Oletteko te naimisissa olevat uusperheelliset, joiden perheeseen kuuluu "minun, sinun ja meidän lapsia", tehneet avioehtoa. Haluaisin tietää perustelujanne päätöksellenne. Iso kiitos etukäteen!!
Naimisissa
olevat
121107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä kovati etsitään naimisissä olevaa miestä! Olis kiva päästä tutustumaan tuohon paljon keskustelua saaneeseen elämäntyyliin. Onko todella ne kaikki äidit hulluja ja pystyykö tosiaan viemään äidin paikan ja manipuloimaan mies lapsiaan vastaan ym mielenkiinotista mitä täällä on annettu ymmärtää. Olis tosi kiva tietää jottei tarvitsis puhua asioista joista ei tiedä.
Tässä vastaus aloittajalle: Kyllä olemme tehneet avioehdon. Yksinkertaisesti siksi, että vanhemmiltani jäi perintöä ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. On vain miehen lapset.
Ja siksi, että miehen ex-firmasta on jotain maksuja maksamatta.
Meillä on avioehto, koska haluan suojella omaisuuttani mieheni lapsilta. Olemme menneet naimisiin siinä elämänvaiheessa, että minun lapseni ja hänen lapsensa ovat jo isoja. Oma omaisuuteni on huomattavasti suurempi, kuin mieheni. En halua että se minkä olen elämäni varrella itse työlläni hankkinut menisi vieraille ihmisille. Myös elossa oleva äitini on tehnyt testamentin, jolla hän suojele omaa omaisuuttaan siten, ettei miehelläni, ja sitä kautta hänen lapsillaan ole asiaa omaisuuteen. Ehkä joidenkin mielestä kovaa tekstiä, mutta mottoni on aina ollut että rahaa ja rakkautta ei pidä sekoittaa keskenään. Ja mieheni tiesi tämän moton mennessään kanssani yhteen. Avioehtoon on tehty kuitenkin sopimus siitä, että jos kuolen ennen miestäni, hänellä pysyy asumusoikeus kodissaan jonka minä omistan.Sen lisään vielä, että olisin ollut valmis jakamaan omaisuuteni mieheni kanssa, jos hänellä ei olisi ollut omia lapsia.
Tämmöisiä ihme papereita joutuu tekeen elinaikana. Voi, voi, mikset hakenut miestä jolla ei olisi ollut perillisiä? Ämmillä on vaan aina raha ja omaisuusuuden kartuttaminen päällimmäisenä mielessä. Miksi ihmessä menit virallistamaan suhteesi? Tuskin sinulla on sen kummempaa omaisuutta vaan haluat avioliiton kautta hallita ja kartuttaa omaisuuttasi vaan lisää. Haluat viedä miehesi lapsilta kaiken, eikö niin! Muuten en voi ymmärtää avioliittosi tarkoitusta koska sitä ei rakkaudesta solmittu. Ahne paska olet niin kuin on sukusikin. Kuka ihme menee virallistaan suhteen noin sukuaan suojelevan kanssa? Oletko saanut jonkun todella törpön äijän taas lankeen ansaasi?
Varmaan on kyseessä sinun tollukka ex-miehesi Lissu. Häntä viedään kuin pässiä narussa naikkosten toimesta.
En ole se henkilö jolle vastasit, mutta samoilla linjoilla olen kuin kys.omaisuuttaan puolustava henkilö.
Esimerkiksi meillä on kesämökki. EI huvila, mutta tämä niemi ja mökki ovat olleet rakkaita vanhemmilleni 30 vuotta. Vähäiset roponsa ja aikansa tänne uhranneet.
MIKSI IHMEESSÄ tämän mökin pitäisi mennä jollekin uppo-oudoille muukalaisille, siis vanhempiini nähden muukalaisille. Eihän heillä ole mitään verisidettä mieheni lapsiin (ent.avioliitosta).
Ei se sitä ole että istutaan omien rahojen/"omaisuuksien" päällä, vaan se on kuten ennen muinoin, jolloin toivottiin ensisijaisesti että joku kartano/maatila kulkee suvussa. Veri on vettä sakeampaa. Antaisin tämän mökin mieluummin vaikka serkkupojalleni kuin mieheni lapsille. Ei sillä ole tekemistä "tykkäämisen" kanssa, vaan se, että minulla ja serkkupojallani on sama isoisä. Minulla ja mieheni lapsilla ei ole yhteisiä geenejä, yhdistävä tekijä on mieheni...mikä on sinällään hieno yhdistävä tekijä. Mutta perinteet, muistot...sellaiset eivät niin vaan kulje uusioperhekuvioiden mukana.
(huom. miehen lapset olivat jo aikuisia tavatessani heidät, joten saman katon alla ei olla asuttu...ja tuskin sekään vaikuttaisi mielipiteeseeni).
"...oletko saanut jonkun todella törpön äijän TAAS (???) lankeen ansaasi" - miten niin taas? Niinkuin joku on löytänyt uuden onnen exäsi kanssa vai ehkäpä taas olet se teiniasteelle jäänyt, jolla on omaan isäänsä (vanhempasi eronneet) kovasti katkeruuksia (joita tulisi käydä hoitamassa jossain muualla kuin täällä yrittää kiukutella), kun meni löytämään uuden onnen ja murkkuna et sitä pystynyt sulattamaan? Jos olet ensimmäinen vaihtoehto, niin koitahan vaikka yhyttää exäsi jonkun varakkaan vanhemman naisen puolisoksi, varmista etteivät tee avioehtosopimusta ja jää odottelemaan että kuolema käy siinä perheessä, niin että sinun lapsistasi tulisi entistä varakkaampia. Ahhaahahahahaaa...
Ja jos olet jälkimmäinen vaihtoehto, niin mene nyt jo hyvä ihminen hakemaan apua itsellesi, ettet vanhuuteesi asti kieriskele isä-katkeruuksissasi ja käy täällä melttoamassa lapsellisine juttuinesi.
Meillä on "vain" miehen lapsia ja yhteisiä lapsia. Ja kyllä meillä on avioehto. Juuri sen vuoksi, että minäkin olen perinyt vanhemmiltani omaisuutta. Ja minusta on ihan oikein, että minun lapseni perivät minut ja isovanhempansa. Tottakai mieheni lapset perivät isänsä ja oman äitinsä. Mutta miksi heidän tarvitsisi periä minutkin?
asiaa!
Avioehto meilläkin. Miehellä lapsia. Omat erilliset omaisuudet, vaan yhteistä käyttö. Miehen isovanhempien perintö kuuluu lapsilleen ajallaan, tietenkin. Eli siis jokaisen lapsensa, mikäli meille joskus tulee perheenlisäystä, oma osansa hänellekin. Minun perintöni taas kuuluu tietenkin myös vain minun lapsilleni. Lakifirmassa avioehtokäytäntöä suositellaan, säästyy ihan turhilta sotkuilta, jos kuolema sattuisi tulemaan kylään.
on vain minun ja meidän lapsia,naimisissa ei olla enkä halua mennä.jos joskus ostaisimme (siis mies ostaisi ku mulla ei varaa) talon,alo tulisi ainoastaan hänen nimilleen,saisi sitten tuo oma lapsi sen periä.
koska itsellä ei sitä rahaa ole,ei mielestäni ole oikein että mun lapset sitä perisivät.
muuten kyllä eletään yhteisillä rahoilla,itse omilla tuloilla huolehdin ruoka ym perus kulut niin pitkälle kuin voin ja astan myös kaikkien lasten vaatteet ym miehen rahoilla sit isommat ostokset ja lomamatkat..ja kun omat rahat loppuu,miehen rahoilla sitten myös sapuskat.
ja hyvin toimii..ja vaikka nuo isommat tietysti kuluttavat enemmän kuin pienin niin ei kyllä lasketa keneen nyt tässä kuussa meni mitenkin paljon..
Meillä ei ole avioehtoa. Ja sekös muuten miehen exää harmittaa -nyt jos miehelle sattuisi jotain ikävää käymään, ei tilukset ja muu omaisuus menisikään enää vain heidän yhteiselle lapselleen, vaan nyt on meidän lapsemme lisäksi soppaa sotkemassa minäkin. Voi, voi.
Tämä juttu on muuten totinen tosi, näin exä on asian ilmaissut. Aivan älytöntä käytöstä!! Voiko ahneudella olla mitään rajaa, kun täytyy jo näin kieroutuneesti asiota ruveta fundeeraamaan.