Pentuni on aivan hulluna makeaan. Karkkipusseja ei voi jättää lojumaan sillä se kyllä syö. Ja ihan puhasta sokeriakin syö jos unohtaa jättää pöydälle. Suklaa ja kaikenlaiset makeiset tuntuvat maistuvan, tietenkin rajoitettuna, etten anna useita kappaleita syödä. Pieniä hitusia olen välillä antanut, kun pentuni on niin sulottavasti pyytänyt. Kuivaruokaa ja purkkiruokaa syö aivan normaalisti, että ravintoa kyllä saa.
vaarallista?
sokerirotta
84283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suklaa on vaarallista ja tietysti hampaat kärsii! Melkein kaikki tapaamani koirat ovat olleet karkkihulluja, koska ovat yleensä opetettu karkkeihin pennusta asti. Pari koiraa on tullut vastaan, jotka eivät huolineet karkkia kun pienenä (ja hölmönä) niitä menin tarjoamaan ja mielestäni se oli erityisen kummallista :) Tänä päivänä en kyllä opettaisi koiraani syömään karkkia, vaan koirille tarkoitettuja koirannameja. Suosittelen teillekkin ;) Sokerista tulee sitten lisäksi lisäenergiaa, joka haittaa koulutusta ym. kun pentu ei pysty keskittymään ja on ylimääräistä virtaa täynnä.
Suklaassa on teobromiinia, joka on kissalle vaarallista. Jo 10g aiheuttaa vakavia myrkytysoireita, joten ei missään nimessä suklaata kissalle!!!! :-O Ja plus tuo sokeri tietenkin...
suklaata pentuni ei ole saannut kuin sormenpäästä nuolemalla sulanutta suklaata. Mutta mites noi muut karkit? onko se pieni määrä sokeria vaarallista jonka se saa 1/10 palasta toffeeta..?? varmaan kaiken kannalta olisi parempi, ettei sokeria..??
kissahan ei tarvitse sokeria. se tuhoaa hampaita eikä ole muutenkaan hyväksi. en usko että se kissaasi tappaa jos annat sille sillöin tällöin pienen pienen palan toffeeta tms, mutta kuten mainitsin, se ei sitä tarvitsisi (toisaalta on paljon mitä ihminenkään ei tarvitsisi). luulen että itse kuitenkin osaat päättää mitä kissallesi syötät ja mitä et. terve järki käyttöön näissäkin asioissa niin hyvin menee :)!
Kyllä katinkin sokeritasapaino voi järkkyä - ja silloin sitä ollaan lirissä.
Voidaan joutua insuliinilinjalle - ja diabeetikkona voin kertoa että maksaa tuhottomasti. Minä saan sentään melkein ilmaikseksi - mutta katti takuulla ei.
Ei kissa maista makeaa, miksi sitä sokeripitoiset noin kiinnostaa? Vai syökö se kaiken mitä vastaan tulee?
Oma kissani söi myös nuorena sokeria, jos sattui jättämään sokeri astian pöydälle, se oli heti siellä nuoleskelemassa. Ikää kun tuli vähän lisää, loppui myös sokerin syönti. En tiedä mistä tämä johtui, eläinlääkärin yksi veikkaus oli että kissalla olisi ollut joku vitamiinin puutos ja se yritti sitä sokerista saada, mutta lisävitamiinit eivät ainakaan saaneet loppumaan sitä sokerinsyöntiä. Ehkä sokeri vaan on niiden mielestä hyvää.
Yhden lukemani kirjan perusteella kissa maistaa kyllä makeaa. Huomattavasti huonommin kuin ihminen, mutta maistaa kumminkin. Desmond Morris puhui aiheesta jossain kirjassaan. Olivat testanneet asiaa juottamalla kissoille laimennettua maitoa kahdesta kupista jossa toisessa maito oli makeutettua. Pääsääntöisesti kissat valitsivat makeutetun maidon.
Morris puhui siitä, että aiemmin asiaa on tutkittu makeuttamalla laimentamatonta maitoa, jolloin kissa ei huonolla "makeusaistillaan" maistanut maidon maun yli oliko maidossa sokeria vai ei ja joi satunnaisesti kummasta kupista tahansa. Tällöin päätelmä oli ollut ettei kissa maista makeaa.
Mutta kun maito oli reippaasti laimennettua kissat pääsääntöisesti valitsivat tuon sokeroidun vaihtoehdon.
En tiedä onko tämäkin tieto aivan vanhentunutta, kirja oli muistaakseni kultaiselta 80-luvulta. Uudempaan tietoon aiheesta en ole törmännyt.