Mikähän mahtaisi olla _lapsen_ kannalta paras tapaamisväli? Matkaa on vanhempien välillä 400 kilometriä ja joka viikonloppu parivuotiasta lasta ei ilkiä raahata toiselle vanhemmalle.
Muita vaihtoehtoja olisi:
- puoli vuotta kerrallan molemmilla vanhemmilla
- pari-kolme viikkoa vanhemmilla vuorotellen
Itse kun en lapsen psykologiaa tunne, olisi muilta hyvä kuulla kokemuksia. Varmaan turvallisuuden tunne on tärkeintä, ja luulen että lapsella pitäisi olla se yksi ykköspaikka jonnne voi aina palata. Voiko "ykköspaikkoja" olla kaksi?
Lisää problematiikkaa tuo vielä lapsen sisar jolla on oma isänsä. Ja sisaruksia ei varmaan pitkiksi ajoiksi voi erottaa.
Muita vaihtoehtoja olisi:
- puoli vuotta kerrallan molemmilla vanhemmilla
- pari-kolme viikkoa vanhemmilla vuorotellen
Itse kun en lapsen psykologiaa tunne, olisi muilta hyvä kuulla kokemuksia. Varmaan turvallisuuden tunne on tärkeintä, ja luulen että lapsella pitäisi olla se yksi ykköspaikka jonnne voi aina palata. Voiko "ykköspaikkoja" olla kaksi?
Lisää problematiikkaa tuo vielä lapsen sisar jolla on oma isänsä. Ja sisaruksia ei varmaan pitkiksi ajoiksi voi erottaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo puoli vuotta kuullostaa kyllä melko hurjalta... Ja toista vanhempaako ei tuolloin tapaisi lainkaan?
Ja 2-3 viikkoa vuorotellen voi toimia vain pikkulapsella. Viimeistään silloin, kun lapsi menee kouluun, on kuitenkin tehtävä päätös, kummassa paikassa lapsi menee kouluun.
Nämä "tasajaot", viikko sulla, viikko mulla, tuntuvat muutenkin olevan pääasiassa vanhempia varten, ja lapsen etua ei ehkä ole ihan loppuun asti ajateltu...?
Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni, sen paremmin lapsipsykologiaan perehtymättä.
Niin, en tosiaan osaa sanoa, mikä olisi paras ratkaisu. Niin tai näin, lapsi joutuu kuitenkin reissaamaan pitkän matkan usein.
Noin pienenä voitte tietysti kokeilla tuollaista parin viikon "vaihtoväliä". Tai jos lapsi tulee sulle vaikka joka toinen viikonloppu, ja järjestätte siitä hieman pidennetyn v-lopun...? Tietysti omat ongelmansa tuo, jos pitää järjestää päivähoitopaikka molempiin päihin.
Ja mustakin tuo mainitsemasi "ykköspaikka" tuntuu tärkeältä, mutta miten nuo asiat käytännössä ratkaistaan, sitä en osaa sanoa.
Toivottavasti teillä vanhemmilla on kuitenkin neuvotteluvälit kunnossa ja saatte jonkinlaisen järjestelyn aikaiseksi!!
Ainakin lapsella on kaksi omistautunutta vanhempaa.
Me erottiin kun tyttö oli 1v10kk. (Nyt 2,5v). Etäisyys isään nyt se sama 400 km. Tyttö tapaa isäänsä elatus/huoltajuus/tapaamissopimuksen mukaisesti väh. 3 päivää kuukaudessa. Lomat ja juhlapyhät on myös sovittu mielestämme ihan ok. Soittelevat toisilleen 1-2 krt päivässä. Isäänsä ei unohda, kalenteriin merkataan/piirretään aina se päivä, kun ISI TULEE. Toki lähdön hetket ovat vaikeita AINA.
Kun kesällä tyttö näki isänsä kodin pk-seudulla, sen jälkeen kaikki on ollut paljon konkreettisempaa hänelle. Se siellä on isin koti, hänen ja äidin koti on täällä.
Toki - jos rahaa ja aikaa olisi, tyttö tapaisi isäänsä useammin, mutta tähän on nyt vain tyydyttävä. :/
kaksi vuotiasta lasta kuljettamalla häntä paikasta toiseen satoja km:jä vain siksi että vanhemmilla on oikeuksia. Vanhemman velvollisuus on kärsiä ja matkustaa, tavata lastaan lapsen kotona, kunnes lapsi ymmärtää miksi niin tehdään ja hän osaa itse sanoa, haluaako hän matkustaa.
Myönnän: en enää ymmärrä näitä vuoroviikko-juttuja laisinkaan. Pieni lapsi aikuisten pelissä pelinapulana. Miettikää hiukan.
kerroppas sitten että kumpi näistä on sitten se oikea ykkös koti? Äidin vai isän luona? Aina se ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto jonka laki on määrännyt.
Meillä ainakin on todella hyvin pelannut tämä vuoro viikko systeemi mutta lapsi on kummankin luona aina kaksi viikkoa ja sitten vaihtuu. Lapsi ei ole kärsinyt yhtään tämän asian suhteen. päin vastoin hän nauttii siitä kun saa olla molempien vanhempiensa kanssa yhtäpaljon.
kaksi vuotias ihan nauttii teidän kummankin kanssa olemisesta .. heh
että etävanhempi voisi tavata lasta lähin asuinpaikkakunnalla? Eli jos oletetaan, että lapsi jää asumaan äidin kanssa (sori isit, jompi kumpi esimerkkiin piti valita) niin isä voisi tulla kerran kuukaudessa pitkäksi viikonlopuksi äidin ja lapsen asuinpaikkakunnalle (onko tuttuja, sukulaisia, halpoja bed&breakfast-paikkoja jossa oleskella?) ja mahdollisesti kerran kuukaudessa äiti "toimittaisi" lapsen isän asuinpaikkakunnalle viikonlopuksi? Näin tapaamisia olisi joka toinen viikko, mutta pientä kuljettaisiin vain kerran/kk?
Lisäksi toimiva käytäntö vinkkinä kaukana asuville vanhemmille: tuttavani osti tietokoneeseensa weppikameran ja samoin toimi satojen kilsojen päässä asuva lapsen isä: nyt yhteydenpito on jokaviikkoista, juttelevat keskenään ja näkevätkin toisensa samalla. Ainakin ovat kertoneet, että homma toimii kivasti niinä viikkoina, kun eivät tapaa toisiaan.
Tuo webkamerajuttu oli mainio idea, äidille pitäisi vaan hankkia laajakaistayhteys ja tietokone..
Tuo kaksi/kolme viikkoa vuorotellen eri vanhemmilla tosiaan tuntuu hiukan heittelemiseltä. Lähinnä tuota puolta vuotta kerrallaan ajattelin siksi, että molemmat vanhemmat voisivat osallistua lapsen arkeen tasapuolisesti, tietysti puolen vuoden aikanakin lapsi kävisi toisella vanhemmalla vaikka kerran/kaksi kuussa.
Perinteisin malli on tietysti että lapsi on toisella arkipäivät ja viikonloput toisella. Ja se viikonloppuvanhempi on yleensä isä, varsinkin nyt kun äiti on kotona ja isä töissä. Ja matkan takia joka viikkoiseen matkustamiseen ei ole varaa. Tässä tilanteessa on suuri vaara että isän suhde lapseen jää etäisemmäksi kuin jos olisi mukana arkipäivän jutuissa. Minusta jo kahden viikon aikakin tuntuu pitkältä ja parivuotias on sinäkin aikana jo ehtinyt kehittyä silmissä.
Majoitus lapsen paikkakunnalla vaikka joka toinen kerta on myös harkinnnan arvoinen ajatus. Käytännössä vaan kun äidin paikkakunnalla ei ole tuttavia/sukulaisia, motellissa tms. asuminen tulee arvokkaaksi, eikä ole varmaan kovin miellyttävä tapaamisympäristönäkään.
Hyviä ajatuksia, lisää tällaisia!
"Lähinnä tuota puolta vuotta kerrallaan ajattelin siksi, että molemmat vanhemmat voisivat osallistua lapsen arkeen tasapuolisesti,"
Näinhän siinä luki, että molemmat vanhemmat saavat saman verran - vaikka alunperin puhuit lapsen parhaasta...?
WEBBIKAMERA ISÄT! kaikkea sitä ihminen keksii, mitä sitä enään isukkia tapaamaan kun sitä voi ttavata tietokoneen kautta? ei herranjumala.
Eikös olisi helpompaa jos vaikka hankkisi sieltä netistä sitte niitä lapsiakin. Oikeita virtuaali lapsia. ei tarvis riidellä tapaamisista ja elareista tms.
Tarkoitus ei ole, että isä tapaa ja kasvattaa lastaan netin kautta. Tarkoitus on, että niinäkin viikkoina, kun pitkä välimatka estää tapaamisen, voidaan siitä huolimatta olla näkö- ja kuuloyhteydessä. Weppikamera on siis lisäkeino yhteydenpitoon. Jos olisin ehdottanut puhelinta, olisiko se nostanut sinussa noin suuren vastarinnan?
Ikävä kyllä joskus fyysinen välimatka lapsen ja toisen vanhemman välillä jostain syystä muodostuu pitkäksi, tällöin mikä tahansa apukeino asiaan on mielestäni paikallaan.
Totta kai web-kamera ja puhelin ovat yhteydenpitovälineitä vain tapaamisten välillä, tuskin kukaan pelkästään kameran välityksellä haluaa lastaan tavata. Tietysti olisi kiva kuulla jonkun ammattilaisen mielipidettä, onko vuoroviikko/vuoropuolivuotis -systeemi väliaikainen muoti-ilmiö, vai oikeasti varteenotettava tapaamistapa. Varmaa kuitenkin on että jos lastaan tapaa joka toinen tai kolmas viikonloppu, lapsesta etääntyy.
Tietysti jos siihen tulokseen tulee että lapsen kannalta on parempi olla ensisijaisesti toisen (äidin/isän) luona, siihen on vanhempien tyydyttävä. Ongelmaksi tulee kumpi on etävanhempi.
Pitäisiköhän sinun hankkia jonkinlainen uusi elämä ja asenne, kun tuntuu tuo nykyisen elämän sisältö olevan muiden mollaaminen ja arvosteleminen.. :)
Mukavaa syksyä.