Auringonlasku

Näin juuri laskun auringon,
se pilviin sävyn punaisen loi
Pilvet tummat muuttivat väriään,
väriin hentoon, väriin toivon

Sen hetken aika seisahtui,
mieleeni jostain kaukaa lennähti aatos,
kuva muistojen, takaa vuosien,
ympyröitynä kera raamien kultaisten

Muistan kesäisen illan kanssasi,
sen viileyden jälkeen helteen,
sen kauniin auringonlaskun rannalla
Ja kuinka silmäsi se sai loistamaan,
vai olinkohan se sittenkin minä...

Muistan talvisen päivän hangella,
lumisateen jälkeen paisteen,
laski aurinko silloinkin,
punaten valkoisen maailmamme
Hymyssä loistivat kasvosi,
heijastaen päivän viimeisen valon,
vai olikohan se sittenkin rakkautemme

Muistan vielä syksyisen aamun,
jälkeen syysmyrskyn rajun
Sen aamun kajastuksen kuulaan,
kuin unessa maa, usvaan peittynyt
En enää nähnyt loistetta silmiäsi,
en iloa kasvojesi
Näin vain kajon auringon säteen,
kiilteen kyyneleen,
joka valui pitkin poskeani
9359
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Minä en ole seurustellut maksimissaan kuin kuukauden,vuodenaika oli kesä ja vuosi oli -00.
Kai silloin jo oli noi auringonlaskut ja toi kyynel. Tota rakkautta ei tainnu olla.

Äänestä

Loistavaa runoilua sinulta !
Pitää lukea muutaman kerran.... :)
Vai ollaan me sama henkilö. ( joidenkin mielestä)
Minä olen kyllä nainen ja sinä ymmärtääkseni :) mies.
Joten pähkäilköön muut.Runoillaan me!

Äänestä
  • olemme jo niin samanlaisia, että... ;)

    Kiitos kaunis sinulle.

    Taitaa olla ymmärryksesi ihan kunnossa, jopa näin maanantaina :)

    Äänestä

  • J.... kirjoitti:

    olemme jo niin samanlaisia, että... ;)

    Kiitos kaunis sinulle.

    Taitaa olla ymmärryksesi ihan kunnossa, jopa näin maanantaina :)

    Sepäs oli nasevasti sanottu !
    No kyllä on tänään väsyttänyt vaikka meninkin eilen ajoissa pehkuihin. ( auttanut mitään )Työpäivä takana ja kohta on maanantaikin ...

    Äänestä

  • hannele kirjoitti:

    Sepäs oli nasevasti sanottu !
    No kyllä on tänään väsyttänyt vaikka meninkin eilen ajoissa pehkuihin. ( auttanut mitään )Työpäivä takana ja kohta on maanantaikin ...

    perusteellahan menet ehkä pehkuihin, muttet siellä kuitenkaan nuku, ei kait se sitten auta... ;)

    Pitäisiköhän pistää jotain nukuttavampaa runoutta peliin? Hmmm... :)

    Äänestä

  • J.... kirjoitti:

    perusteellahan menet ehkä pehkuihin, muttet siellä kuitenkaan nuku, ei kait se sitten auta... ;)

    Pitäisiköhän pistää jotain nukuttavampaa runoutta peliin? Hmmm... :)

    Heh heh itelles ;) En ole vielä yhdenkään runosi ääreen nukahtanut...joten hmmm...

    Äänestä

  • hannele kirjoitti:

    Heh heh itelles ;) En ole vielä yhdenkään runosi ääreen nukahtanut...joten hmmm...

    oli suuri kunnia, minä kun luulin olevani niin unettava... Tuommoisia iltasatuja vaan vääntelen... :)

    Yritän nyt saada johonkin tolkkuun tuon yhden runon pätkän, joka jäi hautumaan. Mitähän siitäkin sitten tulee...

    Äänestä

  • J.... kirjoitti:

    oli suuri kunnia, minä kun luulin olevani niin unettava... Tuommoisia iltasatuja vaan vääntelen... :)

    Yritän nyt saada johonkin tolkkuun tuon yhden runon pätkän, joka jäi hautumaan. Mitähän siitäkin sitten tulee...

    Odotan sitten mitä tuleman pitää.
    Moi,menen nyt ja annan sulle luomisrauhan :)

    Äänestä

  • hannele kirjoitti:

    Odotan sitten mitä tuleman pitää.
    Moi,menen nyt ja annan sulle luomisrauhan :)

    sain valmiiksi... Sen luettavaksesi jätän ja lähden minäkin joksikin aikaa, annan rauhan sinun iltanokosillesi, niin taas jaksat... :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


J.... kirjoitti:

Näin juuri laskun auringon,
se pilviin sävyn punaisen loi
Pilvet tummat muuttivat väriään,
väriin hentoon, väriin toivon

Sen hetken aika seisahtui,
mieleeni jostain kaukaa lennähti aatos,
kuva muistojen, takaa vuosien,
ympyröitynä kera raamien kultaisten

Muistan kesäisen illan kanssasi,
sen viileyden jälkeen helteen,
sen kauniin auringonlaskun rannalla
Ja kuinka silmäsi se sai loistamaan,
vai olinkohan se sittenkin minä...

Muistan talvisen päivän hangella,
lumisateen jälkeen paisteen,
laski aurinko silloinkin,
punaten valkoisen maailmamme
Hymyssä loistivat kasvosi,
heijastaen päivän viimeisen valon,
vai olikohan se sittenkin rakkautemme

Muistan vielä syksyisen aamun,
jälkeen syysmyrskyn rajun
Sen aamun kajastuksen kuulaan,
kuin unessa maa, usvaan peittynyt
En enää nähnyt loistetta silmiäsi,
en iloa kasvojesi
Näin vain kajon auringon säteen,
kiilteen kyyneleen,
joka valui pitkin poskeani

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu