Aution saaren ranta, osa IV

Lady Nina kirjoitti:

Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama

Nina ei itsekään oikein tiedä, kuinka Janen tekemästä naarmusta alkanut ärtymys päättyi siihen, että hän on muuttamassa pois kapteenin hytistä, mutta asiaa mietittyään hän tulee siihen tulokseen, että niin on paras, hän ei nukkuisi hyvin miehen vieressä, ajatellen koko ajan kuinka Janen käsi on kiihkoissaan vetänyt nuo naarmut Willin hartiaan. Kaiken lisäksi Will vaikuttaa suuttuneelta ja arvaamattomalta, ties mitä hän rommin vaikutuksen alaisena tekisikään, parempi vain hoidella kiltisti kaikki askareet, joita tänään tuntuukin riittävän.

Jossain välissä Nina saa pestyä omankin pukunsa, ja vie sen kuivumaan välikannelle, jossa Jean-Luc nukkuu. Hän etsii miehen käsiinsä, Jean-Luc on huoltamassa aseita laivan asevastaavan kanssa. Koska paikalla on korvia, Nina mainitsee vain lyhyesti siitä, että kapteeni katsoo laivan olevan nyt tarpeeksi turvallinen hänellekin nukkua muun miehistön tiloissa, ja kysyy Jean-Lucilta, sopiiko asettuminen hänen lähelleen, riippumaton hän on jo hakenut varastosta itselleen ja jättänyt sen odottamaan lähelle entistä opettajaansa. Jean-Luc ilahtuu ensin silminnähden siitä, että saa Ninan taas silmiensä alle, ehkäpä hän voisi jatkaa oppituntejakin. Sitten hän synkkenee hiukan, pohtiessaan mahdollisia syitä outoon muutokseen, ja mahdollisia seurauksia laivan ilmapiirille. Mutta ehkäpä se toimisi, Ninalla näyttää olevan huivi siveästi ympärillään ja totta on sekin, että aamuisen jälkeen kellekään ei ole epäselvää kuinka korkean hinnan pienestäkin rikkeestä Ninan suuntaan joutuisi maksamaan. Joten mainitsematta mitään epäilyksistään Jean-Luc toivottaa Ninan tervetulleeksi ja kysyy, onko tällä kapteenin hytissä tavaroita, jotka pitäisi kantaa alas, hän voisi toki auttaa. Nina vakuuttaa, että selviää mainiosti yksinkin vaatearkusta, joka on nykyään hänen ainut irtain omaisuutensa. Lisäksi Nina ajattelee, että kapteenin ei tarvitse tietää niin tarkkaan miten hän asiansa järjestää, olkoon vaikka siinä uskossa, että hän ei menekään opettajansa suojiin.

Koko päivän Ninette jaksaa sietää kapteenin yhä pikkumaisemmiksi käyviä käskyjä, hilliten orastavat kyllästymisen tunteensa ja vastaten joka kerta, "Kyllä, sir" ilman mitään piruilua äänensävyssä. Viimeisiä hommia on lasinsirpaleiden siivoaminen kapteenin hytistä, jossa kapteenilta näyttää pudonneen tyhjä rommipullo seinustalle. Ninasta kapteeni näyttää saaneen tarpeeksi, mutta niin vain tuo on kaivanut uuden pullon ja tyhjentää sitäkin. Poistuessaan lopulta omaan uuteen nukkumapaikkaansa Nina on todella helpottunut, ettei hänen tarvitse olla kuuntelemassa koko yötä juopunutta kuorsausta.

Laskeuduttuaan alas Nina kohtaa Jean-Lucin, joka odottaa häntä hereillä.

"Sulla on pitkät päivät tossa hyttipalvelijan hommassa", Jean-Luc toteaa.

"Niin, vaikka ei se aina ole näin rankkaa, nyt vain sattui olemaan paljon kaikkea tehtävää", Nina myöntää ja riisuu pukunsa, vetää päälleen ison paidan, Willin peruja, ja riisuu korsetin sen alla.

Paidassa hän sujahtaa riippumattoonsa ja kääriytyy huopaan, alhaalla on hiukan viileää ja lisäksi hän haluaa varmistaa, että kukaan ohikulkeva ei näe hänestä liikaa ihoa.

"Herätätkö mut kun nouset itse, mä nukuin tänä aamuna liikaa ja pelkään että niin käy taas", Nina pyytää Jean-Lucia, joka lupaa ja asettuu levolle tutkimaton ilme kasvoillaan.

Päästyään lopultakin pysähtymään hetkeksi Nina alkaa pohtia tilannettaan ja miksi on siinä. Hän muistaa, että kaikki alkoi siitä naarmusta. Mutta miksi, mitä se hänelle kuuluu ketä Willillä on tai on ollut? Tottakai se, mitä he Willin kanssa ovat muutaman kerran tehneet on hauskaa, mutta ei sen pitäisi vaikuttaa muuten mihinkään. Paitsi jos hänellä on jotain tunteita tuota häntä vankina pitävää julmaa ja ainakin miehiä kohtaan armotonta merirosvoa kohtaan. Mutta kuinka niin voisi olla... Mies ei ole sopiva aviomieheksi vähimmässäkään määrin, kunnon tyttö ei ihastuisi kuin herrasmieheen, joka olisi sovelias kaikin tavoin.

No joo, Nina tavoittaa rehellisen sivuajatuksen: ei Johnkaan ole isän mielestä tarpeeksi hyvää sukua, silti hän oli silloin tiedostanut olevansa tavallaan ihastunut, ja osa Jamaikalta lähtemisen tuskaa oli ikävää Johnia kohtaan. Nyt kuitenkin Nina havaitsee, että ikävä on tavallaan haalistunut, ja yrittäessään ajatella Johnin kasvoja ainut joka tulee mieleen onkin Will. Will katsomassa häneen syvänsiniset silmät vakavina mutta lempeinä..Will naurahtamassa hillitysti... Will silmät himosta sameina. Karmiva totuus alkaa tunkea esiin. Nina koettaa tukahduttaa ajatuksen, mutta pohjimmiltaan järkevänä hyväksyy lopulta päättelyketjun tuloksen: hän on ihastunut Williin. Se selittää kaikki oudot jutut, kuten mustasukkaisuuden ja sen, että John on päässyt unohtumaan. Eli. Jos se on fakta, mitä se merkitsee? Muuttaako se perussuunnitelmaa, joka on päästä kotiin hengissä? Hetken pohdittuaan Nina joutuu toteamaan, että vastaus noihin kysymyksiin riippuu siitä, onko hänellä toiveita saada vastakaikua tunteilleen.

Ajatellessaan Willin tämänpäiväistä käytöstä Nina on ymmällään. Jotain outoa on siinäkin, yleensä Will ei juo juuri ollenkaan, mutta selvästikin hänellä on nyt vaikeat ajat myöskin. Olisiko syynä sama inhimillinen tunne kuin Ninalla matkalle lähtiessä? Hänellä on varmaan ikävä Janea, Nina päättelee lopulta. Mutta kuten Nina ihastui Williin vaikka ikävöi Johnia, ehkä on olemassa mahdollisuus. Harkitessaan asiaa Ninan on rehellisyyden nimissä todettava, että tällä hetkellä se ei näytä hyvältä. Mutta Nina päättää yrittää, ja olla ainakin ja vähintäänkin suututtamatta kapteenia millään tavalla. Se palvelee kahta tarkoitusta: Ensinnäkin mukautuminen edistää hänen selviämistään kotiin pääsyyn asti, ja voi olla todella terveellistä, Ninette ei halua tutustua kapteenin väkivaltaisempaan puoleen ja hankkiutua rangaistusristikkoon kiinnitetyksi. Ja ehkäpä siten kapteeni voisi huomata, että hän on hyvinkasvatettu ja kunnollinen, siis sovelias kohde tunteille, toisin kuin silloin, kun hän on sanonut vastaan purevastikin. Niin minun täytyy tehdä. Hiljaa hyvä tulee, Nina toteaa saatuaan asian mielestään nyt kohtuulliseen järjestykseen. Aina kun on suunnitelma mitä toteuttaa voi keskittyä suunnitelmaan ja muu tulee siinä sivussa. Tyytyväisenä Nina sulkee silmänsä ja nukahtaa laivan hiljaiseen keinumiseen, ympärillä nukkuvien hengitykseen ja rungon natinaan.

Will herää säpsähtäen laivakellon lyönteihin. Päässä jyskyttää ikävähkö jysäri ja silmät ovat sameat. Työläästi hän nousee sängyn laidalle istumaan ja pienen hengähdystauon jälkeen tassuttelee pesuvadin luo ja alkaa loiskia kylmää vettä naamalleen.

Samaan aikaan Nina herää levänneenä ja tyytyväisenä, mitä nyt hieman lihakset jäykistyneinä, ja pukeutuu pikavauhtia. Jean-Luc auttaa korsetin kanssa kuten lukemattomina aamuina kotona Jamaikalla, Ninalle tulee oikein kotoinen olo. Hän päättää tarkistaa ennen kapyysiin karkaamista olisiko Will jo pystyssä ja tarvitsisiko tämä mitään. Tavallisesti Nina ei koputtaisi kapteenin ovella, hän on yleensä liikkunut sinne kuin kotiinsa, mutta nyt hän koputtaa varovasti, ajatellen, että jos Will nukkuu, hän ei häiriinny, jos taas on herännyt, varmaankin vastaa.

Piristyttyään hieman veden avustuksella Will kuivaa kasvonsa pyyhkeeseensä ja katselee itseän hetken peilistä. Hieman räjähtäneen näköinen peilikuva saa hänet ryhdistäytymään, tälläinen peli ei vetele. Samassa hän kuulee ovelta koputuksen. Will korjaa ryhtinsä suoraksi ja käännähtää ovea kohti. "Sisään".

Nina sipsuttaa sisään hymy huulillaan:"Huomenta kapteeni", ja jää seisomaan ovensuuhun odottavan ja omasta mielestään auliin näköisenä, valmiina ampaisemaan mihin tahansa tehtävään.

Will huomaa tulijan olevan Nina. "Huomenta", hän vastaa hyisesti. "Mites välikannella sujui?"

"Hyvin kiitos", Nina vastaa lyhyesti. Hänen lyhyet hiuksensa on harjattu ojennukseen, puku istuu korsetin ollessa kerrankin kunnolla kiristetty ja Nineten hymyssä viipyilee vielä aamuhetken kodikkuuden tunnun aikaansaama tyytyväisyys. "Olen menossa aamiaiselle mikäli teillä ei ole heti minulle tehtävää. Jos on, olen tässä".

"Vai aamiaiselle", Will murahtaa ja tarkastelee Ninaa. Tilanne ei ole ollenkaan sellainen kuin Will oli sen edellisenä iltana rommihuuruissaan kuvitellut. Tyttöhän vaikuttaa pärjänneen ihan hyvin. "Sait siis nukuttua hyvin?"

"Aivan yhtä hyvin kuin muukin miehistö", Nina toteaa osoittaakseen olevansa ainakin toistaiseksi osa laivaa.

"Ettet vain puuhannu muutakin pitkin yötä?", Will utelee pisteliäästi.

"Joka tapauksessa olen nyt tässä valmiina päivän töihin", Nina toteaa, koska ei ole aivan varma mitä kapteeni huomautuksellaan mahtaa tarkoittaa... puuhannut?

"No varmasti olet. Olenhan mä huomannut. Öisin puuhaat ties mitä kaikkee ja päivisin oot sitte niin työteliäs että...", Will murahtelee hienoinen katkeruuden häivä äänessään soiden.

"Niin, sir", Nina toteaa kun ainut muu vaihtoehto olisi alkaa väittämään vastaan, ja juuri sitä hän ei aio enää tehdä.

"Kukas sun riippumattoas viime yönä sit lämmitti?", Will jatkaa utelemista pisteliääseen sävyyn.

"Anteeksi sir, mutta viime yö oli lämmin. Ilmoitan kyllä, jos minulla on ongelmia pysyä lämpimänä", Nina vastaa avuliaasti.

"Ai sitä ollaan olevinaan nyt niin siveitä, niin siveitä. Tunnusta pois vaan, jollekin sä kuitenkin annoit", Will tuhahtaa.

"Te olette nimenomaisesti kieltäneet miehistöltä minuun koskemisen. Ette kai voisi uskoa, että kukaan rikkoisi käskyänne?", Nina kysyy mahdollisimman viattomalla äänellä.

"No kun ottaa huomioon teidän naisten kyvyn kaikenlaiseen juonimiseen ni sulle ois lapsellisen helppoa kalastaa joku mies yöseuraksesi", Will ärähtää.

"No siinä tapauksessa teidän on varmaan parasta kysyä miehistöltä, ehkä luotatte omaan miehistöönne enemmän kuin minuun, joka olen, kuten tiedätte, nainen", Nina vastaa rauhallisuutensa säilyttäen.

"Kenties, mutta yhtä asiaa en saa heiltä selville. Nimittäin mitä sä tällä pelleilyllä ajat oikein takaa?? Jos kerta et käytä ees vuoteenlämmittäjää", Will kysyy haastavasti.

"Kysyinkö minä teiltä, kuka teidän vuodettannne lämmitti, vai lähetittekö kenties hakemaan maista jonkun naisen...? Minä olen nyt ymmärtänyt, että asianne eivät kuulu minulle. Minun hommani on olla teille palvelijana kunnes saatte minut siirrettyä toisten vastuulle. Mitään muuta en "aja takaa". Toivon, että se riittää, sir.", Nina jää odottamaan katsoen Williä täynnä rauhallista alistuvuutta toisen tahtoon.

"No mitä se eilinen sitten muka oli?", Will ärähtää.

"Sir, mitä tarkoitatte? Mikä eilinen?", Nina kysyy.

"No se kiukuttelu Janen rangaistuksesta ja muusta", Will tarkentaa ärähdystään.

"Kiukuttelu? Sir, en haluaisi muistuttaa, mutta nautitte eilen runsaasti rommia. Ehkä ette muista aivan tarkkaan kaikkia tapahtumia....", Nina antaa lauseen loppua ilmaan. "Ehkä olin eilen hämmästynyt, mutta nyt ymmärrän ratkaisunne täysin", Nina jatkaa. "Tottakai kapteenina toimitte aina niin kuten oikeaksi näette eikä kellään miehistöön kuuluvalla ole oikeutta arvostella ratkaisujanne. Sir."

Nyt Will on jo täysin ymmällään. Mitä helkkaria täällä oikein tapahtuu? Eilen Nina sähisi kuin villikissa ja nyt... "No jos kerran ymmärrät niin hyvä. Mutta haluaisin sinun myös ymmärtävän ettei sinun tarvitse viettää öitäsi siellä alhaalla".

"Palaan jos käskette, mutta ei minulla siellä alhaalla ole mitään hätää, päinvastoin. Kiitos huolenpidostanne, sir", Nina selittää sopuisasti, vaikka ajatus Willin vieressä nukkumisesta melkein saakin julkisivun rapisemaan. Ajatus Willistä vieressä, edelleen merkattuna ja toisen omana, on liian tuskallinen, mutta jos niin on tehtävä jotta rauha pysyisi niin Nina on valmis siihenkin. Hän on päättänyt osoittaa osaavansa olla sopuisa ja kunnollinen vaikka henki menisi.

"Palaat jos käsken? Niin varmaan", Will alkaa turhautua sananvaihtoon joka ei etene mihinkään. "Mutta mitä hittoa sä oikein haluat? Miksi sä alotit tän koko hässäkän?"

"Sillä mitä minä haluan on kai hyvin vähän väliä verrattuna siihen mitä te haluatte. Te olette kapteeni ja minä olen vanki. Eilen olin järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta ja unohdin sen hetkeksi. Anteeksi siitä. Sir ", ja Nina taivuttaa polviaan ja kumartaa aavistuksen verran.

"Sun vankeus on kyllä aika suhteellinen käsite niinkus oot huomannu. Ja vaikka ehkä ihan kaikilla sun haluilla ei olekaan kovin paljon merkitystä, niin mä toki haluaisin tietää mitä ne on", Will julistaa.

"Ainut haluni jolle pystytte jotain tekemään on haluni palata Jamaikalle turvallisesti, hengissä ja vähillä vaurioilla. Kaikki muu on toisarvoista. Jos teillä on minulle tehtävää tänä aamuna, pyydän saada kuulla tehtäväni, sir", Nina selittää.

"Vai Jamaikalle...", Will hymähtää. "No kipaise sitten hakemassa aamiaista tänne. Ja käske välskärin valmistautua, mä tartten parranajon".

"Kyllä, sir", Nina vastaa ja häviää sekunnin murto-osassa kapyysin suuntaan.

Will harppoo kirjoituspöydän taakse ja istahtaa tuoliin. Takaraivossa jyskyttää ja hän on täysin ymmällään. Voisiko joku selittää mitä hittoa yön aikana oikein tapahtui? Mä en kertakaikkiaan ymmärrä naisia, Will tuumii.

Nina porhaltaa kapyysiin ja melkein kaataa Seanin: "Kapulle aamiaista hyttiin".

Odottaessaan Seanin kasaavan Willille jotain Nina tekee itse selvää kulhollisesta puuroa. Seanin saatua tarjottimen valmiiksi Ninette kantaa sen hyttiin, palaten huomattavasti hitaammin kuin lähti. Ovella hän muistaa taas koputtaa.

Will on odottanut ajatuksissaan Ninaa takaisin. Eräs tytön lause on jäänyt vaivaamaan:"Mutta ei minulla siellä alhaalla ole mitään hätää, päinvastoin." Mitä hittoa se sillä oikein tarkoitti?? Lopulta koputus havahduttaa kapteenin ajatuksistaan: "Sisään".

"Tässä aamiaisenne, sir. Lähden nyt käymään välskärin luona.", ja samantien Nina häviää taas.

Ninette vaeltaa läpi laivan välskärin luo, ja hymyilee iloisena kaikille muillekin asioillaan liikkuville ja vahdissa oleville. Kyllä tämä tästä, kun vain en rupea riitelemään. Välskäri on juuri vaihtamassa sidettä satamavierailun aikana ilmenneeseen puukonhaavaan eräässä matruusissa, mutta lupaa tulla kapteenin luo partaa ajamaan heti kun saa asian hoidettua.

Will ottaa hiljaisena vastaan aamiaisensa ja alkaa nälkäisenä kauhoa sitä suuhunsa Ninan kadotessa välskäriä hakemaan. Aikansa ruokaa ja ajatuksiaan märehdittyään Will huutaa huomattuaan mr. aubreyn hytin ulkopuolella:"Aubrey, käskekää tyttö tänne".

"Aye, sir", kajahtaa vastaus ja Aubrey lähtee henkilökohtaisesti etsimään Ninaa.

Sillä välin Nina on arvellut hommien olevan kunnossa ja Willin keskittyvän parranajoonsa joksikin aikaa, joten hän jää kannelle seuraamaan miehistön puuhia, siinä hän kuulisi, jos Will huutaisi häntä. Siitä nina on varma, koska kuuli kapteenin juuri huutavan upseeriaan. Nina istuu köysikieppiä vasten ja seuraa ympärillä tapahtuvia huoltotöitä. Kun kerran satamassa ollaan niin laiva on kohta tip top, niin ahkerasti sitä nyt puunataan ja korjataan rispaantuneita köysiä jne.. Hetken Nina jopa harkitsee voisiko jotenkin auttaa, sitten muistaa kuinka paljon eilen sai juosta, ehkä parempi levätä kun pystyy.

Lyhyen etsiskelyn jälkeen Aubrey huomaa Ninan istumassa köysikiepin päällä. Hän tulee Nineten eteen ja sanoo kohteliaasti:"My lady, kapteeni halua teidät puheilleen".

"Kiitos, Aubrey", Nina hymyilee noustessaan ja lähtee ripeästi takaisin Willin hyttiin. Samapa tuo vaikka taas taita hommia tulla, aurinko olikin turhan kuuma, pitää varmaan ruveta pitämään huivia pään ympärillä niinkuin merimiehillä, Nina ajattelee, ja naurahtaa ajatusta astuessaan hytin hämärään.

Will istuu pöydän takana tyhjät astiat edessään Ninan astuessa sisään. "Yks juttu jäi mua vaivaamaan. Sä sänoit että sulla ei oo siellä alhaalla mitään hätää. Olikos sulla sit joku hätä täällä?"

Nina kalpenee kuullessaan suoran kysymyksen eikä pysty hetkeen vastaamaan mitään. Sitten hän aloittaa epäröiden: "Tuota. Ei ollut, sir".

Will huomaa ninan epäröinnin. "Ootko sä nyt ihan varma? Muistat kai mitä mä sillon kerran sanoin valehtelusta ja venkoilusta?", Will kiristää ruuvia.

Nina muistaa turhankin hyvin, silloin Will oli uhkaillut häntä rangaistuksella, ja eilen nähtyään millaista Willin rankaiseminen on, uhkaukset ovat nyt jopa kouriintuntuvampia kuin silloin... Nina katselee hädissään ympärilleen kuin apua etsien, mutta saa sitten itsehillintänsä takaisin kuullessaan päänsä sisältä itsepintaisen äänen: Muista suunnitelma. ei kinastelua, ollaan hyvinkasvatettuja. "Minulla ei ollut silloin aikaisemmin mitään hätää täällä, ja viime yönä minulla ei ollut mitään hätää alhaalla, se on totuus", nina sanoo ja saa sanoihinsa jopa varmuutta, kun ajattelee, että niinpä, ei hänellä AIKAISEMMIN mitään hätää ollutkaan, tottahan tuo.

"Vai ei ei ollu aikaisemmin hätää täällä. Ja nyt on vai?", Will kysyy vaativalla äänensävyllä.

"No tuota. Jos haluatte minun puhuvan suoraan. Eilen olitte paljon juopuneempi kuin yleensä, ja koska olen nähnyt kotona plantaasilla kuinka väkijuomat muuttavat miehet toisiksi... Olin ehkä hieman epävarma. Mutta uskon kyllä, että ette olisi tehnyt mitään sopimatonta", Nina päättää siirtää keskustelun Willin kannalta noloon aiheeseen, jotta saisi sen seikan unohtumaan, että ryyppääminenkin tapahtui vasta jo Ninan päätettyä nukkua muualla.

Will rykäisee hieman vaivaantuneena, ja soimaa hiljaa itseään. Senkö takia se meni alas nukkumaan? Mutta mähän ryyppäsin kunnolla vasta kun se oli jo lähtenyt. Tai niin ainakin luulen, Willin aivot käyvät kierroksilla. "Niin noh, tulihan sitä vähän otettua tosiaan. Mutta se oli vasta sen jälkeen kun olit päättänyt muuttaa. Eli sun on turha käyttää sitä tekosyynä", Will hieman suutahtaa Ninan venkoilusta, ja läimäyttää avokämmenellä pöytään. "Mikä se oikee syy oli?? Vai tartteeko mun ryhtyä toimenpiteisiin?"

"Te omistatte jo minun ruumiini. Kuinka te voitte vaatia vielä ajatuksianikin? Sir, eikö minulla voi olla omat syyni asioihin joita teen?", Nina avautuu ja harmittelee samalla itsekseen... Tuo oli jo melkein vastaansanomista. Pahuksen kapteeni, vasta aamupäivä ja tekee asiat noin tukaliksi, kohta Nina joutuu oikeasti hillitsemään itseään.

Willillä alkaa hiljalleen keittää kunnolla. "Mä voin vaatia ihan mitä mä haluan. Ja jos mä haluan tietää syyt sun tekemisiin, niin sillon sä kerrot ne. Tajuutko?"

"Syyt, oikeat syyt. Oletko aivan varma että haluat?", Nina kysyy voittaakseen miettimisaikaa.

"Totta helvetissä haluan", Will kivahtaa.

Nina kävelee hitaasti Willin viereen ja ojentaa kätensä tämän hartialle, jota nyt peittää väljä paita. Hellästi hän liuttaa paitaa sivuun olkapäältä, ja saatuaan suurimman naarmun näkyviin murjaisee peukalonsa siihen niin, että rikkoo uudestaan jo parantuneen ihon. "Siinä yksi. Lisää on alempana selässä. Sir.", Nina toteaa viileästi, mutta edelleen malttinsa säilyttäen.

Will ähkäisee Ninan murjaistessa peukalonsa naarmuun ja vilkaisee tyttöä hyisesti. Hän nousee paikaltaan ja marssii peilin eteen nähdäkseen jäljen. Hetken naarmua katseltuaan Will kääntyy Ninan puoleen:"Siis kaikki tämä teatraalinen pelleily on parin hassun naarmun syytä?"

"Minä sanoin, että ymmärrän että sinulla on Jane, ja siinä puhuin totta. Kyllä minä ymmärränkin kaikki nuo asiat. Mutta sinun on silti turha odottaa, että nukkuisin hyvin ajatellessani sen petollisen huoran käsiä merkkaamassa sinua omakseen. En minä tiedä miksi niin on, joten sitä sinun on turha tiukata minulta. Minua vain etoo ajatella sinua hänen kanssaan, siinä kaikki", Nina vuodattaa.

Saatuaan asian ulos, tai ainakin melkein kokonaan ulos, lopulliset johtopäätökset ovat hänen oma asiansa, Nina tuntee olonsa helpottuneeksi ja keventyneeksi. "Siinä se selitys oli, sir. Oliko teillä minulle muuta ennen välskärin tuloa?"

"Mitä hiton väliä sillä on kenen kanssa olen ehkä ollut joskus muinoin? Sulla tulee olemaan ankea elämä jos tolla radalla jatkat. Ethän sä voi mennä ikinä naimisiin jos tollanen olet", Will vastaa myrkyllisesti.

"Se lienee minun ja mahdollisen tulevan aviomieheni välinen asia. Mutta olet oikeassa, toivon, että sitten en joutuisi nukkumaan miehen vieressä, jolla on selässään jälkiä juuri vietetystä hetkestä rakastajattaren kanssa. Joko mieheni saa hoitaa pettämisensä vähemmän näkyvästi tai sitten nukun yksin kunnes jäljet eivät enää julista asiaa. Tai, jos hän ajattelee kuten te, nukun huonosti. Kuten olette joskus sanoneet, sir, maailma on julma paikka meille naisille", Nina alkaa menettää rauhallisuuttaan.

"Sitäpaitsi, jos aviomieheni on minulle yhdentekevä enkä välitä hänestä niin mitäpä parista jäljestä, tosiaankaan", Nina jatkaa, mutta niin hiljaa, että niitä tuskin voi kuulla.

Pettämisensä??? Sana iskeytyy Willin tajuntaan. Tarkoittaako Nina että todella olisin pettänyt häntä?, Willin ajatus muotoutuu sanoiksi: "Pettämisen? Olenko minä muka pettänyt sinua?? Sanoisin että jos joku on ollut petollinen niin pikemminkin sinä", Will äyskäisee eikä kuule kunnolla Ninan viimeisintä lausahdusta.

"Jos niin sanotte, sir", Nina myöntää vaikka kyyneleet ovatkin hiipimässä hänen silmiinsä. Will suuttui heti kun hän tunnusti tavallaan välittävänsä tästä, Nina näkee sen kohtuullisen selvänä merkkinä tilanteen toivottomuudesta omalta kannaltaan.

"Saanko kysyä miten minä olen ollut petollinen? Sir, haluaisin tietää että pystyn välttämään sen ensi kerralla", Nina kysyy kyyneleitä nieleskellen.

Will on hetken hiljaa miettiessään vastausta. Suutuksissaan hän ei ollut aivan loppuun asti miettinyt mitä sanoi. "Tarkoitin tuota sinun venkoiluasi. Jos kysyn jotakin, odotan saavani suoran ja rehellisen vastauksen".

"No minä puhun niin totta kuin osaan, mutta joskus kysyt asioita joita en itsekään tiedä varmaksi. Ja vastauksena tuohon aikaisempaan kysymykseen pettämisestä. En tiedä. Oletko, vai onko se vain minun omituinen, mutta silti olemassa oleva tunteeni, että niin olisi silloin Janen kanssa tapahtunut? Vai oliko se niin päin, että petit Janea minun kanssani? Jane tuntui ajattelevan asian niin päin, ja minä kun olen niin hyvä ymmärtämään, ymmärrän senkin", Nina alkaa koota sisuaan pitkän selityksensä loppupuolella.

"Niin, Jane. Noh, minä en voi puhua hänen puolestaan, vain itsestäni. Jane oli mitä oli paljon ennen sinua, ja se on nyt loppu. Ja mitä noihin naarmuihin tulee ja siihen tilanteeseen jossa ne tulivat, se nyt vain oli vahinko", Will ajautuu puolestaan selittelemään.

"Siis naarmut tulivat vahingossa. Ehkä niin. Mitä vain sanotte, sir", Nina myöntelee.

"Niin se koko tapahtuma oli vahinko. Kuten aiemin sanoin, tarkoitus oli järjestää lapsen asiat. Mutta vaikka se olisikin tapahtunut tarkoituksella, niin entä sitten?", Will jatkaa selittelyään pyrkien samalla vähättelemään tapahtunutta.

"Ei ole mitään entä sitten, minä ymmärrän teitä täysin enkä kuvittelekaan olevani oikeutettu mihinkään selityksiin tarkoituksella tai vahingossa tapahtuneista asioista. Te olette täysin oikeassa ja minulla on syyni jotka nyt tiedätte. Nyt on teidän asianne päättää vaaditteko minua nukkumaan täällä vai ette, onko minun syyni riittävä vaikka te olettekin niin oikeassa kuin kukaan mies on koskaan ollut", Nina toteaa auliisti saatuaan itsekontrollinsa takaisin.

"Kuten taisin eilen sanoa, nuku missä lystäät. En aio pakottaa sua mihinkään", Will tuhahtaa turhautuneena.

Nina niiaa syvään ja painaa päänsä. "Niin, sir, ne tehtävät tälle päivälle?"

"No tuolla on jotain pyykättävää", Will huitaisee epämääräisesti kohti kaappia, "Ja käy katsomassa missä se välskäri kuhnaa".

Nina kerää vaatteet kasaan, mutta välttyy toiselta askareelta, koska hänen poistuessaan hytistä pyykkikopan kanssan välskäri seisoo valmiina oven takana, on ilmeisesti seissyt siinä jo hetken, mutta jostain syystä ei ole koputtanut. Nina päästää välskärin sisään tavaroineen ja menee tiehensä, pohtien vain puolella ajatuksella, mahtoiko välskäri kuulla Willin vihaisen äänen oven tai raon läpi, kun ei uskaltanut edes koputtaa.

Lupasin tän 8 päivää sitten lähiaikoina... kait se nyt vielä sen kriteerin täyttää. Innostuin taas vaihteeks kirjailemaan oikein kunnolla ja niinpä tuloksena oli reippaanlaisesti saippuaa. Nyt mun on kyllä ihan pakko jo ruveta vakuuttelemaan et kyllä se seksi tähänkin tarinaan vielä ilmestyy, koittakaa kestää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä