Usintavaikutus?

Toivottavasti tästä valitetaan KKO:hon, että saadaan maan korkeimman instanssin kannanotto siihen, miten Achour-tapaus käytännössä vaikuttaa uusintavaikutuspykälän soveltamiseen. Oikeustila on tällä hetkellä epäselvä. Tällaisia tapauksia on lisäksi niin paljon, että olisi syytä saada linjanveto mahdollisimman pian. Hmm, täytyy lukea tuo Turun hovin tuomio oikein huolellisesti.

Todella mielenkiintoinen kysymys. Tosin, en usko, että vastaus on lainkaan niin mielenkiintoinen.

Itse olen valmis katsomaan, ettei retroaktiivisuuden ala välttämättä kata kyseistä tapausta.

Mikä sitten voidaan katsoa retroaktiivisuuden piirin?

Kysymys ei ole sinänsä tässä yhteydessä rikoslain ajallisesta ulottuvuudesta - tarkoitan tällä lähin sitä, että esim lievemmän lain periaatetta ei voida sen vuoksi soveltaa, että teon hetki määrää periaatteen soveltumisesta; nyt teko on kiistatta tapahtunut lainmuutoksen jälkeen ja sovellettavana voikin siis olla vain nyt jo voimassa oleva laki. Teon jälkeenhän ei lakia ole muutettu. Huomattavaa on myös, että arvioitava on vain tämä nyt puheena oleva teko - edelliset teot eivät ole arvioinnin kohteena, mutta ne vaikuttavat mahdollisesti seuraamuksiin.

Pääsisältöhän on, että kielto koskee kriminalisoinnin muotoja, jotka on tarkoitettu sovellettaviksi ajassa taaksepäin. Samoin, kielto sisältää ne toimet, joilla ankaroitetaan taannehtivasti jo olemassa olevaa rangaistusuhkaa.

Tämän toteuttamiseen voi olla monia keinoja, kuten rangaistusminimin ja -maksimin muuntaminen. Huomattavaa on, että kielto kattaa myös kaikki muut seuraamukset - siis muut kuin itse rangaistus. Tällä siis tarkoitetaan rangaistuksen kaltaisia seuraamuksia (esim. konfiskaatio). Samoin on kiellettyä antaa lainmuutoksille taannehtiva vaikutus siten, että se aiheuttaisi vanhentumisajan pidentymisen tai syyttäjän syyteoikeuden laajentamisen asiaomistajarikosten suhteen. Nämä siis vain esimerkinomaisesti.

Kysymys on tässä sellaisesta tilanteesta, jossa arvioidaan kuitenkin tekoa, joka on tehty lainmuutoksen jälkeen. Tämän teon seuraamuksiin vaikuttaa kuitenkin aiempi teko - eli kysymys on siis uusimisesta.

Vaikka Suomessa vallitseekin tekorikosoikeus, eli tekoa arvioidaan, eikä henkilöä, tulee käytännössä arviointia suoritettaessa kiistatta huomioon otettavaksi henkilöön liittyviä seikkoja - esim jo syyllisyysperiaatteen sisältö voidaan katsoa tällaiseksi. Sinänsä siis ei voitaisikaan puhua täysin puhtaasta tekorikosoikeudesta, vaikka näin tehdäänkin.

Nyt puheena oleva taannehtivuusvaikutus on nimen omaan henkilöön liittyvä seikka. Henkilön on täytynyt suorittaa mainitut aiemmat teot, jotta ne 'voidaan' ottaa huomioon nyt arvioitavana olevan teon arvioinnissa. Henkilö on myös ollut tietoinen tekemistään teoista ja vallitsevan lainsäädönnön vaikutuksesta niihin.

Kysymyksessa ei ole tilanne, jossa henkilöä rangaistaisiin aiemmista teoista (tästä voi olla perustellusti eri näkemyksiä ja nähdäkseni tässä tapahtuu ero, miten itse kukin tilannetta arvioi). Aiemmat teot eivät myöskään mitenkään 'aktivoidu' rangaistaviksi - niistä on jo rangaistus langetettu. Aiemmassakin oikeustilassa edeltävät teot voitiin ottaa huomioon - tosin aikarajaa ei nyt olevalla tavalla ollut. Ei siis ole kysymys siitä, että oikeusjärjestystä olisi muutettu siten, että ennen vaikuttamattomista seikoista (= aiemmat teot) olisi tehty vaikuttavia; todennäköisesti vanhankin oikeustilan aikana puheena olevat aiemmat teot olisi otettu huomioon rangaistusta ankaroittavina.

Edellä oleva huomioon ottaen, olenkin siis valmis katsomaan, ettei retroaktiivisuuden kieltoa ole rikottu - ja toisaalta, ettei lievemmän lain periaate ole sovellettavissa (teko on tapahtunut kokonaisuudessaan 'uuden' lain vaikutuspiirissä - kyseinen teko on se, jota arviodaan).

Tästä asiasta voidaan kyllä täysin perustellusti olla eri mieltä. Voidaankin siis kysyä, olisiko in dubio pro reo -periaatetta sovellettava tässä tilanteessa suhteessa rangaistukseen, vaikka kysymys epäselvyydestä koskeekin lain soveltamista.