galluppia!!!
kuinka yleistä on, että murrosikäinen sijoitetaan tavalliseen sijaisperheeseen?
minun vähäisen kokemukseni mukaan murkut pyritään saamaan vähintään ammatillisiin perhekoteihin mielummin pienimuotoisiin laitoksiin ikänsä ja elämäntilanteensa vuoksi.
mutta tietysti pienet kunnat ovat ongelmana ja ehkä myös ammatillisten puolilaitosten saatavuus...
kuinka monelle on sijoitettu porukkaan keskelle tai vanhimmaksi murkku?
kuinka monen bion lapsi on sijoitettu murrosiän ongelmien takia ns. tavalliseen perheeseen? ja onko paikka perheessä llut edelleen nuorimman vai onko murkkiikäinen joutunut keskelle sarjaa tai peräti esikoiseksi?
kysymyksiä heräsi tuon yhden ketjun loppukommenteista.
itse en vierasta murrosikäistä uskaltaisi edes ottaa ilman ammatillista koulutusta. nuori, joka on jo kotonaan kapinoinut auktoriteettia (vanhempaansa) vastaan ei taatusti helposti asetu vieraankaan komentoon. ja komentoonhan(kuriin, normitapoihin) nuoren tulisi sijoituksenaikana sopeutua, tuskin ihan kilttiä ongelmatonta nuorta edes sijoitetaan. täytyy olla kouluhaluttomuutta, päihteitä epäsosiaalista käytöstä tai jotain vastaavaa hälyttävää...
ja murkun ei taatusti ole helppoa asettua uuteen talouteen sääntöineen ja tapoineen, kun murrosiässä juuri kuuluu kyseenalaistaa säännöt ja pikkuhiljaa murtautua itsenäisyyteen.
missä mennään, onko kokemuksia?
kuinka yleistä on, että murrosikäinen sijoitetaan tavalliseen sijaisperheeseen?
minun vähäisen kokemukseni mukaan murkut pyritään saamaan vähintään ammatillisiin perhekoteihin mielummin pienimuotoisiin laitoksiin ikänsä ja elämäntilanteensa vuoksi.
mutta tietysti pienet kunnat ovat ongelmana ja ehkä myös ammatillisten puolilaitosten saatavuus...
kuinka monelle on sijoitettu porukkaan keskelle tai vanhimmaksi murkku?
kuinka monen bion lapsi on sijoitettu murrosiän ongelmien takia ns. tavalliseen perheeseen? ja onko paikka perheessä llut edelleen nuorimman vai onko murkkiikäinen joutunut keskelle sarjaa tai peräti esikoiseksi?
kysymyksiä heräsi tuon yhden ketjun loppukommenteista.
itse en vierasta murrosikäistä uskaltaisi edes ottaa ilman ammatillista koulutusta. nuori, joka on jo kotonaan kapinoinut auktoriteettia (vanhempaansa) vastaan ei taatusti helposti asetu vieraankaan komentoon. ja komentoonhan(kuriin, normitapoihin) nuoren tulisi sijoituksenaikana sopeutua, tuskin ihan kilttiä ongelmatonta nuorta edes sijoitetaan. täytyy olla kouluhaluttomuutta, päihteitä epäsosiaalista käytöstä tai jotain vastaavaa hälyttävää...
ja murkun ei taatusti ole helppoa asettua uuteen talouteen sääntöineen ja tapoineen, kun murrosiässä juuri kuuluu kyseenalaistaa säännöt ja pikkuhiljaa murtautua itsenäisyyteen.
missä mennään, onko kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
juu, kirjoitusvirhe!
On sijoitettu perheeseen vanhimmaksi.
oletko jutellut siitä hänen kansaan? ja mitä itse siitä ajattelet?
minusta olisi kauhean vastuullista aloittaa lapsen kanssa murrosiästä. jos ei olisi muuta kokemusta kuin oma haalistuva muisto noista kasvun ajoista?
omien kanssa murrosikää eläessä voi vain yrittää säilyä hengissä ja olla riittävän vahva muuri, jota vastaan murkku voi rynnistää. menee sitten vaikka nurkan taa itkemään, kun murkun uhma oikein satuttaa. ja omien kanssa on kuitenkin koko 12--15 vuoden historia ja kokemukset yhteisiä.
mutta kuinka esikoiseksi sijoitettu, jo murrosikää elävä sen ottaa?
Meillä oli 2 vaihtoehtoa tarjolla: toinen oli perhekoti ja toisen "nimikettä" en tiedä, mutta siellä oli kuitenkin ulkopuolinen työntekijä. Päädyttiin tähän perhekotiin. Suositus lapselleni oli, että sijoitetaan sellaiseen paikkaan, jossa hän olisi vanhin. Hyvin on ainakin tähän asti onnistunut. Vaikka hän onkin vanhimmasta päästä, saa touhuilla pienempien kanssa ja olla itsekin "pieni". Ei tarvitse pullistella ja koettaa tunkea väkisin isompien muottiin.
Ei viihtynyt,mutta oli pakko saada epämääräisistä kavereista eroon.Minkäänlaisia yhtyksiä eivät sen jälkeen pitäneet sijoituspaikan kanssa.
mitä minulla on niin tavallisiin sijaisperheisiin ei murrosikäisiä sijoiteta enää.
Vanhimmat perheisiin sijoitettavat ovat ns, esimurrosiässä olevia eli korkeintaan 13 vuotta.
Ammatillisiin perheen kaltaisiin koteihin sijoituksia kyllä tehdään.
Minä en ainakaan tiedä yhtään sijaisperheeseen tehtyä murrosikäisen sijoitusta. Muutaman kokeilun pienellä paikkakunnalla, mutta tulokset eivät olleet kovin rohkaisevia.
Kaikki riippuu tilanteesta. Kyllä vielä sijoitetaan myös perheisiin. Tiedän.
pari vuotta sitten 12- ja 14-vuotiaat katraan vanhimmiksi. Nopeaa on tarvinnut kasvaa murkkujen vanhemmiksi ja yläasteen vanhempainilloissa tuntuu hiukan orvolta olla nelikymppisten seurassa, mutta pokkana vaan...
Tilanteessamme murkut ovat tyytyväisiä kun voivat keskittyä ikäistensä juttuihin eikä tarvitse huolehtia asioista aikuisten tavoin. Välillä puhutaan välillä räiskytään, täyttä elämää.
eli pieni kodinomainen laitos, jossa 5 hoitopaikkaa ja koulutettu henkilökunta. Kaikkien osapuolien mielesta paras paikka meidän murkulle.
Ite oon Perhekodissa missä on seittemän paikkaa ja ikää on 16 vuotta. sijoitettuna oon ollut puolisen vuotta
No kerropa, mitä mieltä olet tilanteestasi. Minun lapseni on ollut sijoitettuna vastaavanlaisessa paikassa kauemmin kuin sinä. Meillä menee hyvin, vaikka eihän tilanteet mitään herkkua ole sen enempää minulle kuin lapsellekaan, mutta päivä kerrallaan eteen päin.
No toisaalta oon kiitollinen että pääsin perhekotiin, mut välil tää meininki on suorastaan helvettiä. näil "pikkusilla" on ollu aika rankkaa ja se näkyy niide käytöksestä. Tänäänki sain nyrkkiä oikein kunnolla, koska halusin mennä koneelle. Sitäkin jouduttii pitelee semmoset puol tuntia aloillaan. On aika vittumaista pelätä pienempiään ja olla aloillaan,koska tietää että jos siinä itse rupee mäiskimään,tekee myös yhtä väärin.En oo vieläkään hyväksyny että oon täällä,enkä tuskin tuu koskaan hyväksymään. Jatkuvasti väsyttää, ei jaksa tehdä mitään, täysin sekopäisiä itkukohtauksia. Mielialalääkkeitä on yritetty tyrkyttää ja piakoin niidenki napsiminen ois pakko alottaa. En oo vanhempieni kanssa missään tekemisissä. Vanhemmillani sekä minulla on asioita,joista ei vaan pääse yli.Kun niistä yritetään puhua,se muuttuu huutamiseks.Inhoan yli kaiken verkostoneuvotteluita ja sen sellaisia, hermot ei vaa yksinkertasesti enää kestä. yksi niistä monista syistä miks oon täällä on mun kaveripiiri josta pitäs "päästä" eroon.Ainoa ongelma vain että mul ei oo täällä MITÄÄN sosiaalista elämää ja koulukin meni ihan päin vittua. Nyt parhaillaan tuplaan luokkaa. Surettaa ja tuntuu pahalta kun ei ole missään väleissä vanhempien kanssa, se on yhtä helvettiä mut ei yksinkertaisesti vaan keksi keinoa miten lähestyä ja miten onnistua siinä
Mitä nämä verkostoneuvottelut ovat? Pystytkö puhumaan sijaisvanhempien kanssa? Onko sinulla mitään mahdollisuutta saada jonkinlaista terapia-apua vaikka keskusteluapua? Onko koulussasi kuraattoria? Koeta hankkia jostakin keskusteluapua, yksin tuollaisten ongelmien kanssa on todella vaikea painia. Koeta ryhdistäytyä ja keskittyä kouluun. Sillä, että koulu menee penkin alle, teet vain itsellesi hallaa. Hyvää jatkoa sinulle!
Ensimmäinen sijoitettu oli meillä aikoinaan 15-vuotiaana syyslukukauden. Biologiset lapsemme olivat silloin 8,6 ja 3-vuotiaita.
Nuori oli mennyt sosiaalitoimistoon ja sanonut ettei enää mene kotiinsa - muutaman mutkan jälkeen nuori sitten tuli meille ensihätään, kun ei kunnalla ollut muuta ehdottaa kuin laittaa lapsi yksin hotelliin asumaan ainakin viikonlopun yli (näitä pikkukunnan juttuja - ei oltu varauduttu yllätyksiin).
Loppujen lopuksi nuori asui sitten meillä koko syyslukukauden, muutti sitten takaisin kotiinsa, josta kunnan vuokra-asuntoon vielä samana vuonna.
Sijoitusaika sujui hyvin, vaikka jälkeenpäin vasta huomasimme miten raskas se oli meille ollut - nuori oli ehtinyt lintsata ennen meille tuloaan ensimmäiset kouluviikot ja koulunkäynti ei sittemminkään kiinnostanut - yritettiin pehmeää laskua ylimääräisen työharjoittelun muodossa ja mahdollisuutta suorittaa ysiluokka tenttimällä, mutta ymmärtääkseni hän ei sitten ole oppivelvollisuutta saanut suoritettua.
Perheen säännöt menivät hyvin perille, kun puolisoni muutaman kerran haki lapsen pois lähibaarista kotiintuloajan jälkeen - oli sen verran noloa, öitä ei nuori ollut meiltä poissa vaikka kotoaan oli ollut kaksi viikkoa teillä tietymättömillä.