MERENNEITO
Joskus täältä näkee, kuinka pinnalla aurinko paistaa. Sen kultaiset säteet heijastuvat alas veteen ja voin tuntea niiden pienen lämpimän suudelman ihollani. Silloin tahtoisin palata takaisin, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja sitten hitaasti puhaltaa ne taas tyhjiksi. Juosta ja pyöriä ympäri auringossa.
Mutta ei. Minä en voi. Täällä on minun paikkani ja turvani. Vesi on täyttänyt keuhkoni, se on muuttanut minut, saastuttanut. En voi enää palata. Minä halusin nähdä meren ja huolimatta muiden varoituksista annoin sen kylmän ja petollisen rakkauden vietellä itseni.
Aluksi kävin rannalla vain kahlaamassa iltaisin kenenkään tietämättä. Se oli suuri salaisuuteni, minun ja meren. Sen kosketus jaloissa tuntui samalla kylmältä ja silti jotenkin niin taivaalliselta. Se antoi minulle jotain, mitä en ikinä ennen ollut kokenut. Huolimatta vaarasta, tunsin olevani enemmän turvassa kuin koskaan. Eivät muut olisi voineet sitä ymmärtää, eiväthän he olleet ikinä oikeasti käyneet meressä, antaneet sen koskea itseään tai tunteneet sen pimeää kiehtovaa viettelystä. Rannalta meri näyttää heistä pelottavalta, eivätkä he voi ymmärtää, miksi joku haluaisi mennä meren luokse.
Minua meri kutsui. Halusin antaa sille itseni ja upota sen hyytävään rakkauteen. Kahlasin syvemmälle, vesi ulottui jo melkein kaulalleni. Se ei riittänyt. Minä tahdoin upota kokonaan meren valtaan, minä halusin sukeltaa ja nousta sitten takaisin pintaan. Olin varma pysyväni siihen, nousisin pintaan kuin pieni enkeli ja palaisin rannalle. Kunhan vain saisin tuntea meren kosketuksen kokonaan.
Vedin henkeä ja painuin hiljaa pinnan alle. Meri hyväili ihoani joka puolelta, nosti hiukseni ylös pois kasvoilta kuin suudellakseen. Jatkoin sukeltamista. Tahdoin syvemmälle, enemmän, vielä hetkeksi.
En halunnut jättää merta enää ikinä, kun olin kerran antautunut syvälle sen hyiseen syliin. Se oli syli, johon en koskaan ollut päässyt. Johon en ollut kelvannut. Yhtäkkiä tunsin, miten vedin sisääni mustaa ja sameaa vettä. Pienen hetken verran tunsin pelkoa, mutta meri jatkoi hyväilyään. Sitten vajosin pohjaan hengittäen koleaa vettä ja tuijottaen pinnalle nähdäkseni vielä kerran auringon hymyilevän minulle.
Kerran kuulin, kuinka joku huusi nimeäni pinnalla. Yritin huutaa takaisin ja uida ylös kohti ääntä, mutta olin liian heikko ja liian syvällä. En voinut nähdä huutajan kasvoja, katsoa hänen silmiään ja nostaa kättäni hänen käteensä, antaa nostaa pois pimeästä aallokosta. Ääni hiljeni ja katosi. Huutaja luovutti, ei jaksanut enää yrittää.
Uin kohti pintaa ja toivon, että saisin taas olla sinisen taivaan ja lämpimän auringonvalon. Olen melkein perillä, saan kurkotettua käteni pintaan. Tunnen taas auringon lämmön ihollani, mutta pysähdyn. Jokin vetää jalkojani kohti syvyyttä ja voimattomana vajoan takaisin pohjaan.
Syvällä kylmässä yritän unohtaa. Toivon ja rukoilen, etten enää muistaisi, miltä tuntui kun auringon säteet viimeisen kerran leikkivät kädelläni ja antoivat minun tuntea, mitä menetin.
Joskus täältä näkee, kuinka pinnalla aurinko paistaa. Sen kultaiset säteet heijastuvat alas veteen ja voin tuntea niiden pienen lämpimän suudelman ihollani. Silloin tahtoisin palata takaisin, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja sitten hitaasti puhaltaa ne taas tyhjiksi. Juosta ja pyöriä ympäri auringossa.
Mutta ei. Minä en voi. Täällä on minun paikkani ja turvani. Vesi on täyttänyt keuhkoni, se on muuttanut minut, saastuttanut. En voi enää palata. Minä halusin nähdä meren ja huolimatta muiden varoituksista annoin sen kylmän ja petollisen rakkauden vietellä itseni.
Aluksi kävin rannalla vain kahlaamassa iltaisin kenenkään tietämättä. Se oli suuri salaisuuteni, minun ja meren. Sen kosketus jaloissa tuntui samalla kylmältä ja silti jotenkin niin taivaalliselta. Se antoi minulle jotain, mitä en ikinä ennen ollut kokenut. Huolimatta vaarasta, tunsin olevani enemmän turvassa kuin koskaan. Eivät muut olisi voineet sitä ymmärtää, eiväthän he olleet ikinä oikeasti käyneet meressä, antaneet sen koskea itseään tai tunteneet sen pimeää kiehtovaa viettelystä. Rannalta meri näyttää heistä pelottavalta, eivätkä he voi ymmärtää, miksi joku haluaisi mennä meren luokse.
Minua meri kutsui. Halusin antaa sille itseni ja upota sen hyytävään rakkauteen. Kahlasin syvemmälle, vesi ulottui jo melkein kaulalleni. Se ei riittänyt. Minä tahdoin upota kokonaan meren valtaan, minä halusin sukeltaa ja nousta sitten takaisin pintaan. Olin varma pysyväni siihen, nousisin pintaan kuin pieni enkeli ja palaisin rannalle. Kunhan vain saisin tuntea meren kosketuksen kokonaan.
Vedin henkeä ja painuin hiljaa pinnan alle. Meri hyväili ihoani joka puolelta, nosti hiukseni ylös pois kasvoilta kuin suudellakseen. Jatkoin sukeltamista. Tahdoin syvemmälle, enemmän, vielä hetkeksi.
En halunnut jättää merta enää ikinä, kun olin kerran antautunut syvälle sen hyiseen syliin. Se oli syli, johon en koskaan ollut päässyt. Johon en ollut kelvannut. Yhtäkkiä tunsin, miten vedin sisääni mustaa ja sameaa vettä. Pienen hetken verran tunsin pelkoa, mutta meri jatkoi hyväilyään. Sitten vajosin pohjaan hengittäen koleaa vettä ja tuijottaen pinnalle nähdäkseni vielä kerran auringon hymyilevän minulle.
Kerran kuulin, kuinka joku huusi nimeäni pinnalla. Yritin huutaa takaisin ja uida ylös kohti ääntä, mutta olin liian heikko ja liian syvällä. En voinut nähdä huutajan kasvoja, katsoa hänen silmiään ja nostaa kättäni hänen käteensä, antaa nostaa pois pimeästä aallokosta. Ääni hiljeni ja katosi. Huutaja luovutti, ei jaksanut enää yrittää.
Uin kohti pintaa ja toivon, että saisin taas olla sinisen taivaan ja lämpimän auringonvalon. Olen melkein perillä, saan kurkotettua käteni pintaan. Tunnen taas auringon lämmön ihollani, mutta pysähdyn. Jokin vetää jalkojani kohti syvyyttä ja voimattomana vajoan takaisin pohjaan.
Syvällä kylmässä yritän unohtaa. Toivon ja rukoilen, etten enää muistaisi, miltä tuntui kun auringon säteet viimeisen kerran leikkivät kädelläni ja antoivat minun tuntea, mitä menetin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu, vaikka vain selailinkin.
Oli tosi kiva tarina enkä keksi moitittavaa.
Hyvin kerrottu eikä kertaakaan tullut sellainen tunne että en jaksaisi lukea. :]
Lauseet olivat hyvän pituisia ja kivasti kirjoitettuja.
Hyvä hyvä! Jatka kirjoittamista! :)