Älä ryhdy

sijaisvanhemmuus kyseenalaisettava ja sijaisvanhemmat psygologisiin testeihin määrä ajoin,jos lapsen parhaasta puhutaan.

olisi koko kirjoitti:

sijaisvanhemmuus kyseenalaisettava ja sijaisvanhemmat psygologisiin testeihin määrä ajoin,jos lapsen parhaasta puhutaan.

näitä lapsia sitten kasvattaisi.
Vanhempia kun ei ole vaan se joku joka lapsen synnyttänyt josta ei äidiksi. Isästä ei sitäkään vähää lastaan huostaan ottamaan.
Ainut valinta on sijaiskoti joka on lapsen parhaaksi onneksi on aikuisia joilla vastuuntuntoa.

Vätyskö kirjoitti:

näitä lapsia sitten kasvattaisi.
Vanhempia kun ei ole vaan se joku joka lapsen synnyttänyt josta ei äidiksi. Isästä ei sitäkään vähää lastaan huostaan ottamaan.
Ainut valinta on sijaiskoti joka on lapsen parhaaksi onneksi on aikuisia joilla vastuuntuntoa.

vaihtoehto.Laitoksessa on kontrolli ja tapaamisetkin onnistuvat,eikä yritetä lasta perheestään ja suvustaan eroittaa.

on huonoin kirjoitti:

vaihtoehto.Laitoksessa on kontrolli ja tapaamisetkin onnistuvat,eikä yritetä lasta perheestään ja suvustaan eroittaa.

mieltä,eivät sijaisvanhemmat pääse manipuloimaan lasta,ja tapaamisetkin onnistuvat paremmin.

aivan samaa kirjoitti:

mieltä,eivät sijaisvanhemmat pääse manipuloimaan lasta,ja tapaamisetkin onnistuvat paremmin.

On lapsia, joita vanhemmat eivät halua koskaan tavata ja on mielestäni parempi, että lapsi pääsee heti syntymän jälkeen sijaisperheeseen. Siellä hänellä on vanhemmat ja kenties sisarukset, jotka huolehtivat hänestä 24 tuntia vuorokaudessa. Lapsi tuntee todella olevansa rakastettu ja kuuluvansa perheeseen. Ei laitoslapsesta tunnu samalta. Hoitajat vaihtuvat säännöllisin väliajoin, ei koskaan ketään rakasta paikalla jatkuvasti. En ymmärrä miten sijaisvanhemmat pystyvät vastasyntynyttä ja aivan pientä lasta manipuloimaan. Ei lapsi edes ymmärrä tällaisista asiosita. Hänelle tärkeintä on saada ruokaa ja hellää huolenpitoa. Ei hän ymmärrä, ettei hän saa sitä "oikealta" äidiltä.

sijari kirjoitti:

On lapsia, joita vanhemmat eivät halua koskaan tavata ja on mielestäni parempi, että lapsi pääsee heti syntymän jälkeen sijaisperheeseen. Siellä hänellä on vanhemmat ja kenties sisarukset, jotka huolehtivat hänestä 24 tuntia vuorokaudessa. Lapsi tuntee todella olevansa rakastettu ja kuuluvansa perheeseen. Ei laitoslapsesta tunnu samalta. Hoitajat vaihtuvat säännöllisin väliajoin, ei koskaan ketään rakasta paikalla jatkuvasti. En ymmärrä miten sijaisvanhemmat pystyvät vastasyntynyttä ja aivan pientä lasta manipuloimaan. Ei lapsi edes ymmärrä tällaisista asiosita. Hänelle tärkeintä on saada ruokaa ja hellää huolenpitoa. Ei hän ymmärrä, ettei hän saa sitä "oikealta" äidiltä.

vanhemmat tapaa lastaan ja jo synnytyslaitokselta sijoitetaan,niin miksi ei adoptiota,ai niin mutta siitähän ei saa palkkaa.

tapaus ettei kirjoitti:

vanhemmat tapaa lastaan ja jo synnytyslaitokselta sijoitetaan,niin miksi ei adoptiota,ai niin mutta siitähän ei saa palkkaa.

Tästä on jo aikaisemmin kirjoitettu, mutta ei lasta noin vain voi adoptoida. Adoptioon tarvitaan aina biovanhempien suostumus. Joissakin tapauksissa pitkään jatkunut sijoitus ilman vanhempien tapaamista voi johtaa pakkoadoptioon, mutta sellaiset ovat todella harvinaisia. Adoptioon tarvitaan AINA vanhempien suostumus, ei riitä että hylkää lapsensa ja katoaa. Tosi monet vanhemmat olisivat valmiita adoptoimaan tällaisen lapsen. Sijaislapset ottavat lapsen vastaan ja ovat valmiina siihen, että vanhemmat ilmestyvät jossain vaiheessa kuvioihin ja haluavat tavata lastaan. Ja saattaa käydä jopa niin, että vuosien "piilossa" olon jälkeen vanhemmat vaativatkin lastaan itselle. Tästä meidän sijaisperheessä on kokemusta. Kunpa olisimmekin saaneet adoptoida lapsen 10 vuotta sitten, niin monelta oikeudenkäynniltä olisimme selvinneet. On niin kummallista, että äidinrakkaus putkahtaa esiin vuosien jälkeen.

sijari kirjoitti:

Tästä on jo aikaisemmin kirjoitettu, mutta ei lasta noin vain voi adoptoida. Adoptioon tarvitaan aina biovanhempien suostumus. Joissakin tapauksissa pitkään jatkunut sijoitus ilman vanhempien tapaamista voi johtaa pakkoadoptioon, mutta sellaiset ovat todella harvinaisia. Adoptioon tarvitaan AINA vanhempien suostumus, ei riitä että hylkää lapsensa ja katoaa. Tosi monet vanhemmat olisivat valmiita adoptoimaan tällaisen lapsen. Sijaislapset ottavat lapsen vastaan ja ovat valmiina siihen, että vanhemmat ilmestyvät jossain vaiheessa kuvioihin ja haluavat tavata lastaan. Ja saattaa käydä jopa niin, että vuosien "piilossa" olon jälkeen vanhemmat vaativatkin lastaan itselle. Tästä meidän sijaisperheessä on kokemusta. Kunpa olisimmekin saaneet adoptoida lapsen 10 vuotta sitten, niin monelta oikeudenkäynniltä olisimme selvinneet. On niin kummallista, että äidinrakkaus putkahtaa esiin vuosien jälkeen.

yhteyttä lapseensa jos monissa oikeuksissa taistelleet.Olisi kannattanut varmaanjin alun alkaen hakea adoptuolasta.En yhtään ihmettele etteivät biot anna adoptioon lastansa,kun päinvastoin kaikin keinoin yrittävät saada lapsensa kotiin.

silloin pitäneet kirjoitti:

yhteyttä lapseensa jos monissa oikeuksissa taistelleet.Olisi kannattanut varmaanjin alun alkaen hakea adoptuolasta.En yhtään ihmettele etteivät biot anna adoptioon lastansa,kun päinvastoin kaikin keinoin yrittävät saada lapsensa kotiin.

Minusta ei ole mitään yhteydenpitoa se, että sijoituksen kestettyä 8 vuotta tulee ilmoitus huostaanoton purkamisesta. Aikaisemmin vanhemmat eivät ole lastaan tavanneet kertaakaan syntymän jälkeen. Ja eivät tapaa huostaanoton purkamishakemuksensa jälkeekään. Sovitaan tapaaminen tiettyyn paikkaan, mutta vanhemmat eivät tule paikalle. Ja kun huostaanottoa ei pureta juuri sen takia, ettei tapaamisia ole ollut eikä lapsi edes tunne vanhempiaan, niin valitetaan hallinto-oikeuteen. Eikä tässäkään välissä suostuta tapaamaan lasta. Eli ei mielestäni vanhemmat ole lapsestaan kovin kiinnostuneita jos eivät edes suostu tapaamaan häntä. Oikeudessa taistelevat kyllä, se varmaan on sitä "oikeaa vanhemmuutta". Tähän päivään mennessä lapsi ei ole tavannut vanhempiaan ja on yli 10 vuotias.

sijari kirjoitti:

Minusta ei ole mitään yhteydenpitoa se, että sijoituksen kestettyä 8 vuotta tulee ilmoitus huostaanoton purkamisesta. Aikaisemmin vanhemmat eivät ole lastaan tavanneet kertaakaan syntymän jälkeen. Ja eivät tapaa huostaanoton purkamishakemuksensa jälkeekään. Sovitaan tapaaminen tiettyyn paikkaan, mutta vanhemmat eivät tule paikalle. Ja kun huostaanottoa ei pureta juuri sen takia, ettei tapaamisia ole ollut eikä lapsi edes tunne vanhempiaan, niin valitetaan hallinto-oikeuteen. Eikä tässäkään välissä suostuta tapaamaan lasta. Eli ei mielestäni vanhemmat ole lapsestaan kovin kiinnostuneita jos eivät edes suostu tapaamaan häntä. Oikeudessa taistelevat kyllä, se varmaan on sitä "oikeaa vanhemmuutta". Tähän päivään mennessä lapsi ei ole tavannut vanhempiaan ja on yli 10 vuotias.

vaikka tapaan lastani säännöllisesti koko ajan matkustan montasataa kilometriä lapseni luokse,ja sisarukset eivät saa nähdä toisiaan,ja syytä huostanoton jatkamiseen ei ole niin ei puretakaan.Ainoa vaihtoehto taitaa olla asianajajan kanssa haettu huostaamaton purun hakeminen.

tosi omituista, kirjoitti:

vaikka tapaan lastani säännöllisesti koko ajan matkustan montasataa kilometriä lapseni luokse,ja sisarukset eivät saa nähdä toisiaan,ja syytä huostanoton jatkamiseen ei ole niin ei puretakaan.Ainoa vaihtoehto taitaa olla asianajajan kanssa haettu huostaamaton purun hakeminen.

Ota yhteyttä asianajaan ja kun teillä on seuraavan kerran huoltosuunnitelman tarkistaminen, niin vaadi samalla suunnitelmaa perheen yhdistämisestä. Huostaanotto on aina tilapäinen toimenpide ja jos syytä huostaanoton jatkamiseen ei ole, niin perhe pitää yhdistää. Jokaisen huoltosuunnitelman yhteydessä pitää ottaa huomioon perheen yhdistämisen tavoitteet. Jos todella huostaanottoon johtaneet syyt ovat poistuneet, olet pitänyt lapseen säännöllisesti yhteyttä, teillä on lapsen kanssa kiinteä kiintymyssuhde, huostaanotto ei ole jatkunut monia vuosia yms. Jos nämä kohdat eivät toteudu niin on laadittava perheen yhdistämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelma aloitetaan yleensä lisäämäällä tapaamisia; esim. lapsi viettää kaikki lomansa bioperheessä, lisäksi kuukausittaiset vähintään viikonlopun kestävät tapaamiset.

sijari kirjoitti:

Ota yhteyttä asianajaan ja kun teillä on seuraavan kerran huoltosuunnitelman tarkistaminen, niin vaadi samalla suunnitelmaa perheen yhdistämisestä. Huostaanotto on aina tilapäinen toimenpide ja jos syytä huostaanoton jatkamiseen ei ole, niin perhe pitää yhdistää. Jokaisen huoltosuunnitelman yhteydessä pitää ottaa huomioon perheen yhdistämisen tavoitteet. Jos todella huostaanottoon johtaneet syyt ovat poistuneet, olet pitänyt lapseen säännöllisesti yhteyttä, teillä on lapsen kanssa kiinteä kiintymyssuhde, huostaanotto ei ole jatkunut monia vuosia yms. Jos nämä kohdat eivät toteudu niin on laadittava perheen yhdistämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelma aloitetaan yleensä lisäämäällä tapaamisia; esim. lapsi viettää kaikki lomansa bioperheessä, lisäksi kuukausittaiset vähintään viikonlopun kestävät tapaamiset.

huoltokokouksissa kertaakaan,suunnitelmaa perheen yhdistämäsestä.Nyt kuulin ekan kerran asiasta.Kiitos neuvosta,omituista ettei tuollaisestakaan puhuta sanaakaan.

äitinä ja isänä koska sitä he eivät ole.Lapsella on omat vanhemmat.

Sijaisvanhempina ei kirjoitti:

äitinä ja isänä koska sitä he eivät ole.Lapsella on omat vanhemmat.

pitäisikö minun todellakin väkisin kieltää lasta kutsumasta minua äidiksi, vaikka oikeaa bioäitiään ei edes tunne.
Hän kun ei ole vuosien aikana osoittanut halukkuutta tapaamisiiin, vaikka meidän tapauksessamme ei ainakaan välimatka voi olla esteenä.

Siitä asti, kun lapsi on oppinut puhumaan, hän on kuullut muiden perheemme lasten kutsuvan minua äidiksi, olisiko pitänyt kieltää??
Entä nyt, kun hän on aloittamassa koulua, pitääkö silloinkin ehdottomasti kieltää äidiksi kutsuminen?
Oletko yhtään ajatellut asiaa lapsen näkökulmasta ja miltä hänestä tuntuu?

Lapsi kyllä tietää olevansa sijoitettu, mutta oikeaan äitiin ei ole minkäänlaisia siteitä, johtuen siis nimenomaan bioäidistä.

Miten itse estäisit lasta kutsumasta minua äidiksi?
Haluaisin todellakin tietää.

ihan suoraan, kirjoitti:

pitäisikö minun todellakin väkisin kieltää lasta kutsumasta minua äidiksi, vaikka oikeaa bioäitiään ei edes tunne.
Hän kun ei ole vuosien aikana osoittanut halukkuutta tapaamisiiin, vaikka meidän tapauksessamme ei ainakaan välimatka voi olla esteenä.

Siitä asti, kun lapsi on oppinut puhumaan, hän on kuullut muiden perheemme lasten kutsuvan minua äidiksi, olisiko pitänyt kieltää??
Entä nyt, kun hän on aloittamassa koulua, pitääkö silloinkin ehdottomasti kieltää äidiksi kutsuminen?
Oletko yhtään ajatellut asiaa lapsen näkökulmasta ja miltä hänestä tuntuu?

Lapsi kyllä tietää olevansa sijoitettu, mutta oikeaan äitiin ei ole minkäänlaisia siteitä, johtuen siis nimenomaan bioäidistä.

Miten itse estäisit lasta kutsumasta minua äidiksi?
Haluaisin todellakin tietää.

vanhemmat jotka tapaavat lastaan säännöllisesti ja hakevat sijoituksen purkua niin on turha yrittää sijaisäidin muuttaa itseään "äidiksi".Lapsi vaan hämmentyy.

mutta sellaiset kirjoitti:

vanhemmat jotka tapaavat lastaan säännöllisesti ja hakevat sijoituksen purkua niin on turha yrittää sijaisäidin muuttaa itseään "äidiksi".Lapsi vaan hämmentyy.

meillä lapset kutsuvat meitä isäksi ja äidiksi. koska se ei eristä heitä kavereista, joille ei siis silloin tarvitse mitään selitellä. itse en siitä edes kauheasti pidä, kun biovanhemmat ovat kuvioissa vahvasti mukana.

mutta kutsumanimi on lapsen valinta ja hänen asiansa. en vaadi suuntaan enkä toiseen.

murrosikäinen olisi eriasia, jos sellaisen ottaisi, mutta alle kouluikäinen kutsuu vanhempia niin kuin muu ympäristökin. ja saa sen tehdä.

vai pitäisikö suureen ääneen tai hiljaa suputtaen joka kaupassa muistuttaa: minä olen miina, en äiti

reservi kirjoitti:

meillä lapset kutsuvat meitä isäksi ja äidiksi. koska se ei eristä heitä kavereista, joille ei siis silloin tarvitse mitään selitellä. itse en siitä edes kauheasti pidä, kun biovanhemmat ovat kuvioissa vahvasti mukana.

mutta kutsumanimi on lapsen valinta ja hänen asiansa. en vaadi suuntaan enkä toiseen.

murrosikäinen olisi eriasia, jos sellaisen ottaisi, mutta alle kouluikäinen kutsuu vanhempia niin kuin muu ympäristökin. ja saa sen tehdä.

vai pitäisikö suureen ääneen tai hiljaa suputtaen joka kaupassa muistuttaa: minä olen miina, en äiti

ja isää etunimillä.Minua äidiksi.