Putosin silmiesi
syvään kuiluun
enkä pääse pois
olen kuin vanki
huuten
auta minua
Olen repinyt
sieluni verille
yrittäen päästä
vapaaksi
nousta ylös
silmiesi
pohjattomasta
kuilusta
syvään kuiluun
enkä pääse pois
olen kuin vanki
huuten
auta minua
Olen repinyt
sieluni verille
yrittäen päästä
vapaaksi
nousta ylös
silmiesi
pohjattomasta
kuilusta
Vastaukset 5
Vanhimmat
on jotain mikä kiehtoo. Hieno runo!
Kuka nyt haluaisi ketään toista vankinaan pitää?
Ei minusta ollut lainkaan rakkausruno, vaan surullinen runo :(
niin hyvä, että teki mieleni vastata tähän :)
Katson silmiisi
sanon katseellani
nouse
tule luokseni
älä arkaile
Hellällä katseella
rakastavalla äänellä
hyväilen haavaasi
parannan sielusi
olen luonasi
nyt ja aina
jos vain tahdot
Pohjaton on rakkauden kuilu.
Suru on nöyrä
enkeli