Minkäläinen harrastus suojelu on? Onko se vain puhdasrotuisille, joiden tarkoituksena on kilpailla. Vai onnistuuko harrastaminen kaksirotuisen kanssa ihan harrastuspohjalta? Entä minkälaisia perheenjäseniä suojelukoulutetut koirat ovat? Ennestään tämän pari vuotiaan tytön kanssa ollaan harrastettu omissa porukoissa jälkeä ja hakua.
Suojelukoulutus
Aatu
71347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taitaa olla niin, että sen osaavan maalimiehen löytäminen on tässä tapauksessa se vaikein asia, luulisin, että kaikilla maalimiehillä on tavotteellisia koirakoita enemmän kuin tarpeeksi, tavotteilla tarkoitan nyt koetuloksia ja maalimiehen omia intressejä oppia lisää esim. leiriä varten ja siellä pätevöityäkseen.
Puskatreeneistä ei kyllä ole kuin haittaa niin koirakolle kuin koko lajin maineeelle varsinkin jos koiraa viedään väärin.
Sinällään laji on se haastavin ja siinä itse oppii kaikista eniten.
Hyvin suojelukoulutettu (ja hermorakenteeltaan siihen muutenkin soveltuva) koira on varmemmin hanskassa kuin hallitsemattomat rähjääjät tai mikä pahinta pelkopurijat.
No ainahan sitä voi kysellä ja asiallinen koiranohjaaja kyllä tietää miten asiassa edetä.
Fiksummat vastatkoon lisää.
Kyseessä on malin ja sakemannin risteytys. Ja mitään ei olla harrastettu todenteolla, vain koiran aktivointi ja omahauska mielellä. Tyttö olisi mielestäni kuitenkin oiva suojelukoira; vietissä löytyy, kuuntelee ohjaajaa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jos tilanne vaatii oma-alotteisuutta koiralta, niin arviointikyky on mielestäni erinomainen. Koira on erittäin aktiivinen ja sen vuoksi etsiskelemmekin nyt harrastusta, josta sekä minä että koira voisimme oppia uutta. Koira on hyvin minulla hallussa ja tottistakin ollaan "muinoin" harrastettu. Suojelu lajina kiinnostaa minua juuri sen vuoksi että siinä voi oppa paljon uutta koirista ja koirastaan. Tähän suuntaan ajaa myös koiran luonteenpiirteet. Kertokaa kokemuksia ja mistä voisi lähteä liikkeelle, kun kyseessä on risteytyskoira.
Jos _parivuotiaalla_ koiralla on "muinoin" harrastettu tottista, niin siitä voitte aloittaa. Joko koirasta ei suojeluun viettien puolesta ole, jos muinoin tottisteluilla koira on hanskassa tilanteessa kuin tilanteessa, tai sitten se ei ole vietissä vielä ihan niin hyvin hallussa, kuin haluaisit uskoa. Suojelussa kun ei ihan pieni hallinta riitä. Teinä tosin jättäisin sen suojelun haaveeksi, kun sen maalimiehen löytyminen lienee käytännössä mahdotonta. Lisäksi suojelu lajina kattaa kolme osa-aluetta, peltojäljen, tottelevaisuuden ja purut. Näiden kaikkien treenaaminen ja saattaminen valmiiseen pakettiin vaatii järjettömän määrän omistautumista, aikaa, rahaa ja ajokilometrejä. Suojelua ei harrastella sunnuntaisin vain koiran aktivoimiseksi ja kivana tekemisenä, vaan siihen palaa enemmän tai vähemmän kaikki vapaa-aika ja koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen vielä siihen päälle. Jos joku "omaksi ilokseen"-asenteella tekee, niin käyttää törkeästi maalimiehen resursseja hyväkseen.
Virkakoira puolella ei ajatella niinkään koiran tuloksia, vaan treenataan ihan vain himosta lajiin.
Tällainen porukka voisi olla ihan hyvä vaihtoehto ja varmaan myös lähes ainoa mahdollisuus teidän tapauksessanne.
Kertoisitko hieman maantieteellistä suuntaa missä vaikutat, saatan voida auttaa...
Jos kerran haasteet ovat loppu, niin olisiko kyse aktiivisuutesi loppumisesta? Sillä kyllä jälki sekä hakukin tarjoaa jännitystä ja tavotteita jos tosimielellä harrastaa.
Menisit pelastuskoirapuolelle kilpailemaan hakua tai jälkeä?
En ymmärrä, että mollataan muita lajeja ennenkuin niitä on oikeasti testattu, ja kuvitellaan että suojelu tekee autuaaksi.
Laji ei kuitenkaan ole ollenkaan helpompi, päin vastoin.
Voi olla että sinut otetaan mukaan johonkin treeniin, ja opitte paljon, jos näin, niin onnea paljon :)
miks kaikki vastailee niin vihamielisesti jos toinen nyt on aidosti kiinnostunut asiasta ja haluaa tietoa siitä! Kukaan ei mielestäni kenenkään ihanne lajia tai muutakaan ole loukannut!
Jos ihminen on oikeasti kiinnostunut, hän kykenee näyttämään aktiivisuutensa esim. ottamalla lähimpään yhdistykseen yhteyttä, sieltä neuvotaan varmasti katsomaan seuraavia purureenejä.. Kun kerran käy katsomassa, tietää hiukan enemmän, ja voi myös kysellä niiltä harrastajilta asiasta.