Näin sen tumman selän,
makasi mahallaan.
Kuin vanha mies,
köyryt hartiat
ja leveä selkä.
Työssä joka päivä,
auringon noususta
sen laskuun,
perheen eteen.
Ei lomia koskaan
eikä pekkasia.
Jalka poissa
- työtapaturma,
muttei este työlle.
Takki kulunut
ja rikkinäinen.
Ei vaimoa.
Lapset kaukana
eivät muista,
kortilla vain.
Jos sitäkään.
Minä muistan hänet
- mutten nimeä.
makasi mahallaan.
Kuin vanha mies,
köyryt hartiat
ja leveä selkä.
Työssä joka päivä,
auringon noususta
sen laskuun,
perheen eteen.
Ei lomia koskaan
eikä pekkasia.
Jalka poissa
- työtapaturma,
muttei este työlle.
Takki kulunut
ja rikkinäinen.
Ei vaimoa.
Lapset kaukana
eivät muista,
kortilla vain.
Jos sitäkään.
Minä muistan hänet
- mutten nimeä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletpa ollut synkällä mielellä. Kuvastaako tämä pelkoja, vajavaisuutta vai mitä? Runon muoto ja sisältökin hyvä synkkyydestä huolimatta.
valtoimenaan, kun luin tämän. Luulen, että se perustuu koettuun, niin aito se on. Pitääkö silti kirjoittaa niin surullisia runoja?