Olen ajatellut, että jossain vaiheessa elämääni (vuoden parin sisään, ehkä) lähtisin jonnekin pois ja menisin (buddhalaiseen) luostariin. Osaisiko joku kertoa eri maiden luostareista, ja kuinka ne yleensä ottavat länsimaalaisia "hoiviinsa"? Joka tapauksessa kai menisin mieluummin mahayana-luostariin, lähinnä kai tiibetinbuddhalaiseen Dharmasalassa tai muualla, tai zeniläiseen.
T on ainakin ollut luostarissa kertomansa mukaan. Mutta sinähän et ollut buddhalainen sitä ennen, kun olen miettinyt että aiheuttaakohan se ongelmia että olen ollut "omatoiminen" buddhalainen, ilman sanghaa, ja muodostanut omia näkemyksiäni harjoittamisesta. Epäilen, että saatan takertua niihin melko pahasti ("ei mun tarvi noin tehdä koska mä ajattelen tällä tavalla") Jos joku osaisi vähän kertoa kokemuksiaan tai ajatuksiaan se olisi suureksi avuksi.
Om mani padme hum vaan kaikille! :)
T on ainakin ollut luostarissa kertomansa mukaan. Mutta sinähän et ollut buddhalainen sitä ennen, kun olen miettinyt että aiheuttaakohan se ongelmia että olen ollut "omatoiminen" buddhalainen, ilman sanghaa, ja muodostanut omia näkemyksiäni harjoittamisesta. Epäilen, että saatan takertua niihin melko pahasti ("ei mun tarvi noin tehdä koska mä ajattelen tällä tavalla") Jos joku osaisi vähän kertoa kokemuksiaan tai ajatuksiaan se olisi suureksi avuksi.
Om mani padme hum vaan kaikille! :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen miettinyt juuri tuota juttua että en tiennyt Buddhalaisuudesta juuri mitään ennenkuin menin luostariin, olen miettinyt että jos olisin mennyt erityyppiseen luostariin niin ajattelisinko eritavalla.
Silloin luostarissa ei kuitenkaan sillä kertaa ollut paljon puhetta Buddhan elinajan oloista, vaan tutustuin niihin suomessa myöhemmin ja kiinnostuin sen aikaisesta luostari järjestelmästä ja opetuksista, ja siksi koen että Theravada on yksinkertaisuudessaan minulle sopiva.
Vaika silloin Theravada-luostarissa ei sanallakaan sanottu muiden buddhalaisten perinteiden olevan huonompia, niin siitä huolimatta sitä alkoi miettiä että jonkunhan täytyy olla parempi tai oikeampi ja toisen huonompi? Tuota kaavaa käyttäen tutustuin sitten toisiin buddhalaisiin traditioihin ja monet muitten traditioiden opetukset leimasin mielessäni huonoksi ennenkuin oli ne lukenut.
Olen nyt tuosta asenteesta päässyt ja löytänyt paljon yhtäläisyyksiä eri opetuksissa, mutta koen yhä että Theravada ja nimenomaan metsä-luostarien opetukset inspiroivat minua eniten harjoittelemaan. Päällimmäinen syy siihen on tietenkin juuri opetus mitä munkit antavat, mutta myös elämän tyyli joka on yksinkertaista ja vastaavaa kuin Buddhan elinaikoina lämmittää mieltäni ja inspiroi minua.
En ole niin hirveän kokenut mutta luulempa että sinulla ei ole asenteesi kanssa ongelmia koska tiedostat sen, sitä paitsi myöskään sanghaan ja luostarijärjestelmään ei pidä takertua ajatuksena, joten on kai hyvä ettei mene sinne sillä asenteella että se on ainoa oikea paikka.
Kiitos vastauksestasi!
Osaisitko kertoa lisää theravadasta ja metsäluostareista. Nimensä perusteella metsäluostari kuulostaa juuri sellaiselta minne haluaisin mennä... :) Eikä sillä oikeasti niin väliä ole minkä koulukunnan luostariin menee, sillä uskoisin että kaikki ne perille vie vaikka eroja onkin. Ja ehkä juuri siksi että minulla on mahayana preferenssi minun kannattaisikin mennä toisenlaiseen luostariin.
Peace to you.
Niin,
tais tulla jonkinlaista kuvausta niistä jo tuossa tarinassa.
Thaimaalainen metsäluostari perinne alkoi silleen että: Viimevuosisadan lopulla Thaimaassa munkkiluostareissa opiskeltiin lähinnä Palinkielisiä kirjoituksia ja ansaittiin arvoja niiden tietämyksen perusteella. Vallalla oli myös uskomus että tie valaistumiseen ei enää tänä aikakautena ollut auki vaan että se oli ollut mahdollista vain historiassa.
Silloinen thaimaan prinssi oli kiinnostunut Buddhan opetuksista ja ryhtyi munkiksi ja perusti luostarin joka painotti enemmän harjoittelua mutta hänkin uskoi että tie valaistumiseen ei ollut enää auki. Sitten tämän vuosisadan alkupuolella muistaakseni tuon prinssin oppilaan oppilas Ajahn Mun, ajatteli että miksei tie olisi auki ja etsi sellaista opettajaa jolta saisi vastauksia mutta sellaista ei löytynyt sillä Buddhalaisuus oli ikäänkuin rappeutunut thaimaassa eikä munkit oikeastaan harjoitelleet.
Niinpä Ajahn Mun päätti mennä harjoittelemaan eristyneisiin paikkoihin kuten metsiin ja luoliin.
Hän seurasi vanhoja opetuksia ja luostari säännöstöä tiukasti, ja noudatti Dhutanga linjaksi kusuttua askettista harjoittelua johon kuului vain yksi ateria päivässä ja ajoittain pitempiä paastoja ja muita tiukempia harjoituksia. Sitten jossain vaiheessa vaikeuksien jälkeen hän saattoi todeta että tie valaistumiseen oli yhä auki.
Sen jälkeen monet munkit kiinostuivat hänen opetuksistaan sillä ne olivat sellaisia mitä he eivät olleet kuulleet ja Ajahn Mun näytti olevan todella elävä esimerkki opetuksistaan.
Sitten hänen oppilaansa Ajahn Chah perusti ensimmäisen metsäluostarin jossa noudatettiin tuota tiukempaa linjaa ja painotettiin harjoittelua kirjoitusten opettelemisen sijaan.
Ja Buddhan aikaisten tapojen mukaan munkit viettävät sadekauden luostarissa jolloin annetaan paljon opetusta ja harjoitellaan luostarissa.
Muina aikoina kuin sadekautena munkit vaeltavat usein yksikseen ympäri thaimaata harjoitellen vanhoilla hautausmailla ja metsissä, ja joskus viettävät esim vuoden luolassa yksikseen, tällainen on mahdollista sillä ihmiset antavat auliisti ruokaa munkeille myös luostarin ulkopuolella, sitten jossain vaiheessa he ovat valmiita opettamaan ja alkavat viettää enemmän aikaa luostarissa huolehtien opetuksesta ja muista velvollisuuksista. Mutta myös vanhemmat munkit pitävät joskus vuoden "vapaata" mennen johonkin syrjäiseen paikkaan yksikseen.
Eli siis luostarit painottavat meditaatioharjoittelua, voisi sanoa että periaatteena on: Nuku vähän, syö vähän, puhu vähän ja harjoittele paljon. Mutta hyvä huumori on suositeltua.
Noihin luostareihin voi mennä harjoittelemaan maallikkona ilmoittaen tulostaan etukäteen.
Eri metsäluostareissa on hieman eri systeemit.
Näiltä nettisivuilta löytyy tuon linjan metsäluostarit ja myös suomentamani juttu oli täältä:
http://www.forestsangha.org/
Mitäpä tässä muuta,nuo ovat hyviä rauhallisia paikkoja harjoitteluun.
Mutta kuten sanoit eihän se ole se tärkein asia että minkä suuntauksen luostarissa harjoittelee.
May you be well.
Kuulostaa hyvältä, ja oikeastaan jotain tuollaista tiesinkin sen olevan. Muistuttaa aika paljon zen-luostareita, niistä olen lukenut enemmän. Philip Kapleuan Three Pillars of Zen on ernomane kirja, jos et tunne.
Paljon kiitoksia. Hymyillään.
Löytyykö kirjaa netistä sähköisenä?
Anteeksi että vastaaminen venähti; viikonloppu.
Jep, minä myös. Itse asiassa oli tarkoitus mennä muutaman viikon retrettiin jo viime talvena mutta aika loppui kesken (pah, =laiskuus iski :) Noh, uusi yritys ensi talvena. Ainakin Thaimaassa on useita eri luostareita ja retrettejä mihin "farangit" ovat tervetulleita. Parhaiten viihdyin Pohjois-Thaimaan Chiang Maissa. Siellä meillä oli paljon antoisia keskusteluita paikallisten munkkinoviisien kanssa, he osaavat myös neuvoa ja opastaa retretin valinnassa. Ainakin Thaimaan suhteen olen huomannut että siinä kulttuurissa on aivan turha suunnitella mitään sen tarkempaa, toki riippuu paljon siitä kuinka pitkän loman olet saanut järjestettyä itsellesi.
Sitten tietysti siitä voi olla apua että ainakin yksi luostarin munkeista osaisi englantia. Ruokailusta kannattaa ottaa myös selvää, etenkin jos on erityisruokavalio. Hmm... ei oikein tule muuta mieleen?
PS. Kevään Imagessa oli juttua Tiibetin buddhalaisesta luostarista Suomessa, käsittääkseni jossain saaristossa? Tuossa kahvilassa ehdin sitä vain nopeasti silmäillä.
Tuon niminen luostari Ubon nimisen kaupungin liepeillä koillis thaimaassa on luostari jossa puhutaan lähinnä englantia sillä sangha koostuu "farangeista" eli ulkomaalaisista.
Eli jos ei osaa thaita niin tuo on hyvä vaihtoehto
Ruoka oli kerran päivässä mutta todella monipuolista( eräänlainen seisovapöytä), sitten illemalla oli kokoontuminen jossa juotiin kahvia ja teetä ja ehkä jotain tummaa suklaata.
Majoittuminen tapahtui vierailijoille tarkoitettuun rakennukseen ja naisille oli myös oma majoitusrakennus ja alue
Siellä on myös sauna muistaakseni joka keskiviikko, mutta vähemmän olutta ja makkaraa!.
Ja koska se on laaja metsäalue niin päivittäisten puhteitten lisäksi kerran viikossa oli työpäivä, eli polttopuidentekoa, siivoamista ym.
Suomessa Turun saaristossa on käsittääkseni Tibetin-Buddhalainen nunna Ani Sherab joka myös piti retreateja aikaisemmin lapissa.
Täytyypäs kirjoittaa ylös tämä 'Wat pah nana chat', kiitos paljon.
Vai että piti lapissa retretiä, ha ha - toivottavasti muistivat ottaa sitä offia mukaan ;)
no hyttyysiin törmää kyllä Thaimaassakin, tosin ei ehkä ihan sellaiseen määrään kuin lapissa.
Totta, tuolla Koillis-Thaimaassa taitaa olla vielä malariaa ja denkiä :/
"Wat Pah Nanachat" hakusana tuotti aika paljon tuloksia... tässä hyvä, nimittäin kaveri on siellä parhaillaan. Hyödyllistä informaatiota, päiväkirjaa kuvia:
http://groups.yahoo.com/group/sothere/messages/1
En tiedä oliko tämä linkki jo aikaisemmin /kuinka ajantasalla ks. dokumentti on. Kattava paketti Thaimaan luostareista ja meditaatiokeskuksista, ohjeita ja yhteystietoja:
http://www.dharmanet.org/thai_94.html
Takertua
Helsingin huippuopas myös poliitikan huipujen opas, kertoo Luostarit on tehneet hyvin paljon haureutta , ollut viina painotteinen elämä, se on vajonnut, eikä sitä koskaan avata enää on turha yskossa puhua se oli silloin se,
Väitätkö että sellaista ei ole kristinuskossa.