelevaisesti jalkojaan.
Suonpää siveli ensin kämmenellään sihteerinsä häpykarvoitusta ennen
liukastetuubin avaamista. Sitten Suonpää alkoi rasvata alaisensa anusta
ripeästi, viivyttelemättä. Hän tunsi kiihkon kasvavan sisällään. Hän
halusi ottaa Marian nyt heti ja rajusti, tämän tunteista piittaamatta.

Laitettuaan liukasteen takaisin laatikkoon ja pyyhittyään kätensä johtaja
siirsi alaisensa seisomaan hajareisin eteensä, selkä esimieheensä päin.
Hän tarttui tyttöä lantiosta kiinni ja ohjasi tämän kyrpänsä yläpuolelle.
Maria koukisti jalkojaan ja laskeutui tottelevaisesti alemmaksi Suonpään
ohjatessa määrätietoisesti kaluaan tämän takapuoleen. Terskan pään
upotessa Marian sisään tämä jäi hetkeksi paikalleen totuttelemaan
tunteeseen, mutta Suonpää läimäytti sihteeriään pyllylle. "Kunnolla,
tyttö!" Johtaja nosti hameen helmaa ylemmäksi nähdäkseen kunnolla, miten
hänen kankensa upposi nuoreen sihteeriin.

Maria voihkaisi peniksen pään työntyessä kunnolla sisään. Johtaja antoi
Marian hengähtää ja kuljetti käsiään ylös ja alas tämän kylkiä pitkin.
Hitto, miten kauniilta tämä näyttikään avuttomana, johtajan armoilla. He
olivat kummatkin täysissä pukeissa Marian pikkuhousuja lukuunottamatta,
Suonpää halusi ottaa pikku narttunsa heti sellaisenaan, lämmittelemättä,
antamatta tälle aikaa nauttia leikistä.

Suonpään ensikiihko alkoi laantua, ja hän arvasi Marian tuntevan olonsa
epämukavaksi tämän kyykistellessä korkokengissä. "Nostetaan sun jalat
pöydälle", Suonpää ehdotti tarttuen Mariaa tiukasti tämän vyötäröltä. Se
ei onnistunut ilman pientä ähellystä. Maria yritti auttaa johtajaansa
punnertamalla itseään ylöspäin tuolin käsinojista, mutta silti uusi asento
vaati hieman ponnistelua. Johtaja painautui sihteeriään vasten ja tämä sai
suoristettua pitkät jalkansa työpöydälle.

Vaikka Maria yritti käsillään ottaa tukea tukevan toimistotuolin
käsinojista, niin suurin osa hänen painostaan oli johtajan käsien varassa.
Johtaja antoi nuoren naisen vajota syvemmälle peniksensä vartta pitkin, ja
tämä haukkoi avuttomana henkeä. Johtaja tunsi kalunsa uppoavan yhä
syvemmälle Marian anaaliin. He olivat niin lähekkäin Marian ollessa hänen
sylissään, että hän kuuli Marian pienimmätkin voihkaisut ja tunsi tämän
hajuveden tuoksun.

Johtaja tunsi kiihkon nousevan uudelleen sisässään. Hän rupesi nussimaan
Mariaa lantiollaan lyhyin liikkein. Hänen joka liikkeensä sai Mariassa
aikaan ynähdyksen tai muun vastareaktion, ja pian he huohottivat samaan
tahtiin. "Sä näytät helvetin riettaalta siinä perseeseen nussittavana
täysissä pukeissa, korkokengät mun työpöydällä... Mitä sun kurssikaverit
sanois jos ne näkis millainen huora susta on tullut?" johtaja kuiskaili
sihteerinsä korvaan. Matti puraisi alaisensa korvannipukkaa. Hän laski
sihteeriään yhä syvemmälle nussien tätä kiihkeästi. Nuori tyttö värisi
johtajan otteessa ja huohotti äänekkäästi. Johtaja jatkoi sihteeriään
halventavaa kuiskailua. "Sun himokas perseesi suorastaan nielee mun paksua
kyrpää... Se on melkein pohjassa asti, ja sä vaan näytät haluuvan lisää...
Sä yrität olla siveen ja kunnollisen näköinen töissä, mutta oikeesti sä
vaan odotat, milloin mä tuun ja annan lisää sulle sitä mitä sä tarviit",
johtaja jatkoi päästäen sihteerinsä vajoamaan pohjaan asti. Tämä kiljahti
ja johtaja vaati: "Sä oot mun kiimainen, kiusoitteleva lutka, jolle pitää
aina näyttää missä kaappi seisoo, etkö ookkin? Kerro mikä sä oot!"

Johtajan rivoudet saivat Mariassa aikaan uutta eloa. Hän värisi ja
kiemurteli johtajan käsittelyssä, kunnes hän siirsi toisen kätensä
pillulleen ja alkoi masturboida itseään. "Mä oon sun oma lutka", Maria
tunnusti hiljaa hieroen samalla itseään. Johtaja tunsi orgasminsa alkavan
lähestyä ja puri nuorta naista kaulaan. "Kerro!"

Maria voihki ja vääntelehti runkatessaan itseään johtajan sylissä. Oli
kuin heidän irstas, eläimellinen kiihkonsa olisi sulautunut yhteen ja he
olisivat yhdessä astuneet tuntemattomalle maaperälle. Maria kirkaisi
johtajan läimäyttäessä häntä taas takapuolelle ja voihki ääneen: "Mä oon
sun kiimainen, irstas lutkasi, joka ei saa ikinä riittävästi kyrpää... Mä
oon sun toimistohuorasi, jota sä käytät milloin vain haluut..." Johtaja
alkoi huohottaa orgasminsa lähestyessä ja lopetti liikkumisen
pitkittääkseen nautintoa, mutta Maria jatkoi itsensä nussimista Suonpään
jötikkää vastaan samalla kun hän häpäisi itseään verbaalisti. "Mä nussin
itseni joka päivä töiden jälkeen kotona tainnoksiin, muttei se oo sama
kuin tää sun valtava kyrpäsi... Kyrpäsi mun PERSEESSÄ... Voih... Nyt mä
tuun, nyt sun narttus tulee sun kyrpä mun tiukassa perseessä!"

Suonpää oli yrittänyt pitkittää laukeamistaan, mutta Marian saadessa
orgasmin hänen maailmansa räjähti. He huusivat yhteen ääneen Marian
peräaukon sykkiessä johtajan kyrvän ympärillä, lypsäen johtajan kyrpää
tyhjäksi siemennesteistä. Johtaja laukesi kerta toisensa jälkeen eikä
kuumista aalloista meinannut tulla loppua. Marian orgasmiaallot olivat
muuttuneet pelkäksi kiihkeäksi värinäksi hänen jatkaessaan kyltymättömästi
klitoriksensa runkkausta.

Kiihkon lopulta laannuttua johtaja ja hänen sihteerinsä makasivat yhdessä
kerällä suuressa nahkatuolissa. Maria lepäsi lähes sikiöasennossa johtajan
sylissä ja he huohottivat hiljaa. Johtajan kädet olivat sihteerin
ympärillä, sulkien tämän hellään syleilyyn. Suonpää koki sihteerinsä
läsnäolon sylissään lähes huumaavana. Miten kaunis tämä olikaan, ja miten
hyvältä tämä tuoksuikaan.

Maria ynähti ja vetäytyi syvemmälle johtajan syliin, painautuen tiiviisti
tätä vasten. Johtaja silitteli nuoren sihteerinsä pitkiä hiuksia ja
huokaisi hiljaa.

Maria käänsi päätään ja hymyili enkelinhymyään Suonpäälle. Heidän
katseensa kohtasivat. Aika pysähtyi hetkeksi.

Sitten heidän huulensa löysivät toisensa.

http://www.kotichat.com/kirjailija/