tulee nyt multakin:
Miksi se on niin että naiset on samperin saamattomia? Ei osata edes naista iskeä eikä tunnistaa lesboksi ellei ole ex, vähintään.
Mikä se on kun kysellään että kuka kiihottaa jne ja sitten vastukset on että "voivoi kun sen je sen saisi" just, ja mitehän te ne saisitte?
Ehkä ensin kyseley tänne että, helppiapua miten saan naisen huomion!!!11!!
Mä olen oikein laittanut väksinkin merkille että suurin osa naisista on helvetin heikko itsetuntoisia, joko humalassa voidaan isekä tai sitten itketään täällä selvinpäin että kun ei uskalla.
Älkää ottako naista älkää poistuko kotoanne, älkää koittako etsiä merkkejä onko joku lepakko, jos kerta mielikuvitus ja rohkeus ei riitä mihinkään muuhun kuin kaukokaipuuseen ja valittamiseen kun ei vaan uskalla.
Kyllä se on niin että onni suosii rohkeaa ja se ei ole ees vitsi.
Lopettakaa se voivottelu ja jättäkää naiset siksi aikaa kunnes kasvatte aikuisiksi ja rohkeammiksi ja kypsemmiksi ottamaan kontaktia.
Ja se vielä että kaikki on joskus ollu lapsena ja nuorena ihastunut opettajiin ja työkavereihin ja naisiin ja jne jne. Ja hiastuminen ei tarkoita että siinä pitää roikkua kuin saapas verkossa, jos ei muuta muka oiskaan koko maailmassa.
Lopettakaa olemasta helvetin tyhmiä ja googlettakaa kirjoja ja leffoja ja jne.
Lopettakaa kyselemästä miten ja missä se eka kerta tapahtui ja miten itse uskaltaisi. Jos ei tunnu hyvälle, silloin ei ole oikea aika vielä.
Naiset ei voi olla näin arkoja, näin avuttomia, näin tunneköyhiä, näin tyhmiä, ,,
Pieni vinkki, 5 min ajattelua ja edes yritystä ennenkuin ollaan että "MITEN LÖYDÄN SEN OIKEAN"
Miksi se on niin että naiset on samperin saamattomia? Ei osata edes naista iskeä eikä tunnistaa lesboksi ellei ole ex, vähintään.
Mikä se on kun kysellään että kuka kiihottaa jne ja sitten vastukset on että "voivoi kun sen je sen saisi" just, ja mitehän te ne saisitte?
Ehkä ensin kyseley tänne että, helppiapua miten saan naisen huomion!!!11!!
Mä olen oikein laittanut väksinkin merkille että suurin osa naisista on helvetin heikko itsetuntoisia, joko humalassa voidaan isekä tai sitten itketään täällä selvinpäin että kun ei uskalla.
Älkää ottako naista älkää poistuko kotoanne, älkää koittako etsiä merkkejä onko joku lepakko, jos kerta mielikuvitus ja rohkeus ei riitä mihinkään muuhun kuin kaukokaipuuseen ja valittamiseen kun ei vaan uskalla.
Kyllä se on niin että onni suosii rohkeaa ja se ei ole ees vitsi.
Lopettakaa se voivottelu ja jättäkää naiset siksi aikaa kunnes kasvatte aikuisiksi ja rohkeammiksi ja kypsemmiksi ottamaan kontaktia.
Ja se vielä että kaikki on joskus ollu lapsena ja nuorena ihastunut opettajiin ja työkavereihin ja naisiin ja jne jne. Ja hiastuminen ei tarkoita että siinä pitää roikkua kuin saapas verkossa, jos ei muuta muka oiskaan koko maailmassa.
Lopettakaa olemasta helvetin tyhmiä ja googlettakaa kirjoja ja leffoja ja jne.
Lopettakaa kyselemästä miten ja missä se eka kerta tapahtui ja miten itse uskaltaisi. Jos ei tunnu hyvälle, silloin ei ole oikea aika vielä.
Naiset ei voi olla näin arkoja, näin avuttomia, näin tunneköyhiä, näin tyhmiä, ,,
Pieni vinkki, 5 min ajattelua ja edes yritystä ennenkuin ollaan että "MITEN LÖYDÄN SEN OIKEAN"
Vastaukset 9
Vanhimmat
miten löytäisin sen oikean.
Olen ihastunut opettajaani ja en tiedä onko hän lesbo vai ei. Mistä tunnistaa? Mitkä on lesbojen merkit?
Olisin myös kiitollinen jos kertoisit joitain lesbouteen liittyviä kirjoja tai leffoja.
Onko pakko poistua kotoa että saa sen kokemuksen eka kerrasta?
Autathan??!!11!!
no niin, tulihan sitä asiaa sieltä! laitoit sanoiksi juuri kaiken sen, mitä itekkin oon mielessäni pyöritellyt. hyvä hyvä!
Olipa kerrankin asiallista kommenttia! Toisaalta on tietysti hyvä, että näitä kaikenmaailman foorumeita on olemassa, jossa ihmiset voi ruikuttaa epäonneaan ja rohkeudenpuutettaan, mutta oikeassa elämässä pelkkä ruikutus ei todellakaan riitä jos haluaa aidosti jotakin. Jos haluaa loppuelämänsä viettää yksin ja nyyhkyttää sitä, ettei koskaan löydä sitä oikeaa, niin se on yllättävän helppoa ja tosiaankin mahdollista.
En ymmärrä muutenkaan mitä järkeä on yrittää etsiä kaikenmaailman merkkejä naisesta, josta on kiinnostunut. Eikö huomattavasti helpompaa ole hakeutua kyseisen ihmisen seuraan ja siirtää keskustelua sellaiseen suuntaan, että asian voi selvittää?! Totta, se vaatii rohkeutta ja siinä on se mahdollisuus, että joutuu torjutuksi, mutta sellaista elämä on. Aina ei voi onnistua, mutta siitä ei saa lannistua. Mitä siitä, jos ihailemasi nainen sanookin kohteliaasti, ettei kiinnosta, ei maailma siihen lopu!
Itse olen saanut kyseisellä asenteella pahasti siipeeni pariin otteeseen, mutta lisäksi maailman ihanimman naisen, jonka kanssa on pidetty yhtä jo kuusi vuotta. Jos hänen kohdallaankin olisin kuukausitolkulla etsinyt tuntomerkkejä lesboudesta, niin olisin jäänyt rannalle ruikuttamaan kun joku toinen olisi poiminut hänet talteen. Jos ei elämässä mitään uskalla niin ei takuulla myös mitään saa.
Eikä niiden "eka kerta" -juttujen perään kannata huudella, koska jokaisen eka kerta on juuri sellainen kuin siinä hetkessä olevat ihmiset ja heidän väliset tunteet. Jos täytyy ekakertakokemusten perään kysellä, niin silloin kannattaisi ehkä todellakin miettiä, onko ensinkään valmis koko hommaan. Ihmiset ei ole leikkikaluja, joilla kokeillaan ja testaillaan uusia juttuja ja sen jälkeen yhtä kokemusta rikkaampana heitetään romukoppaan.
Aina kannattaa myös avata suu, kun sellainen kerta on meille luotu. Jo pelkkä "hei"-sana auttaa takuulla pidemmälle uuden ihmissuhteen kehittymisessä, kuin tiirailu jostakin nurkan takaa ja lesbomerkkien bongaaminen. Repäiskää hyvät ihmiset itsestänne enemmän irti! Elämä on lyhyt ja seuraava päivä aina mysteeri, joskus pitää uskaltaa heittäytyä!
Rohkeaa syksyn alkua kaikille ja paljon uusia ihania tuttavuuksia:)
Eikä kaikki ees tykkää sellasista. Täytyypi muistaa, et ihmiset on erilaisia. Jotkut on rohkeempia, jotkut ei. Turha kai siitä on suuttua. Hyvä että uskaltavat edes jossain kysellä. Kun vain eivät aina joutuisi aggressioiden kohteeksi...eiköhän arkuudessa ole riittävästi riesaa ilamn haukkujiakin.
Ja etenki heti sen jälkeen, ko on yht´äkkiä hokannu olevansa lepakko (kyllä, joillekin se todella valkenee salamana kirkkaalta taivaalta) kysymyksiä risteilee päässä älytön määrä. Miksei niitä saisi kysyä, jos se kerran auttaa? Tai edes saattaa auttaa. Eikös se ole vanha totuus, että viisas ihminen ei yritä keksiä itse kaikkea, vaan tutustuu ens olemassa olevaan tietoon? Säästää aikaa ja voimavaroja sitten asian kuin asian perusteellisempaan oppimiseen/ tutkimiseen, kun ei aina tarvitse aloittaa "uuden aakkosten" kehittelystä asti. Ja vertaistukikin lienee monelle/ useimmille tuttu käsite..? Tosin täällä palstalla saavat aremmat joskus niskaansa kaikkea muuta kuin tukea.. Raju haukkuminen varmaan rohkaiseekin tosi paljon..
Niin tai näin...ensimmäisen askeleen ottaminen on aina vaikeinta. Mutta pitkäkin matka alkaa yhdestä askeleesta, eli joskus sekin on otettava. Mutta kaikki ajallaan. Päätön syöksyminen aina uuteen tilanteeseen on kuin Ikaroksen epätoivoinen ja suuruudenhullu liito...crash and burn. Hitaasti hyvää tulee, kunhan pitää mielessä, että jos ei veikkaa ei voi voittaa. Eli ei kukaan tule kotiovellekaan kysymään, että "alakko nää mua". Joskus on vain otettava hattu kouraan ja uskallettava.
Mutta etenkin kaikkien aggressiivisemman linjan kannattajien on myös hyvä muistaa, että kaikki eivät pidä liian suorista lähestyjistä... Mutta tyyli kuin tyyli, eiköhän jokaiselle jostakin löydy se oma rakas, kunhan ei luovuta kesken pelin.
Hullua muuten, että alkuperäsen ketjun alottaja syyttää näitä rakkauskivuissaan kieritteleviä ihmisiä tunneköyhiksi... paradoksaalista. Jos he eivät tuntisi, miksi he valittaisivat?
hyökkäysvaunu jos uskaltautuu muuhunkin kuin katselemaan. Ja arkuus, voihan sitä sanoa sen syyksi samattomuuteen, mutta miksi sitten itkeä sitä ettei mitään saa ja syliin tipahda?
Kyllä se arkakin osaa puhua ja jos hiukan edes osaa sosiaalisia taitoja niin ei se ole mikään mount everest mennä jonkun luo ja sanoa moi.
Ja tietysti saa kysyä asioita jos on tajunnut olevansa lesbo, mutta miten se niin on että kun on tajunnut olevansa lesbo niin ensin pohditaan miten saisi sen parhaan kaverin johon on rakastunut ja siksipä juuri epäileekin että on lesbo, ihan kuin elämän ainoa tarkoitus on saada joku ja rajastaa jotain ja olla jonkun.
Mun järkeen kävisi hyvinkin että miettisi sitä lesbouttaan ja mitä se tarkoittaa ja onko se lesboutta että rakastuu kaveriinsa tai opetajaansa jne.
Kyllä kysyä saa, mutta tuntuu että se ajattelu mikä pitäisi edes vähän käydä siellä omassa päässä on siiretty muiden vastuulle tyyliin "apua,mitä teen kun,,,"
Ja todellakin, tietoa on maailma täysi, ja netti pullollaan, ja silti, uudelleen ja uudelleen tulee kysymyksiä mistä löytää lesbokirjallisuutta ja leffoja, niinkuin laittaahan se miettimään ihmisen oma-aloitteellisuutta, älyä. hoksaamiskykyä, jos istuu tiedon äärellä mutta saa aikaiseksi kirjoituksen jonnekkin palstalle.
Aina voi säästää aikaa kyllä, mutta joskus on ihan hyvä kerätä aineistoa ihan itse ja tutustua samalla tiedon ihmeellisen maailmaan. Eikä vain odottaa että joku antaa vastauksen.
Jos ottaa rajuna haukkumisena tällä palstalla sanotun, niin tämä ja koko netti on todella väärä paikka.
Tunneköyhäksi sanon ihmistä joka rakastaa päiväkirjoissaan ja unissaan, ja muuten voivottelee kuinka elämää on liian vaikeaa.
Koska se on yksi elämän totuuksia, että ilman että pyytää ei mitään saaakkaan. Ja tuollaiset haikailut jotka joillain on kestänyt vuosikaupalla on ehkä lamaannuttava olotila, koska mitään ei enään uskalleta eikä muuta osata kuin ajatella.
Niin tai näin, mielipiteeni tämä vain on, ja jos jotain arkaa sattuu niin en ole kauheasti pahoillani. Enkä tätä agressiivisena mielenilmauksena pidä.
ehkäpä emme vain kaikki ole yhtä rohkeita, fiksuja ja kyynisiä kuin eräät. Kutsu miksi haluat, mutta minusta ainakin elämän tarkoitus on saada vastarakkautta. Eli sekä saada rakastaa, että olla niin onnellisessa asemassa, että saa siihen vastakaikuakin. Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä. Ainakin useimmat.
Sääli ettet löydä itsestäsi sen vertaa inhimillisyyttä, empatiaa, että osaisit ajatella asioita muidenkin kantilta. Ehkä jopa myötäelää tai olla avuksi. Mitä sinulle on tapahtunut, että sinusta on tullut noin...itsekeskeinen? Piittaamaton? Mikä olisi hyvä sana? Kylmä? No, olipa mitä hyvänsä, otan osaa.
Nii-in.Ihan kuin olisi vain kaksi puolta. Raamit kaulassa sisään ja pasuuna soiden - rakastajat ja sitten ne onnettomat tärviöt, jotka jäävät jalkoihin.
Kun siinä välissä on paljon meitä, joilla kyllä sapa vapisee ja sydän läpättää mutta silti mennään ja tehdään, otetaan myös vastaan se toinen, joka jalat vapisten lähestyy. Suurin osa ihmisistä jännittää, pelkää, on epävarmoja ja edellisten tarinoiden kolhimia.
Olen sanonut ujolle ja passiiviselle ystävälleni, jolla on melkein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kohdata ihmisiä, että yhden asian voit tehdä. Katsoa kohti. Katsoa vaikka ujostikin mutta katsoa kumminkin. Siitä fiksu osaa jo lukea, että saa lähestyä. Mutta jos katselet muualle, et hymyile, et millään tavoin osoita huomanneesi, MITEN se toinen osaisi lukea ajatuksistasi, että oikeasti oletkin kiinnostunut!? Elämä tapahtuu tekemällä pikkuruisia siirtoja.
eihän arkuus ole synonyymi tyhmälle.
Kaikki me ollaan joskus oltu niitä helvetin tyhmiä helvetin tyhmine kysymyksineen, mutta sou - ihan oikeasti. Mitä väliä.
Joku on arka ja me rohkeat toiminnanihmiset emme voi vaan sille mitään.
Se että, he kyselevät täällä toisinaan aika naivejakin asioita, niin pakko vaan hyväksyä se, että ne kysymykset on vaan tärkeitä heille.
Tästä aiheesta on täällä aika ajoin juttua eli miksi joku kysyy tyhmiä ja miksi toiset toistaa niitä tyhmiä kysymyksiä vuodesta toiseen.
- Ehkä siksi, että meitä syntyy vuosi vuodelta lisää ja jokainen kamppailee tavalla tai toisensa paikkansa tähän lepakkoyhteisöön. Joku tarvitsee paljon taustatukea ja vahvistusta ja suurimmalle osalle me täällä olemme ainoita.
Tästä kaikesta lähtee se paljon puhuttu suvaitsevaisuus ja kaikkien hyväksyminen, täällä ja siviilielämässä.
Ihan tosi kaikella kunnioituksella kaikkia kohtaan -sinuakin ;)
Pieni vastarannankiiski minussa nostaa päätään.
Ensinnäkin. Tämä on keskustelupalsta, jonne onneksi kuka tahansa lesboksi itsensä identifioiva voi laittaa kysymyksen aiheeseen liittyen.
Toisekseen, vaikka _sinä_ olet rohkea ja uhkarohkea --- kaikki eivät sitä ole.
Kaikki eivät myöskään asu lesbot sallivassa ympäristössä. Minulla on lesboystäviä, jotka asuvat lestadiolaisalueilla Pohjanmaalla. Siellä ei varmasti ole kovin viisasta mennä tekemään "kiinnostuneena" tuttavuutta naiseen, ellei varmasti tiedä, että tämä toinenkin osapuoli on naisiin päin kallellaan. Ylipäätään, minä en ainakaan edes pääkaupunkiseudulla lähtisi iskemään naista, jonka preferenssejä en etukäteen tiedä. En voi tietää, kuinka ahdasmielinen tämä ihminen on, ja miten tämä ihminen kokee sen, että toinen nainen on hänestä seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostunut.
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä.
Usko tai älä: yhä on olemassa ihmisiä, jotka eivät hallitse googlen tai muiden hakumoottoreiden käyttöä vaan pyytävät apua tiedonetsinnässä. Kaikki eivät myöskään puhu tai ymmärrä englantia niin että kykenisivät sujuvasti seikkailemaan sapfisilla sivustoilla ympäri maailman.
Olen edelleen, ja vielä voimakkaammin sitä mieltä, että täällä jos missä saa kysellä neuvoa.
Eivät kaikki ihmiset ole rohkeita. Lesboissa ja naisissa on arkajalkoja ja ujoja ihmisiä. On myös uusavuttomia ja avuttomia. Ja ihan vaan laiskoja. Sallittakoon se ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!