On taas kaltaisellani tarkkailijalla ollut seurattavaa MM-kisoissa.
Herttaisen suloisia, kauniita tyttöjä, jotka vielä jaksavat hymyilläkin kovan kilpailun lomassa. On myös lahjakkaita kilpailijoita, joita ei ole siunattu niinkään hyvällä ulkonäöllä mutta suurilla kilpailulahjoilla. Ilo heidänkin puolestaan - saavat kompensaatiota.
Sprintterit: Pikajuoksijoilla tulee olla vahvat jalkalihakset ja näkemykseni mukaan onkin.
Jalkaa heiluttavat lonkkanivelen läheiset lihakset, joita myös perskannikoiksi sanotaan.
Huippusprinntterit ovat tämän oivaltaneet, suomalaiset ja muut huonommat ei.
Ruumiinrakenne. Kevyt, lintumainen luusto ja sen ympärillä teräsmäinen lihaksisto, niillä pätjää. Pikamatkoilla atleettimaisetkin kyllä.
Rodut: Niin pika- kuin pitkilläkin ovat mustat dominoineet viime vuosina. Taustatekijöinä ankeat elinolot, erinomaiset harjoitusolosuhteet j.n.e.
Olen ollut näkevinäni yhä enemmän lahjakkaita, uskaltaisiko sanoa puoliverisiä. Kauniin ruskea iho, ulospäinkin näkyvä fyysinen ja ilmeinen psyykinenkin terveys ovat silmiinpistäviä. Näiden menestyminenkin on nousussa. Sukurutsaus on tällaisista ihmisistä hevon kuustakin kauempana.
Suuresti ihmettelen suomalaisten urheilujohtajien kyvyttömyyttä kehittää suomalaisurheilijoita.
Joku musta Gatlin voisi käydä kiks.., anteeksi suomalaisissa sprintteritytöissä ja näin mekin saisismme huippujuoksijoita.
Eivät osaa suomalaiset urheilujohtajat kehitysmenetelmiä, ei tosiaan!
Herttaisen suloisia, kauniita tyttöjä, jotka vielä jaksavat hymyilläkin kovan kilpailun lomassa. On myös lahjakkaita kilpailijoita, joita ei ole siunattu niinkään hyvällä ulkonäöllä mutta suurilla kilpailulahjoilla. Ilo heidänkin puolestaan - saavat kompensaatiota.
Sprintterit: Pikajuoksijoilla tulee olla vahvat jalkalihakset ja näkemykseni mukaan onkin.
Jalkaa heiluttavat lonkkanivelen läheiset lihakset, joita myös perskannikoiksi sanotaan.
Huippusprinntterit ovat tämän oivaltaneet, suomalaiset ja muut huonommat ei.
Ruumiinrakenne. Kevyt, lintumainen luusto ja sen ympärillä teräsmäinen lihaksisto, niillä pätjää. Pikamatkoilla atleettimaisetkin kyllä.
Rodut: Niin pika- kuin pitkilläkin ovat mustat dominoineet viime vuosina. Taustatekijöinä ankeat elinolot, erinomaiset harjoitusolosuhteet j.n.e.
Olen ollut näkevinäni yhä enemmän lahjakkaita, uskaltaisiko sanoa puoliverisiä. Kauniin ruskea iho, ulospäinkin näkyvä fyysinen ja ilmeinen psyykinenkin terveys ovat silmiinpistäviä. Näiden menestyminenkin on nousussa. Sukurutsaus on tällaisista ihmisistä hevon kuustakin kauempana.
Suuresti ihmettelen suomalaisten urheilujohtajien kyvyttömyyttä kehittää suomalaisurheilijoita.
Joku musta Gatlin voisi käydä kiks.., anteeksi suomalaisissa sprintteritytöissä ja näin mekin saisismme huippujuoksijoita.
Eivät osaa suomalaiset urheilujohtajat kehitysmenetelmiä, ei tosiaan!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ruuneperin loistavan perusidean pohjalta voisi asiaa kehitellä edelleen.
Mallina voisi toimia ravihevosten elämänkaari.
Kun ravihevonen, tamma tai ori, on ensin ravannut, ja välillä laukannutkin, omistajalleen suuret rahat, niin sitten se siirtyy varhaiseläkkeelle.
Mutta aivan samoin, kuin ihmisillä, siirryttyään varhaiseläkkeelle, ravihevosenkin sexielämä jatkuu, jos on jatkuakseen.
Hyvä ravihevonen on kirjaimellisesti kullan arvoinen omistajalleen. Ensin se ravaa parhaat vuotensa rahaa omistajalleen ja sitten eläkepäivinä se vain astuu rahaa omistajalleen. Tiettävästi tosi hyvän hevosen astutuspalkkiot ovat muhkeat.
Tässä olisi yksi malli suomalaisen pikajuoksun tason kohottamiseksi, kuten Ruuneperi asian muotoili.
hehehe...hihihiii..menasin pudota tuolilta noi oli niin hyvät jutut!!!!vatsan koskee olen nauranut niinkovasti!!!päivä pelastettu heh heh ......
Sinullapa iloisia viestejä! Tosikkomaisuus, turhantärkeys y.m. ovat tainneet pudota "matkaltasi", kuin "mumeli tuolista".
Jos jollain muulla olisi nimimerkkinä mumeli, voisi olettaa, että siitä yksi ämmä on pudonnut pois, Sinun kohdallasi ei, sopii niin kuvaan.
Samanlaista "elämänpidennystä" edelleenkin!
Hih hih hih!
Kyllä nyt on ollut ruudun täydeltä silmälle iloa. Jokaisella lajilla on oma tyyppinsä. Sprintterit ovat jänteviä lihaskimppuja. Komeat kankut. Entäs kävelijät ja maratoonarit. Kuivan näköisiä, mutta sitkeitä ja kestäviä. Ei ole turhaa massaa luiden ympärillä. Mutta heittäjät ja työntäjät, on heillä massaa. Eilinen kuubalainen naismoukarinheittäjä oli tosi massiivinen ja muodokas. Varmaat mahtavin takamus koko joukosta. Mutta joillakin kuulantyöntäjillä näyttää kuin olisi löysää läskiä kropassaan. Pitääkö sitä olla painon takia, jotta olisi työntövoimaa.
Yleisesti ottaen tummaihoisilla on kauniimpi vartalo kuin valkoisilla minun mielestäni.
Totta kai olen kilpailuja seurannut, mutta sivujuonteena halusin puhua näistä ulkoisista seikoista.
on varmaan ilo katsella varsinkin kun heillä ei enää verhonaan ole bikinejä isompaa vaatetta.
Koskahan pudottavat nekin pois.
Silmäniloa ovat komeat urootkin, mutta kun ne peijoonit vaan lisäävät kampetta päälleen päinvastoin kuin tytöt.
Epätasapainoa sekin.
Lenyn juttu urheilijoiden muodoista, erityisesti naispuolisten heittolajien urheilijoiden, palautti mieliin hauskan tapauksen.
Satakunnassa vaikutti aikanaan huuliveikko, joka esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa nimellä Kokemäen Uuno.
No kerran Uuno kertoili vaimostaan, joka oli tukevan sorttinen. Uuno sanoi, että hänen vaimollaan ei ole ollenkaan muotoja, hänellä on vain ääriviivoja.
Joitakin naispuolisia kuulantyöntäjiä voisi luonnehtia vähän samalla lailla, kuin Kokemäen Uunon vaimoa.
Minä olen periaatteessa sitä mieltä, että vain sisäinen kauneus merkitsee.
Mutta: vain periaatteessa! Huomasin nauttivani kauniiden ihmisten näkemisestä, en niinkään seurannut, kuka oli sekunnin murto-osaa nopeampi kuin toinen, vaan kaikkien heidän kauneutensa, lihasten upea toiminta, iloiset kasvot !
Kun saisi piirustusmallikseen tällaisia! Elävät mallit näyttävät usein puolikuolleilta.
Kuka maailmankuulu kirjailija se olikaan, joka sanoi jotenkin siihen tapaan, että elämänsä parhaat näytelmät, suurimmat draamat hän on nähnyt urheilukilpailujen katsomossa? Yllätysvoittajan iloa aidoimmillaan ja syvää pettymystä kun ennakko-odotuksista huolimatta kaikki menee pieleen. Onkohan niin, että sellainenkin, joka aikaisemmin on antanut piut paut koko urheilulle, iän myötä joutuu sen koukkuun, kuten minä, entinen "kulttuuritantta" tv-ruudun eteen näiden MM-kisojen ajaksi!
Urheilin kouluaikoinani ja pärjäsin hyvin.
Vielä lukion viimeisellä luokalla juoksin kilpailuissa. Minusta odotettiinkin huippu-urheilijaa. Sitten lopetin kaikenlaisen urheilun melkein yks kaks.
Seinäjoella eräänä kesänä tulin 'tieni päähän'.
Kuntoliikuntaa ja nk. hyötyliikuntaa harrastan, mutta eivät edes nämä MM - kisat ole erikoisemmin sytyttäneet.
Olin myöskin lyhyiden matkojen nopea koulussa, samoin korkeushypyssä, pituushypyssäkin ja uinnissa, mutta eihän niitä voinut sitten perheenperustamisvaiheessa enää jatkaa eli silloin monet asiat muuttuivat. Myöskin pallopeleistä pidin.
pituushyppy olivat myös lajejani. En ollut enkä ole vieläkään kovin kunnianhimoinen, mutta aloin aivan skidinä jo harrastaa urheilua kun energiaa piti saada purkaa johonkin ja perinteiset tyttöjen jutut eivät kiinnostaneet, niinkuin käsi ja taloustyöt.
Seinäjoella silloin aikoinaan en menestynyt millään lailla, tai huonosti.. kyllä.
Olen varmaan huono häviäjä, sillä päätin, että kiitti mulle riitti.
Minäkin pidin pallopeleistä ja tennis on vieläkin harrastukseni , mutta en ole mikään hyvä, kunhän läpsin palloa.
Golf ei sovi minun kärsimättömälle luonteelleni.
Kaikessa, urheilussa ynnä muussa mikään ei saa olla pitkäveteistä.
Kuten ei sinullakaan, ellumari, ei minullakaan kunnianhimo ollut paljoa vaikuttamassa.
Aluksi isän laittamat korkeushyppytelineet ja puru alla, pituushyppypaikka ja juoksurata, joihin naapureittenkin lapsia usein tuli mukaan. Sitten koulun kilpailullisempi anti, johon pallopelitkin kuuluivat. Mieheni kanssa vasta aloin tennistä enkä siinä ikinä hänen tasolleen yrittänytkään päästä, se oli pallottelua, mutta hauskaa, matkoillekin otimme mailat ja pallot mukaan. Hän osasi neuvoa tekniikan. Ja nykyisin myös golf, jonka alotimme yhdessä silloin kun hän vielä eli. Golf on tässä iässä parasta eikä pitkästyttävyydestä tietoakaan, päinvastoin, vielä jälkeenkin päin on aina vähän pää pilvissä ilosta, vaikka tietenkin on fyysisesti loppuun väsynyt sen päivän osalta. Tänäänkin koko kierros! Sää mitä ihanin, hyvä ja hauska seura ,kauniit väylät ja viheriöt sekä mainiot jälkipelit!
alkeellisia ne olivat meilläkin välineet aikoinaan, mutta ei muilla ollut sen häävimmät.
Innostusta riitti ja vaikka en kunnianhimoinen ollutkaan, niin jotenkin hiveli kun voitin pituus, sekä korkeushypyssä naapurin pojan, ikäiseni.
Golfista minulla ei kyllä ole paljoakaan henkilökohtaista kokemusta.Ei ole edes omia vehkeitää. Pari kesää sitten olimme viheriöllä ja oikein kauhistuin kun joskus iltapäivällä kuulin, että peli jatkuu huomenna. Säännöistä en paljon ymmärrä, mutta jos hurahdan golfiin, niin se on taas menoa. Nyt minulla ovat nuo "hevosen
puolikkaani" suurin kiinnostukseni kohde.
jatkuu neljä tuntia ja 15 minuuttia. Siinä ajassa mennään nuo 18 väylää ja viheriötä läpi.
Tänä päivänä meni neljä tuntia 20 minuuttia.
Minä en osaa koko golfia. Jouduin vain olemaan "pelaamassa" ja sitten iltapäivällä kuulin, että peli jatkuu huomenna.
Ai jaa 18 väylääkö?
Onko se todella mielenkiintoista ,golf?
Minulla oli koko ajan sellainen pöhkönä olemisen tunne siellä kulkiessa.
vain ihmettelyyn, miten kaunista siellä oli ja miten tarkasti sääntöjä on noudatettava varsinkin turvallisuusasioissa. Ja sitten: miten hienoja lyöntejä kanssapelaajilla! Jos on tarkka näkökyky, niin siitä on hyötyä koko seurueelle, koska aina on tarkkailtava myös muiden pallojen sijainteja, vaikka vain omaansa sinne greenin suuntaan lyödäänkin. Yritetään päästä tietenkin mahdollisimman vähillä lyönneillä. Vrmasti oppisit hyväksi pelaajaksi !
sellaista pallosilmää kyllä yleensä, mutta golf ei ole vielä innostanut, mutta tänä kesänä ja syksylläkin kuulemma ehtii vielä.
Jos opettelen, niin paremmin sen täytyy mennä kun viimeksi, jolloin rätkin mailalla, että maa pöllysi.Tunsin itseni marsilaiseksi kaikkien muiden joukossa jotka osasivat ja puhuivatkin "golfkieltä."
Voihan olla, että täältä tullaan vielä!:)
että Suomeen ei synny eikä kehity varsinkaan keski- ja pitkien matkojen juoksijoita. Ja syy on ilmeinen: lapset ei tarvitse enää kävellä kouluun ja koulussa ei ole riittävästi urheilutunteja. Ennen, esim. Kolehmaisen ja Nurmen aikoina, käveltiin jopa 10 km kouluun ja saman verran takaisin, ja talvella hiihdettiin. Kaikki se, kehoa kehittävä, liikunta on jäänyt pois. Jos meillä on joku pystyvä valmentaja joka haluaa "pistää vauhtia" juoksijoihin, niin harva kestää sitä tai sitten eivät halua alistua sellaiseen rääkkiin. Siksi meillä ei enää ole juoksijoita.
Jotenkin tuntuu siltä, että tuon saman asian on joku sanonut ennenkin. Olen nimittäin kuullut sen vähintäin tuhat kertaa.
Miksi siis toistella samaa vanhaa fraasia, kuin papukaija?
Jotain omaperäisempää, please.
Huomasitko, samaa fraasia toistit myös sinä.
Mistä tämä Sarkikalan mollaaminen on viestinä?
Miksi hän on toisten hampaissa?
Miksi hänen aloituksiinsa vastataan vain vihastuen ja irvistäen?
Jos asia ei kiinnosta, miksi kirjoittaja kiinnostaa, tai mieluummin, miksi hänet pitäisi vaientaa, alistaa?
sitä omaperäisempaa selitystä!