Ihmisarka

Minulla 1 v uroskoira, joka pelkää ihmisiä,tai ainakin on arka . Omaa perhettä rakastaa, ja ei pelkää,korkeintaa isäntää.
Aina kun tulee vieraita ( lapsia tai aikuisia).on varuillaan. Jos komentaa haukkumisesta tai pienestä mur mur, niin menee sängyn alle.
Ollut meillä kuukauden verran, ehkä ikäviä kokemuksia aiemmassa elämässään, tiedä häntä.
Muuten kuuliainen, ja leikkisä koira.

Neuvokaa, miten pitää toimia, ettei pelkää ihmisiä!!
8866
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

kun ei tunne koiran taustoja, mutta kyllä arkuus esim. miestäsi kohtaan viittaa siihen, että koira on edellisessä paikassaan jo joutunut jonkinlaíseen ahdinkoon juuri miespuolisen henkilön taholta. Ja mikäli sillä on huonoja kokemuksia yleensäkin ihmisistä, vaikkapa liiallisen ja vääränlaisen koulutuksen kautta, heijastuu se sitten myöhemmin kaikkiin ihmisiin. Sehän on voinut olla myöskin lapsien kiusan kohteena.
Kerro hiukan koiran menneisyydestä, niin joku täällä osaa varmaankin jotakin apua antaa.

Äänestä
  • ..koira ollut ensimmäisen vuoden pojalla krs-talossa, sitten ei halunnut pitää koiraa, antoi koiratarhaan, jossa paljon ISOJA koiria, ja tämä pieni koira ( porokoira) pelkäsi niitä 2 viikkoa.
    Meille tullessa arka, nyt kuukauden aikana oppinut perheeseemme, ja ei enää arka. Poika,18v, paras kamu koiralle. Uskoo ja tottelee kaikkia perheenjäseniä, myös koululaisia, erityisesti perheen isäntää. Jos ollaan vieraisilla koiran kanssa, tai tulee vieraita, koira istuu tai nukkuu juuri isännän vieressä eli hän koiralle johtaja, mutta myös tuki ja turva, ja "pelon paikka".
    Yritetty olla paljon koiran kanssa erilaisissa paikoissa, ja ok-talon pihalla.
    Lenkillä ei enää pelkää muita koiria, vaan haistelee niitä jo, ja lähtee jopa vetämään perään....
    Pelkää tai aristelee aina uusia ihmisiä. Kuitenkin hetken tutustumisen jälkeen on jo kamu mm. tytön kavereiden kanssa, samoin 18v kavereiden kanssa.

    Miten toimia jatkossa, että koira oppisi ihmisiin, kun meillä käy paljon lasten kavereita, ja muita ihmisiä. Neuvoja!
    kiuitos :)

    Äänestä

  • luonnevikako? kirjoitti:

    ..koira ollut ensimmäisen vuoden pojalla krs-talossa, sitten ei halunnut pitää koiraa, antoi koiratarhaan, jossa paljon ISOJA koiria, ja tämä pieni koira ( porokoira) pelkäsi niitä 2 viikkoa.
    Meille tullessa arka, nyt kuukauden aikana oppinut perheeseemme, ja ei enää arka. Poika,18v, paras kamu koiralle. Uskoo ja tottelee kaikkia perheenjäseniä, myös koululaisia, erityisesti perheen isäntää. Jos ollaan vieraisilla koiran kanssa, tai tulee vieraita, koira istuu tai nukkuu juuri isännän vieressä eli hän koiralle johtaja, mutta myös tuki ja turva, ja "pelon paikka".
    Yritetty olla paljon koiran kanssa erilaisissa paikoissa, ja ok-talon pihalla.
    Lenkillä ei enää pelkää muita koiria, vaan haistelee niitä jo, ja lähtee jopa vetämään perään....
    Pelkää tai aristelee aina uusia ihmisiä. Kuitenkin hetken tutustumisen jälkeen on jo kamu mm. tytön kavereiden kanssa, samoin 18v kavereiden kanssa.

    Miten toimia jatkossa, että koira oppisi ihmisiin, kun meillä käy paljon lasten kavereita, ja muita ihmisiä. Neuvoja!
    kiuitos :)

    mahdollisimman huono alku koiralla. Pentuvaihe oikeastaan pahin, ja juuri sieltä heijastuu tuo pelkotila.
    Mutta kuten itsekin sanoit, on saanut jo jonkin verran rohkeuttaan takaisin. Eli siis aivan tervepäinen kuitenkin, siitä ei pelkoa. Tarvitsee vain huolenpitoa ja ystäviä, jotta saa luottamuksensa takaisin. Anna totuttautua rauhassa ihmisiin. Älä pakota kenenkään luokse vaan anna itse mennä haistelemaan. Anna tavata muita koiria mutta vain koiran itsensä ehdoilla. Jatka vaan samaa rataa mitä jo nyt olet tehnyt. Onhan se kuitenkin muuttumassa parempaan suuntaan koko ajan.

    Äänestä

Minä ainakin kieltäisin edelleen haukkumisen ja murinat. Antaisin olla omissa oloissaan siellä sängyn alla, ei väkisin "tutustumaan" ihmisiin.

Yrittäisin myös niin, että koiralle mieluisaan puuhaan tulisi mukaan joku koiralle tutuimmasta vieraasta. Makupaloja ym. lahjuksia käyttäisin myös.

Ihmisarkuus lienee rotu- ja luonnekohtaista. Mutta kuvittelisin arkuuden vähentyvän, kunhan koira saa ajan kanssa tarpeeksi miellyttäviä ihmiskontakteja. Eli koira saisi rauhassa ja mielestään turvallisessa ympäristössä tutustua eri ihmisiin jonkin mukavan puuhan ohessa.

Mitään shokkihoitoa en missään tapauksessa kokeilisi, esim. kaupungin vilinää.

Traumojen parantaminen vaatii aikaa ja malttia, mutta noin nuoren koiran kanssa hyviä tuloksia syntyy varmasti.

Äänestä

Minunkin koirani pelkää miehiä. En osaa sanoa syytä sille, koska on ollut minulla pennusta saakka. Koira ei ole saanut miehistä mitään negatiivisia kokemuksia.

Luulen, että on vähän persoonakohtainen ominaisuus.

Meillä miesarkuus on ajan myötä hellittänyt. Yleensä kaikki ukot lenkillä haluaa silittää, kun on niin komea ajuri. Minä olen kieltänyt. Sanon, että koira on arka, antaa sen itse tulla tutustumaan jos haluaa. Jos ei halua niin lenkkiä jatketaan.

Välillä hävettää ihan kun koira on häntä koipien välissä ihan kun sitä olisi pahoinpidelty.

Uskon, että on rotu-, ja persoonakohtainen ominaisuus.

Anna koiran tutustua uusiin ihimisiin omaa tahtiaan. Vieraat ei saa kiinnittää siihen tullessaan mitään huomiota. Jos koira murisisee niin sitä voi kieltää murisemasta. Jos menee sängyn alle, niin anna mennä. Kyllä se tulee varmaan omia aikojaan pois sieltä :)

Äänestä

hyviä vinkkejä tulikin jo. meillä oli vähän sama juttu tuon koiramme kanssa. haukkui ja murisi vieraille. aina kun meille tulee vieraita kehotan heitä olemaan kiinnittämättä huomiota koiraan, jonka jälkeen koirani uskaltaa tulla haistelemaan. kun on rauhassa haisteltu annan vieraideni antaa koiralle jonkin pienen makupalan. sen jälkeen onkin ylin ystävä. kiellä edelleen murinasta ja haukkumisesta, ja tosiaan, anna koiran mennä sängyn alle jos haluaa. tulee jos on tullakseen. hyvä tapa tutustua arkaan koiraan on myös laskeutua lattialle koiran tasolle, esim. kyykkyyn ja tarjota kättä haisteltavaksi. kyllä se siitä ajan kanssa.

Äänestä
  • kättä ei tarjota sinne sohvan alle haisteltavaksi, voi tulla hampaista;)

    Äänestä

  • Koirakko kirjoitti:

    kättä ei tarjota sinne sohvan alle haisteltavaksi, voi tulla hampaista;)

    siis en tietenkään tarkoittanut että sinne sohvan/sängyn viereen mentäisiin ja ruvettaisiin tuputtamaan kättä koiralle vaan siis ihan kunnon välimatkan päästä

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


luonnevikako? kirjoitti:

Minulla 1 v uroskoira, joka pelkää ihmisiä,tai ainakin on arka . Omaa perhettä rakastaa, ja ei pelkää,korkeintaa isäntää.
Aina kun tulee vieraita ( lapsia tai aikuisia).on varuillaan. Jos komentaa haukkumisesta tai pienestä mur mur, niin menee sängyn alle.
Ollut meillä kuukauden verran, ehkä ikäviä kokemuksia aiemmassa elämässään, tiedä häntä.
Muuten kuuliainen, ja leikkisä koira.

Neuvokaa, miten pitää toimia, ettei pelkää ihmisiä!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu