Ajattelin kirjoittaa teille tarinani siitä, miten minusta tuli asunnonomistaja.
Vuosituhannen vaihteessa aloin katselemaan asuntoja kotinurkillani Ullanlinnassa. Kävin vuonna 2000 katsomassa ensimmäisen kerroksen kornisti sisustettua Puistotien 90 neliön kaksiota josta pyydettiin 2.980.000 markkaa (n. 5.520 euroa/neliö). Noihin aikoihin tuli Raatimiehenkadule asunto myyntiin, jonka hiuksianostattava pyyntihinta oli 36.000 markkaa neliöltä (6.000 euroa). Suurehko vuokrakaksioni oli hinnoiteltu noin 15% alle vapaan markkinan, joten jatkoin hyvällä omallatunnolla vuokralla asumista. Jatkoin kuitenkin asuntotarjonnan seuraamista. Korkeiden hintojen seurauksena aloin seuraamaan lähinnä Kruununhakaa.
Viime syksynä tuli kuitenkin sellainen tilanne eteen, että tila ei kotona enään riittänyt ja piti muuttaa suurempaan. Kruununhaassa meni hyväkuntoinen asunto Kirkkokadulta hintaan 3.510 euroa neliöltä. Tätä emme ehtineet edes katsomaan. Oli mennyt kolmessa tunnissa. Sitten tarjonta hiljeni.
Aloimme huonon tarjonnan vuoksi taas laajentamaan aluetta. Talvella sitten meni Munkkiniemen Tammitieltä upea kolmio hintaan 4.300 per neliö. Tarjosimme ensin reilusti alle pyyntihinnan, mutta kilpailu johti nokitteluun. Välittäjä sanoi puhelimitse meidän voittaneen, mutta soitti myöhemmin ja pahoitteli että myyjä olikin valinnut kilpailevan samansuuruisen tarjouksen. Valitin kuluttajavirastoon ihan kasvatusmielessä. Pian tämän jälkeen tarjosimme huonohkokuntoisesta asunnosta Meritullinkadulta, mutta toteutunut hinta 3.100 neliöltä oli mielestämme liikaa putkiremontin alla.
Kevättalvella tuli sukulaissuhteen kautta Kulosaaresta tyydyttäväkuntoinen asunto Kulosaarentieltä hintaan 3.225 per neliö. Talossa oli kuitenkin lunastuslauseke ja UPM:n entinen toimitusjohtana "Nuuka Niilo" lunasti asunnon nenämme edestä tyttärelleen.
Turhautuneena aloin tarjoamaan minkä mistäkin asunnosta. Useat pyyntihinnat karkasivat käsistä. Aloin kirjoittelemaan tänne nimimerkillä Rommelhof. Syksyllä kuitenkin toivottiin, että tilanne ratkeaisi.
Elokuussa sovin Huoneistokeskuksen "hovivälittäjäni" kanssa että katsastetaan neljä asuntoa Ullanlinnasta jotka olivat tulleet juuri myyntiin. Ensimmäinen oli vastaremontoitu asunto Pietarinkadulla ja pyyntihinta 4.900 per neliö. Asunto tuntui juuri oikealta. Tarjolla oli Helsingissä tuolloin kuitenkin noin kahdeksan asuntoa jotka sopivat meidän tarpeisiimme, joten jatkoimme matkaa.
Seuraavaksi katsastettiin asunto tehtaankadun ja Raatimiehenkadun kulmassa. Muistin, että olin vuonna 2001 ollut samassa taloyhtiössä samankuntoisessa asunnossa aikaisemmin. Nyt oli pyyntihinta 4.700 euroa tyydyttäväkuntoisesta asunnosta, kun se euroissa oli 5.070 neliöltä asunnosta joka oli myynnissä vuonna 2001. Nykyinen pyyntihinta oli siis yli 7% halvempi (HUOM!) kuin vertailukelpoinen asunto neljä vuotta aiemmin. Ehkä pääomavahvassa Ullanlinnassa ei koronlaskut vaikuta hintoihin samalla tavalla kuin muualla.
Tämän huomattuani päätin heti tarjota kunnolla Pietarinkadun asunnosta, joka oli tullut myyntiin avioeron johdosta. Kilpaileva tarjous tuli väliin mutta nostimme tarjousta niin, että saimme tämän vastikään kunnostetun asunnon 4.760 eurolla neliöltä. Sopimukseen kuului vuokratalli. Ostimme hieman budjettia pienemmän asunnon siltä varalta, että hinnat laskisivat.
Älkää siis antako periksi. Lopussa kiitos seisoo, vaikka onhan sillä hintaa. Hintoihin en enään ota kantaa, mutta mainitsemani kahdeksan asuntoa ovat kaikki menneet. Tämä on todennäköisesti viimeinen viestini täällä.
Vuosituhannen vaihteessa aloin katselemaan asuntoja kotinurkillani Ullanlinnassa. Kävin vuonna 2000 katsomassa ensimmäisen kerroksen kornisti sisustettua Puistotien 90 neliön kaksiota josta pyydettiin 2.980.000 markkaa (n. 5.520 euroa/neliö). Noihin aikoihin tuli Raatimiehenkadule asunto myyntiin, jonka hiuksianostattava pyyntihinta oli 36.000 markkaa neliöltä (6.000 euroa). Suurehko vuokrakaksioni oli hinnoiteltu noin 15% alle vapaan markkinan, joten jatkoin hyvällä omallatunnolla vuokralla asumista. Jatkoin kuitenkin asuntotarjonnan seuraamista. Korkeiden hintojen seurauksena aloin seuraamaan lähinnä Kruununhakaa.
Viime syksynä tuli kuitenkin sellainen tilanne eteen, että tila ei kotona enään riittänyt ja piti muuttaa suurempaan. Kruununhaassa meni hyväkuntoinen asunto Kirkkokadulta hintaan 3.510 euroa neliöltä. Tätä emme ehtineet edes katsomaan. Oli mennyt kolmessa tunnissa. Sitten tarjonta hiljeni.
Aloimme huonon tarjonnan vuoksi taas laajentamaan aluetta. Talvella sitten meni Munkkiniemen Tammitieltä upea kolmio hintaan 4.300 per neliö. Tarjosimme ensin reilusti alle pyyntihinnan, mutta kilpailu johti nokitteluun. Välittäjä sanoi puhelimitse meidän voittaneen, mutta soitti myöhemmin ja pahoitteli että myyjä olikin valinnut kilpailevan samansuuruisen tarjouksen. Valitin kuluttajavirastoon ihan kasvatusmielessä. Pian tämän jälkeen tarjosimme huonohkokuntoisesta asunnosta Meritullinkadulta, mutta toteutunut hinta 3.100 neliöltä oli mielestämme liikaa putkiremontin alla.
Kevättalvella tuli sukulaissuhteen kautta Kulosaaresta tyydyttäväkuntoinen asunto Kulosaarentieltä hintaan 3.225 per neliö. Talossa oli kuitenkin lunastuslauseke ja UPM:n entinen toimitusjohtana "Nuuka Niilo" lunasti asunnon nenämme edestä tyttärelleen.
Turhautuneena aloin tarjoamaan minkä mistäkin asunnosta. Useat pyyntihinnat karkasivat käsistä. Aloin kirjoittelemaan tänne nimimerkillä Rommelhof. Syksyllä kuitenkin toivottiin, että tilanne ratkeaisi.
Elokuussa sovin Huoneistokeskuksen "hovivälittäjäni" kanssa että katsastetaan neljä asuntoa Ullanlinnasta jotka olivat tulleet juuri myyntiin. Ensimmäinen oli vastaremontoitu asunto Pietarinkadulla ja pyyntihinta 4.900 per neliö. Asunto tuntui juuri oikealta. Tarjolla oli Helsingissä tuolloin kuitenkin noin kahdeksan asuntoa jotka sopivat meidän tarpeisiimme, joten jatkoimme matkaa.
Seuraavaksi katsastettiin asunto tehtaankadun ja Raatimiehenkadun kulmassa. Muistin, että olin vuonna 2001 ollut samassa taloyhtiössä samankuntoisessa asunnossa aikaisemmin. Nyt oli pyyntihinta 4.700 euroa tyydyttäväkuntoisesta asunnosta, kun se euroissa oli 5.070 neliöltä asunnosta joka oli myynnissä vuonna 2001. Nykyinen pyyntihinta oli siis yli 7% halvempi (HUOM!) kuin vertailukelpoinen asunto neljä vuotta aiemmin. Ehkä pääomavahvassa Ullanlinnassa ei koronlaskut vaikuta hintoihin samalla tavalla kuin muualla.
Tämän huomattuani päätin heti tarjota kunnolla Pietarinkadun asunnosta, joka oli tullut myyntiin avioeron johdosta. Kilpaileva tarjous tuli väliin mutta nostimme tarjousta niin, että saimme tämän vastikään kunnostetun asunnon 4.760 eurolla neliöltä. Sopimukseen kuului vuokratalli. Ostimme hieman budjettia pienemmän asunnon siltä varalta, että hinnat laskisivat.
Älkää siis antako periksi. Lopussa kiitos seisoo, vaikka onhan sillä hintaa. Hintoihin en enään ota kantaa, mutta mainitsemani kahdeksan asuntoa ovat kaikki menneet. Tämä on todennäköisesti viimeinen viestini täällä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikäs siinä on ostellessa, jos on rahaa. Minusta nuo neliöhinnat mitä mainitsit ovat aivan selkeitä kuplahintoja.
Vuoden päästä saa 40% halvemmalla, kunhan huhut korkojen noususta alkavat kiiriä tuulipukujen korviin.
Mutta onnea nyt kuitenkin.
ALE -70% syksyllä
ALE -70% syksyllä joo
ALE -70% syksyllä joo hei hei
Mikäs sulle oikein tuli?
ALE -70% syksyllä sitä ja ALE -70% syksyllä tätä, mitään ALE -70% syksyä ei ole tulossa sen enempää kuin ALE -40% syksyäkään, joten lopeta noi ALE-horinat, jooko?
Taitaa tosiaan pistää stressaten tuo jättiveloissa pyöriminen. Huh huh. Onneksi itselläni on hyvät säästöt tilillä ja sijoituksissa.
Kerro ongelmistasi naapurille seinän läpi siellä kälysessä vuokraluukussasi! Ja myy se tuulipukusi kirpparilla, niin saat rahaa säästöön uuteen omaan asuntoon!
Heh, se naapuri asuu muuten omistuskämpässä...
Sehän on vielä pahempi kun naapuri asuu omistuskämpässä ja sinä vuokraluukussa! Otan osaa. Käy kysymässä siltä Abdullahilta että mistä se on saanut rahat kasaan omaan kämppään!
Niin ja sitten on vielä ihan eri juttu niiden kaksikymmen neliöisten kämppien lisäksi nuo omakotitalot, joista te Abdullahin kanssa saatte vaan haaveilla...
Uskoisko. No, miksei. Ihan samahan tuo on. Hienoa kuitenkin, jos olet saanut asunnon itsellesi ja vielä hienompaa on, jos pääset irti tästä paskapalstasta. Itsekin koitan hankkiutua eroon tästä, vie työaikaa nämä joutavuudet.
Eipä tässä muuta kuin ALE -70% syksyllä ja hyvää syksyn alkua! Omistusasunnossa asuminen kannattaa, sen minä tiedän varmaksi.
Täällä on tullut pyörityksi sekä tuhnuna että tuulipukuna. Ja aina olen mielestäni onnistunut perustelemaan markkinanäkemykseni yhtä loistavasti :-)
TUHNU = TUULIPUKU
KOITTAKAA NYT PRKL YMMÄRTÄÄ !
taidat olla amisjunnu kun sulla on termit noin poskellaan. no, nyt kun koulut taas alkoi, niin ehkä tyhjänpäiväiset kirjoittelusikin loppuu.
pahvi. Sinä olet tuulipuku, usko jo!
"Ajattelin kirjoittaa teille tarinani siitä, miten minusta tuli asunnonomistaja"
Parempi on, ettet SINÄ ajattele ollenkaan, saati sitten julkaise niitä ajatuksiasi!
niin just. lisää niitä ALE 70% juttuja! pois nämä joita joutuu hieman lukemaankin!!!
Rommelhof narutti kaikkia suhnuja ajamalla käsitystä, että asuntojen hinnoissa olisi ilmaa ja -70% ale tulisi syksyllä!! Näin Rommelhof varmitsi itselleen apajat hki:n asuntomarkkinoilla ja tarjosi asunnostaan oikean hinnan, eikä -70% niinkuin moni Rommelhoffin asuntoa havitellut suhnu! Eli suhnutelkaa vaan, me Rommelhoffin kanssa naukkailemme omissa asunnoissamme konjakit takkatulen äärellä ja nauretaan pitkät naurut vuokranmaksajille!
tämä typerä kommentti varmisti nyt sen että Marrku Vei todellakin on amisjunnu!
Kohta romahtaaa, odotellaan vielä hetkinen
"Tämä on todennäköisesti viimeinen viestini täällä."
Minäkin aikanaan luulin, että oston jälkeen poistun, mutta koukkuun jäin.
Onko laskutapa oikein?
Onko v 2001 markka-eurot muutettu Euro-euroiksi vai käytetty kerrointa 6?
"Nyt oli pyyntihinta 4.700 euroa tyydyttäväkuntoisesta asunnosta, kun se euroissa oli 5.070 neliöltä asunnosta joka oli myynnissä vuonna 2001. Nykyinen pyyntihinta oli siis yli 7% halvempi "
Ja tärkein kysymys:
Paljonko neliöhinta on nyt?
Tarinassa onnellinen loppu, joskin 4 vuotta tarkoitti 48 vuokraslippiä.
Koko Etelä-Helsinki putkirempassa yksi yhtiö kerrallaan. Eikä sinne ahtauteen halua muuttaa kukaan. Merituuli aika viiltävä talvella jne.