sukupuolten välinen kuilu

blacker kirjoitti:

Olen eräässä laitakaupungin pienessä omakotitalossa.
Tuijotan ruskeilla silmilläni ikkunaruudun läpi sateen ruoskimaa
pitkää piharuohikkoa, joka taipuu norjasti ryteikköä reunustavaa
matalaa
lahoa puuaitaan vasten. Ilmiö herättää minussa hiukan sääliä.
On myöhäinen kesäilta, on vielä valoisaa ja tunnen, kuinka voimani
alkavat tasaantua hiljakseen.
Hetken kuluttua havaitsen nopean varjomaisen liikesarjan
aidan takana metsänrajassa. Vatsassani muljahtaa. Sitten hahmo viistää
puoliksi kyttyräasennossa tontin ohi päästäen kimeän
äännähdyksen. Huomaan nyt, että hän on nainen; varsin upea,
keskimittainen, solakka ja hänellä on tummanruskeat pitkät, kiharat
hiukset. Vaistomaisesti suuntaan ulos ja kävelen lähemmäs aitaa, mutta
nyt häntä ei näy missään. Kapuan aidan yli ja samoilen ympäriinsä
lähimaastossa, sillä sen täytyy olla jossain lähellä. Melkein olen jo
luopumassa ajatuksesta, kun tunnen maan tärisevän ja jonkun laukkaavan
muutaman kymmenen metrin päässä itsestäni. Sitten hahmo lähestyy minua
ja hiipii muutaman metrin päästä ohitseni. Menen hänen peräänsä ja
kosketan häntä olkapäälle. Nainen pysähtyy ja katsoo minua sinisillä
pistävillä silmillään.

-Kukapa olet, kysyn?
-Sitäpä et tiedä, nainen vastaa.
-En tiedäkään.
-Mutta haluat silti tietää.
-Haluan.
-Olen moderni nykynainen. Nainen kertoo. -ja moderni nykynainen
juoksentelee iltaisin metsissä. Hän on maaginen eläin. Hän laukkaa ja
kartuttaa salaisia tietojaan luonnon kautta.
-Vain harvojen naisten olen nähnyt laukkaavan.
-Totta. Se onkin ainutlaatuista, että mies näkee naisen laukkaavan.
Silti melkein kaikki naiset laukkaavat toisinaan.
-Vaikutat vallan upealta.
-Tiedän. Olen huippuälykäs ja erittäin kaunis. Tasoni on aina
ollut todella korkea, eikä vielä yksikään ihminen eläissäni ole
tallonut varpailleni, toisinkuin esimerkiksi sinun varpaillesi
tallotaan
alituisesti.
-Moni mies varmasti pitäisi sinua ylimielisenä juttuinesi.
-Aivan, ja normaalisti olen vielä paljon ylimielisempi, mutta sinä
tunnut kuitenkin ymmärtävän minua.
-Ymmärrän toki. En ole normaali miehenraakile, ja toisekseen tuo
mitä
sanot on aivan totta.
-Et varmaan silti koskaan tule etenemään mihinkään, nainen
tokaisee. Teillä miehillä on yleensä koko elämä rempallaan. Ja kyllä
naisissakin löytyy surkimuksia. Naisilla on kuitenkin aina jotain,
miehillä sensijaan ei yhtään mitään.
-Eikä silläkään varmaan ole sinulle merkitystä, että ymmärrän sinua.
-Ei tosiaankaan. Eihän se riitä. Olet liian lähellä sitä alhaista
keskitasoa, jota miehet yleensä edustavat.
-Ehkäpä näemme vielä joskus.
-Turha elätellä liian suuria toiveita. Sinäkin olet minulle vain
pikkumies, nainen sanoo ja taputtaa minua päähän, ja lähtee samantien
laukkaamaan poispäin.

En jaksa edes itkeä. Mutta astelen takaisin talolle. Menen
sänkyyn nukkumaan. Juuri ennen kuin ehdin saada unen päästä kiinni
paksuun tammioveen kolkutetaan todella voimakkaasti. Menen
hetken mietinnön jälkeen avaamaan, vaikka lisää koputuksia ei
tulekaan.
Oven takana seisoo kaksi rotevaa, parrakasta miestä, joiden
kainaloissa
rimpuilee tuo samainen nainen, jonka kohtasin metsässä
hetki sitten.

-No niin poika. Käy kiinni paistiin, tee mitä ikinä haluat miehet
sanovat. Huomaan, että naisen kädet on kahlittu käsiraudoilla tiukasti
selän taakse. Pyydän heitä kävelemään eteiseen.
-Olen ansainnut rangaistuksen, vastentahtoinen nainen kiljuu
minulle.
Toteuta siis kaikki perversiosi kun vielä voit.
-En halua tehdä sinulle mitään nyt.
-Jos et tee hänelle jotain, me puukotamme hänet. Sanoo toinen
miehistä.
-Siitä vain, ihan rauhassa, totean.

Miehet iskevät puukot naisen molempiin valtimoihin ja nainen
menehtyy eteeni. Ennen menehtymistään hän lausuu minulle nämä sanat:
-sinä piskuinen rakkikoira. Sinun edestä minä nyt kuolen kuin
Jeesus aikoinaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä