Nyt mulla on paha ongelma. Asun itse ruotsissa ja olin virussa lomalla vuosi sitten. Siellä tapasin erään tytön, ja sen matkan jälkeen, kaikki on muuttunut kummalliseksi.
Olen sen jälkeen matkustanut viruun noin kahdeksan kertaa ja uskon että rakastan häntä, ja että se rakasta minua. Matkustimme yhdessä Venäjälle kuukausi sitten, ihana matka...
Mutta tiedän että tätä suhdettä ei voi jatkua kauan. Matkat ovat kalliita, ja se on aina kauhea palata ruotsiin loman jälkeen. En voi muutta Viruun, mulla on tässä ruotsissa suku ja työ.
Onko teillä kokemuksia samankaltaisista suhteista? Onko paras unohtaa kaikki tai jatkua? Tarvitsen neuvoja ja vihjeitä...
Puhun vain vähän suomea, toivon että ymmärätte mitä kirjoitan...
Olen sen jälkeen matkustanut viruun noin kahdeksan kertaa ja uskon että rakastan häntä, ja että se rakasta minua. Matkustimme yhdessä Venäjälle kuukausi sitten, ihana matka...
Mutta tiedän että tätä suhdettä ei voi jatkua kauan. Matkat ovat kalliita, ja se on aina kauhea palata ruotsiin loman jälkeen. En voi muutta Viruun, mulla on tässä ruotsissa suku ja työ.
Onko teillä kokemuksia samankaltaisista suhteista? Onko paras unohtaa kaikki tai jatkua? Tarvitsen neuvoja ja vihjeitä...
Puhun vain vähän suomea, toivon että ymmärätte mitä kirjoitan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onpa vaikea tilanne kun revitään kahteen suuntaan. Vaikea toisten on täältä päin mitään vihjeitä antaa, sinun täytyy nyt vain "kuunnella sydäntäsi". Mitä mieltä virolainen kumppanisi on? Oletteko puhuneet vakavasti mitä aijotte tehdä, eikö hän voisi välillä käydä siellä sinun luonasi? Keskustele asiasta hänen kanssaan ja kuulostele miten kovasti hän haluaa Virossa asua. Voihan olla niinkin että hän ei ole edes valmis muuttamaan yhteen kanssasi tai haluaa jatkaa "suhdettanne" tuollaisena etäisempänä. Eipähän ainakaan pääse arki lannistamaan :) Mutta nyt sinun pitää kyllä jutella hänen kanssaan ja miettiä mitä itse haluat. Anna itsellesi aikaa ja mieti onko kyseessä vain lomaromanssi, jonka olet antanut mennä liian pitkälle vai odottaako Virossa todellakin se "one and only" sielunveli.
ps. suomesi on todella hyvää, mistään ei huomannut että "puhut vain vähän suomea", täällä käy paljon Suomalaisia jotka tuntuvat puhuvan paljon huonompaa suomea kuin sinä.
Hyvä Leijona,
Kirjoitat hyvin suomea. Minulla oli samanlainen ongelma pari vuotta sitten norjalaisen tytön kanssa. Reissattiin Helsingin ja Oslon väliä koko ajan. Minä tein sitten ratkaisun ja muutin Norjaan. Elämä rakkauteni kanssa ei kuitenkaan vastannut odotuksia ja olen jo vaihtanut uuteen.
Ratkaisuksi ongelmaasi ehdotan, että ystäväsi menee kielikurssille ja muuttaa ruotsiin. Eihän tuota välimatkaa muuten kestä.
Onnea matkaan!!
Minä olin koko kesän Espanjassa, ja ihastuin erääseen mieheen. Luulen, että loppujen lopuksi taisin rakastua... Ajattelen häntä joka päivä. Mietin kaikenlaista. Luulen, että myös hän on rakastunut minuun.
Pidän itseäni rationaalisena ihmisenä, mutta en silti anna itsenu uskoa, että eihän tästä voi koskaan tulla mitään.
Kun palasin kotiin Suomeen kaikki tuntui harmaalta, vaikka oli tietysti mukava olla kotona. Silti sisimmässäni tunsin, että voisin lähteä milloin vain ja jättää kaiken taakseni. Se on ihmeellinen tunne. Mutta kai sitä tekee mitä vain ollakseen onnellinen? Ehkä sinun pitäisi miettiä sitä.
En kuullut Espanjalaisestani kolmeen viikkoon mitään, ja koko se aika oli kidutusta! Kun viimein sain häneltä viestin, oli reaktioni todella voimakas. Vedin kädet silmilleni ja purskahdin itkuun! KUKA muka oikeasti reagoi noin! En minä ainakaan... Se oli todella pelottavaa. Voiko joku toinen ihminen saada aikaan tuollaista...
Viestin jälkeen tiestin taas, että emme voi unohtaa toisiamme...ehkä koskaan.
Vaivaa, kun ei tiedä varmasti, mutta kuitenkin tuntuu ettei koskaan ole mistään ollut niin varma.
Tulevaisuun? En todellakaan tiedä... Suunittelen matkoja Espanjaan, mutta se varsinkin on kallista. En tiedä voisinko muuttaa joskus. Opinnot ovat kesken, kaikki on niin kesken. Pitäisi kai jaksaa odottaa?
Päässä vaan pyörii WHAT IF...
Kiitos teille vastauksestanne. On kiinnostava lukea teidän ajatuksia tästä ongelmasta...