Tälläkin keskustelualueella monet kertovat halustaan antaa lapselleen kansainvälinen nimi, joka on sitten kätevä globalisoituvassa maailmassa. Mielestäni tämä on varsin mielenkiintoinen käsitys kansainvälisyydestä. Onko siis todellakin niin, että kansainvälisyys tarkoittaa sitä, että pienet kansat vähitellen luopuvat perinteistään ja pyrkivät sulautumaan isompien kansojen tapoihin ja luopuvat vähitellen omista perinteistään.Itse olen jotenkin ajatellut, että kansainvälisyyteen liittyy muiden kulttuurien perinteen ymmärtäminen ja riemu erilaisista tavoista ja perinteistä. Myös nimien kohdalla.
Hauskinta on se, että nimien kohdalla kansainvälisyys tarkoittaa usein k-kirjaimen muuttamista c-kirjaimeksi ja muita keinotekoisen ja kornin kuuloisia väännelmiä.
Jokainen tietysti tyylillään, mutta kansainvälisyyteen tämä ei mielestäni millään tavalla liity. Kansainvälisyys on mielestäni jotain aivan muuta kuin nimien apinoimista muista kielistä tai niiden keinotekoista vääntämistä muistuttamaan muiden kielten nimiä.
Hauskinta on se, että nimien kohdalla kansainvälisyys tarkoittaa usein k-kirjaimen muuttamista c-kirjaimeksi ja muita keinotekoisen ja kornin kuuloisia väännelmiä.
Jokainen tietysti tyylillään, mutta kansainvälisyyteen tämä ei mielestäni millään tavalla liity. Kansainvälisyys on mielestäni jotain aivan muuta kuin nimien apinoimista muista kielistä tai niiden keinotekoista vääntämistä muistuttamaan muiden kielten nimiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vihdoin joku sanoo saman, mitä moni palstalla käynyt varmasti on ajatellut ja omissa puheenvuoroissaan ehkä muistuttanutkin.
Oman identiteetin säilyttäminen tässä kansainvälistyvässä maailmassa on hyvin tärkeä asia, jota nuoret vanhemmat eivät ilmeisesti vielä ole sisäistäneet.
Antamalla outoja vierasperäisiä nimiä lapsillensa he vievät lapsilta mahdollisuuden nimensä juurien etsintään. Kun nimi vielä saattaa olla tekemällä tehty ja kirjoitettu tavalla, joka ei yhdistä sitä mihinkään kieleen, niin mitä kansainvälisyyttä se sitten on?
Kiitos kirjoituksestasi.
Kirjoituksesi oli hyvä. Tässä kuitenkin oma mielipiteeni.
Tämäkin on vain muotia, joka varmasti muuttaa ilmenemismuotoaan ajan kanssa. Onhan nyt samanaikaisesti muodissa antaa vanhemman väestön nimiä. Ja mitä tulee moniin perinnenimiimme, niin monet niistä ovat juuri suomalaistettuja versioita alkuperältään erikielisistä nimistä. Johdoksia muualta meidän kielellemme sopiviksi. Ei siis "varsinaisesti" ole tapahtunut mitään kovin uutta ja erilaista.
Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän nimistä, jotka sopivat suomalaiseen suuhun, eivät poikkea kovasti ääntämys- ja kirjoitusasultaan, ja k:n korvaaminen c:llä ei mielestäni ole välttämättä paras vaihtoehto. Mutta jokainen tavallaan. :)
"Ja mitä tulee moniin perinnenimiimme, niin monet niistä ovat juuri suomalaistettuja versioita alkuperältään erikielisistä nimistä. Johdoksia muualta meidän kielellemme sopiviksi."
On kuitenkin mielestäni ollut eri asia aikoinaan muuttaa esimerkiksi nimi Mikael muotoon Mikko kuin muuttaa tämä Mikko edelleen esimerkiksi muotoon Micco tai Mico. Jälkimmäinen vain on mielestäni jossain määrin idioottimaisempaa. Mutta eihän se nimi miestä pahenna eli antakaa vain niin idioottimaisia nimiä kuin huvittaa. Pääasia, että kaikilla on hauskaa.