Diabetes ja mieliala

Esimerkkini ei liity diabetekseen vaan prostataan, eturauhasvaivaan, joka lienee nykyisin vanhojen miesten yleisin syöpä.

Vajaa vuosi sitten rutiinitarkastuksessa viitearvo ohitti normaalin rajan. Lääkärini vakuutti, että kysymyksessä on lievä tapaus, joka tuskin aiheuttaa mitään sen kummempaa, mutta ehdotti kuitenkin solututkimusta. Sillä tavoin, kuten hän sanoi, suljetaan pois syövän mahdollisuus.

En ollut tuntenut minkäänlaista oirehtimista. Nyt rupesin tutkimaan mm. googlesta, mikä on tämän homman nimi ja millä tavalla taudin pitäisi oireilla. Jos nyt oikein tarkka olisin, niin miks´ei - kyllähän tässä iässä halutessaan voi oireilla mitä hyvänsä. Aloin siis lievästi oirehtimaan (koska kysymyksessä oli lääkärin mukaan lievä tapaus).

Ostin jopa terveyskaupasta joitakin hiivatin kurpitsatabletteja, joiden mainostettiin auttavan lievissä tapauksissa. Jäin odottelemaan kokeisiin pääsyä ja niiden tulosta.

Minä, joka olin aina ollut terve kuin pukki, aloin siis sairastaa. Olinhan hengessäni asennoitunut vaikka mihin, joten ei siinä mitään. Aikanaan solunäytteet otettiin ja sain tulokset.

Solut osoittautuivat terveiksi, syövästä ei ollut tietoakaan. "Oireet" hävisivät kerralla, heitin tabletit roskikseen ja jatkoin elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut - niin kuin ei ollutkaan.

Olen jälkeen päin mietiskellyt, että jos näyte olisi osittautunut syöpään viittaavaksi, niin varmaan oireeni olisivat tuplaantuneet. Jos en olisi mennyt solukokeeseen (sehän oli itseni ratkaistava), olisin epävarma terveydentilastani.

Olisiko joskus parempi ettei tietäisi kaikkea? Porskuttelisi menemään vain niin kuin sika pellossa tai pukki kaalimaassa.

sie oot oikeilla jälillä ystäväin, se mitä ihminen suuhunsa pistää se merkkaa myös mielialaan.

sinul ei selväst ole sokeri tasapainossa. ruokavalion pitäs olla sellanen ettei tule heilahuksii. sinul ko on lievänä dijapeetes,niin sinun kannattaa passuuttaa itelle tarkka ruokavalio.

monast mitä kirjois lukkee sokeritautisen ruuasta, niist voi ottaa pohjan, mutta se pittää aina räätälöiä siun itselle sopivaksi, sillä mikä pittää toisen ihmisen sokeritasapinossa, se ei ehkä sinul käykkää.

parikuukautta ko pittää kirjaa syömisestää ja ottaa joka päivä näytteen,silviisii sie saat tehtyy itelles sopivat sapuskat. sen jälkee elämä helpottuu myös mielialan puolesta.

liikunnast et saa tinkii etkä pinnata, sie tiiät mite tärkee se on sinulle. otat itelle sellasen liikunnan mikä on mielee, ja sitä ko tekkee muutaman kuukauten vaik väkisin, niin liikunta on sellasta et se männee veriin,et ennää voi olla ilman.

mie puhun näin napapakasti asiasta koska tiiän siitä , sain sivusta seurata ko tuttavain sairastaa sitä. muistat varmaa teinitytön joka ol minnuu ain auttamssa ja joka perusti käsityöliikkeen ,hänen äitinsä pottee tautii.

hää on laatinu itsellee ruokavalion ja pitänt sitä jo 7 vuotta. hää voi oikein hyvin nykyää ilman pillereitä joita on enne syönny.

hänen syömisessää ei ole ennää jauhoja,eikä sokerii,eikä hää syö makaroonii.
enimmäksee lihhaa ja juureksii ja vihanneksii.

syöminen vaikuttaa kaikkee ihmisessä, se mitä suuhunsa pistää sillä voip hallita paljoa itseää,kaikenlaista terveyttä.

kaikil jolla mieli männee laiasta laitaan,niin teki ainakin minulla vaihevuosien aikaa siin 50ja 60 vuosin välillä.

aamulla nousin reippaana ja ilosena päivään, tunnin kuluttuu tuntu jo kaik niin turhalle, illalla taas olin herkässä ja kiitollisissa tunnelmis elämästä.

itessäin huomaan sokerin syömisen vaikuttavan olemissee, nyt ko oon sitä vähentät melkee kokonaa on olokin rennonpi. mie olinki ihan tolkuton karamellien perrää.:))

kahvi jos juon, juonkii sitä tosi harvoin,niin viisminutin peräst oon ko oisin ottant näkäräiset,hilpeä ja ylionnellinen.:)))


mie oon selvint hyvin ko ei ole tullu tuota muotitautii . uskon sen johtuvan perinnöstä ja sapuskasta.

oon saant ellää suurimman osan ajast vähällä lisäaineilla. myö ko jalmarin kanssa oltii ruuassa omavarasii,ruoka oli puhasta ko lannotteet tehtii ite .kahvi ja sokeri vaa ostettii.

lapsuutessa ruokaa oli niukasti ja tännää sellanen ruoka tutkimuksen mukkaa on terveellistä. sillo ei terveellisyyttä aateltu,kohan sai vatsaa jottain. myö syötii hyvin paljoo kaalii,enenpi ko perunaa, ja kaikkee mitä ilmaseks metsäst sai.

jote oon sitä mieltä että syömisel voip ihminen tehhä itellee melkee mitä vaan.
mukavaa sunnuntaita terveisin lyyli

Raatajallakin verensokeri heittelee omasta mielestä harmittavasti.
Duuniajan kahvitauokojen kahvileipä ja kahvi ei riittänyt aneemisen olon eliminoimiseen.

Diabetekseen asti vaiva ei koskaan edennyt.
Työkaveri, jolla D oli, kehotti ottamaan ruisvoileipiä mukaan.
Näin tein se auttoi.

Myös ajaon aikana pätee sama. Ajovirheet ja jonkunlainen ärsytyskynnys alenee.

Kyllähän sokeroidut juomat ja välipalojen "pupeltaminen" nostaa niin työtehoa kuin mielialaakin.

Kyllä sokeriarvojen edestakaisin heittelehtiminen ylös ja alas vaikuttaa mielialaan.

Ei sitä sellaista siksakkia ihminen kestä, kyllä se väsyttää ja väsyneenä masentuu lisää.

Siksi olisikin tärkeää syödä usein kevyesti ja vähän, että sokeriarvot pysyisivät mahdollisimman tasaisina.

Liian runsaan aterian jälkeen on kuin nuijalla kumautettaisiin päähän ja nukahtaa liki seisoaltaan pois tästä maailmasta. - vähäksi aikaa

Sokerin alas valahtaminen myös heikottaa, ja voi pahimmassa tapauksessa viedä tajun kankaalle. Nopeasta avusta kertoo se ruisleivänpalanen diabeetikon taskussa.
Ananasmehu kuulostaa aivan ihanalta.

Eräs tuttuni oli pudonnut seisovilta jaloiltaan ja sairaalassa, kun hän heräsi ja tutkaili muita potilaita totesi sängyn päädyissä lapun, ei sokeria. - Kappas vaan nuo eivät saa syödä sokeria. - pohdiskeli hän. Eikä vielä tiennyt, että hänen sänkynsä päässä oli sama lappu.

- Kärsi, kärsi ruumis, olet nähnyt hyviäkin päiviä, - lohdutettiin joskus nuorena jonkun pikkusairauden yllättäessä.

Ikälisät tänään ovat tulleet jäädäkseen, voimia opetteluun niiden kanssa elämiseen, toivomme kaikki.