Niinä pitkinä,hiljaisina öinä
minä kieriskelin vuoteessa saamatta unta.
Minä valvoin ja kuulostelin jokaista pienintäkin
rasahdusta.
Valvoin ja vaelsin ikkunasta toiseen
nähdäkseni vain sysimustan yön
jota silloin tällöin valaisi ohi ajavien autojen valot.
Olin levoton ja huolissani
olin surullinen ja vihainen
purin hammasta ja pyyhin suolaisia kyyneleitäni.
Mikä pakko minun oli sinua odottaa
ole siellä misssä on hyvä!
Niin minäkin teen.
Minä odotin sinua niinkuin jokapäiväistä lehteä.
Minä melkein suutelin likaista eteisen mattoa jalkojesi alla.
Minä rakentelin meille ihanaa yhteistä tulevaisuutta vain kahden.
Odotin ja yhä uudestaan petyin.
Joskus palkitsit minut pikaisella visiitillä
josta jäi vain parvetesi tuoksu huoneistooni
..en kai tuulettanut moneen päivään.
Hymyilin jokaiselle vastaantulijalle
kaupan kassalle,talonmiehelle jopa pomo sai minut nauramaan.
hymyilin ja hymyilin kunnes viikko onnea tuli taas täyteen.
En taas kuullut sinusta mitään.
Taas alkoi sama rumba
valvoin ja vaeltelin
mietin ja ihmettelin.
Kehittelin mielessäni mitä erilaisempia syitä miksi et tullut luokseni
Olit ehkä saanut flunssan
kenties joku sukulaisesi oli sairaana
autosi oli rikki joten tietysti myöhästelit busseista,kun oikeastaan inhosit joukkoliikennevälineitä.
Kätesi ja molemmat jalkasi olivat ehkä kipsissä
tai sitten olit menettänyt muistisi.
Niin lukemattomia syitä.Mutta yhtä en raukka pieni osannut ottaa huomioon.
Sinullahan oli toinen nainen.
Kauniimpi,rikkaampi,hoikempi.älykkäämpi ja ties mitä kaikkea...
Mutta hän ei tiedäkään pikku paheistasi!
minä kieriskelin vuoteessa saamatta unta.
Minä valvoin ja kuulostelin jokaista pienintäkin
rasahdusta.
Valvoin ja vaelsin ikkunasta toiseen
nähdäkseni vain sysimustan yön
jota silloin tällöin valaisi ohi ajavien autojen valot.
Olin levoton ja huolissani
olin surullinen ja vihainen
purin hammasta ja pyyhin suolaisia kyyneleitäni.
Mikä pakko minun oli sinua odottaa
ole siellä misssä on hyvä!
Niin minäkin teen.
Minä odotin sinua niinkuin jokapäiväistä lehteä.
Minä melkein suutelin likaista eteisen mattoa jalkojesi alla.
Minä rakentelin meille ihanaa yhteistä tulevaisuutta vain kahden.
Odotin ja yhä uudestaan petyin.
Joskus palkitsit minut pikaisella visiitillä
josta jäi vain parvetesi tuoksu huoneistooni
..en kai tuulettanut moneen päivään.
Hymyilin jokaiselle vastaantulijalle
kaupan kassalle,talonmiehelle jopa pomo sai minut nauramaan.
hymyilin ja hymyilin kunnes viikko onnea tuli taas täyteen.
En taas kuullut sinusta mitään.
Taas alkoi sama rumba
valvoin ja vaeltelin
mietin ja ihmettelin.
Kehittelin mielessäni mitä erilaisempia syitä miksi et tullut luokseni
Olit ehkä saanut flunssan
kenties joku sukulaisesi oli sairaana
autosi oli rikki joten tietysti myöhästelit busseista,kun oikeastaan inhosit joukkoliikennevälineitä.
Kätesi ja molemmat jalkasi olivat ehkä kipsissä
tai sitten olit menettänyt muistisi.
Niin lukemattomia syitä.Mutta yhtä en raukka pieni osannut ottaa huomioon.
Sinullahan oli toinen nainen.
Kauniimpi,rikkaampi,hoikempi.älykkäämpi ja ties mitä kaikkea...
Mutta hän ei tiedäkään pikku paheistasi!
Vastaukset 21
Vanhimmat
runosi koskettavan, hiljaa loppuun
Ja aloin taas uudelleen
Kosketus sen sai minut horjahtamaan,
tuolini alta karkaamaan,
pääni tekemään tuttavuutta työpöytäni kanssa,
suloiseen tiedottomuuteen mut ajamaan
Vihdoin jostain kaukaa, tunsin viillon otsassani,
sen herätykseen jomottavaan, aukaisin silmäni
Tuolini nostan, siihen istahdan
Ja toivuttuani sanoistasi, tähän vastaan,
anteeksi anna ajankohta myöhästynyt...
Sattuuhan sitä....
Näinkin olisi tietenkin voinut käydä...
Selityksiähän maailmaan sopii... :)
Mutta kuitenkin, huomenta!
Ei en uskonutkaan todeksi... :)
taas on sunnuntai ja hieno ilma...anakin meilläpäin :)
on ilma ulkona, sataa ja paistaa...
Jos laulun sanoja uskoisi, niin nythän sen kesän vasta pitäisi alkaa... :)
Ei tässä nyt oikein runojakaan pintaan pulpahtele.
Taitaa olla onni .sekin :)
Entäs itse?
Onko jotain mielessä muhimassa?
Jotenkin tuntuu, että pää on ihan tyhjä.
Mikäs onni se muka olisi, onni olisi, jos niitä saisi lisää lukea... :)
Jonkin runon aloitin aamupäivällä, mutta siitä alkoi tulemaan vain pätkiä, joten jätin sen muhimaan. Nyt pitäisi jotain repäisevää saada ajatuksiin... :)
Taisi olla niin riehakas viikonloppu ;)
Mikä siinä on että nykyään ottaa aikaa palautua pikku valvomisista...
mutta ei todellakaan ollut minkäänlaista riehakkuutta... :)
Eihän nyt pikkuisista valvomisista palautuminen mitään ihmeellistä ole, sen kun avaa silmänsä... Se, mihin aikaan onkin eri asia... ;)
Jep ! höh..et ota mua tosissas ollenkaan ( hmmm)
otan todella tosissani. Etkö näe, että naama on niin peruslukemilla, että...
Mitens on runoilijattaren viikonloppu sujunut?
No niinpäs näyttää olevan ;)
Ei mitään erikoista ole tullut tehtyä.Laiskoteltu kylläkin.... välillä täällä piipahtelen.... välillä teen pakollisia kotitöitä
Mitäs siinä sen kummempaa.
Mietiskelen uusia aiheita :)
Kyllä viikonloppu menee tuohon laiskotteluun, mutta pitäähän sitä aina jotain tehdä...
On niitä pakollisia kotitöitä täälläkin, ei kämppä puhdistu itsestään, mistähän se johtuu? ;)
Niin, sohvalla makaamisen voi tosiaankin oikeuttaa ankaralla aivotyöllä ;)
Niin..hyvä että ollaan samaa mieltä ;)
Eikö sulla hyvä mies ole kodin hengetärtä siellä
takaamassa runoilurauhaa? :)
Minä täällä mietin kuinka sanoa samoja asioita uudella tavalla...että säilyttäisi mielenkiinnon
ei ole kuin yksi tonttu... Ja sekin kirjoittelee vaan koneella, eikä meinaa saada mitään aikaan... ;)
Niin, tuohon minäkin olen törmännyt... Työn alla olevan aiheen olen jo kirjoittanut, olen kyllä saanut siihen uuden katsantokannan, mutten haluaisi käyttää samanlaisia sanankäänteitä. Ehkä siksi jätin sen hautumaan hetkeksi.
Täällähän saa muutakin ajateltavaa... :)
Minä tuumin kyllä usein millaisia ihmisiä on nimimerkkien takana. Sinäkin olet sellainen salaperäinen,mokoma.. :)
Mutta runosi on kauniita ja tunteita herättäviä.
salaperäisyys pitää mielenkiinnon yllä?
Ethän sinäkään itseäsi kovin runsaalla kädellä tuo esiin... :)
Kauneus on katsojan silmissä ja tunteet lukijan sydämessä. Itseni olen löytänyt kertoja muutamia runojasi lukemasta...
Niinhän se taitaa olla takuuvarma keino.
Eipä täällä arvaa kovin itsestään kertoilla,ties millaista lokaa lentää heti.Ja ei kai se ole tämän palstan tarkoituskaan....
Niin, tännehän saa kirjoitella juuri niitä syvimpiä tuntojaan, joita julkisesti ei huutaa pysty... Jotkut pitävät, toiset eivät, mutta kukaan ei silti sinua tunne.
Joillekin tuntuu loan heittäminen olevan tärkeintä, ilmeisesti jotain silloin puuttuu omasta elämästä.
Kyllä niitä häirikköjä ja pienisieluja täälläkin pyörii.Ehkä heillä ei tosiaan ole kaikki kunnossa.Se on tosi lapsellista toimintaa.
Kuule,nyt täytyy mennä hoitamaan pari asiaa.Niin mielellään kun kanssasi juttelisinkin..
Törmäillään taas..moi moi!!
täältä mihinkään kadota, ehkä vain välillä kestää.
Törmäilyssä voi sattua, nähdään mielummin... ;)