Aika-ajoin nousee eri yhteyksissä esiin keskusteluja siitä, kuinka homoseksuaalit ovat - paitsi mieleltänsä vinksahtaneita - myös niin kovin fyysisiä, että väkisinhän ne pöksyihin pyrkii. Siinä joutuu sitten tasapainoinen ja terve heterohenkilö (lähes poikkeuksetta mies) vallan läpsimään, tyrkkimään ja turpaankin pukkaisemaan, että saa sellaisen "olion" kimpustansa.
Miten on tytöt - pähkäisi tässä mieleen ihan kysäistä, oletteko itse joutuneet sellaisen ahdistelun kohteeksi, joka on jäänyt mieleenne vähemmän miellyttävänä muistona?
Omalta osaltani voin todeta, että ainoastaan kahdesti olen sellaista jollakin tasolla kokenut. Molempien takana on ollut nuo aina niin tasapainoiset ja käytökseltään moitteettomat heteromiehet.
Ensimmäinen kerta tapahtui joskus -90-luvun alussa niinkin tavanomaisessa paikassa kuin Strep Tease -ravintolassa, jossa olin homoystäväni kanssa käymässä (todettakoon tässä yhteydessä epäselvyyksien välttämiseksi, että vierailu oli lähinnä poikkeus - ei paha tapa).
Siellä pöytään nojaillessani ja ihaillesani ammattilaisten tanssiaskeleita rautatangon ympärillä lähestyi minua örisevä, sössöttävä ja paidan kaulukseen kiinni käyvä herrahenkilö. Sain karistettua hänet suht´asiallisesti irti ja ymmärtämään myös senkin, että en ole ravintolassa millään tavoin työssä. Tilanne päättyi, mutta jäi mieleen.
Nyt voidaan tietysti pohtia, että paikka oli sen verran erikoinen, että on enemmän kuin odotettavaa, että jotain tuollaista siellä kokee. Mutta näinhän sen ei pitäisi olla.
Toinen kerta tapahtui -90 luvun puolivälissä. Työskentelin silloin jonkinlaisena yksityisyrittelijänä eräässä pienessä kyläpahasessa pitäen sellaista pientä kauppapahasta pystyssä. Kaupassa vieraili vanha mies hyvin usein ja hänen kanssaan oli mukava jutella. Hän oli oman isäni ikäinen ja muisteli usein sotavuosia jne.
Eräänä päivänä sitten hän oli jälleen kaupassa ja olin kääntynyt häneen selin katsellen ulos ikkunasta. Yht´äkkiä hänen kätensä kietoutuivat takaapäin ympärilleni puristaen tiukasti. Pääsin kuitenkin helposti irti ja tein miehelle tiettäväksi, että tällaista toimintatapaa en sitten hyväksy en lainkaan. Sen jälkeen mies ei enää saapunut kaupalle.
Sen sijaan naisten taholta en ole lähestymisyrityksiä (siis ahdistavia sellaisia)koskaan kokenut ja uskaltaisin väittää, etten itsekään ole sellaiseen syyllistynyt. Toisaalta tietysti suuntautumiseni huomioiden, ehkä myöskin kokisin esimerkiksi edellä mainitunlaiset yritykset jotenkin "hellemmiksi", mikäli ne olisi tehnyt oman sukupuoleni edustaja... taas toisaalta.. ei ... ei sittenkään. Kyllä ahdistelu on aina ahdistelua, tuli se millaiselta taholta tahansa.
Näin on närehet.. vai onko?
Miten on tytöt - pähkäisi tässä mieleen ihan kysäistä, oletteko itse joutuneet sellaisen ahdistelun kohteeksi, joka on jäänyt mieleenne vähemmän miellyttävänä muistona?
Omalta osaltani voin todeta, että ainoastaan kahdesti olen sellaista jollakin tasolla kokenut. Molempien takana on ollut nuo aina niin tasapainoiset ja käytökseltään moitteettomat heteromiehet.
Ensimmäinen kerta tapahtui joskus -90-luvun alussa niinkin tavanomaisessa paikassa kuin Strep Tease -ravintolassa, jossa olin homoystäväni kanssa käymässä (todettakoon tässä yhteydessä epäselvyyksien välttämiseksi, että vierailu oli lähinnä poikkeus - ei paha tapa).
Siellä pöytään nojaillessani ja ihaillesani ammattilaisten tanssiaskeleita rautatangon ympärillä lähestyi minua örisevä, sössöttävä ja paidan kaulukseen kiinni käyvä herrahenkilö. Sain karistettua hänet suht´asiallisesti irti ja ymmärtämään myös senkin, että en ole ravintolassa millään tavoin työssä. Tilanne päättyi, mutta jäi mieleen.
Nyt voidaan tietysti pohtia, että paikka oli sen verran erikoinen, että on enemmän kuin odotettavaa, että jotain tuollaista siellä kokee. Mutta näinhän sen ei pitäisi olla.
Toinen kerta tapahtui -90 luvun puolivälissä. Työskentelin silloin jonkinlaisena yksityisyrittelijänä eräässä pienessä kyläpahasessa pitäen sellaista pientä kauppapahasta pystyssä. Kaupassa vieraili vanha mies hyvin usein ja hänen kanssaan oli mukava jutella. Hän oli oman isäni ikäinen ja muisteli usein sotavuosia jne.
Eräänä päivänä sitten hän oli jälleen kaupassa ja olin kääntynyt häneen selin katsellen ulos ikkunasta. Yht´äkkiä hänen kätensä kietoutuivat takaapäin ympärilleni puristaen tiukasti. Pääsin kuitenkin helposti irti ja tein miehelle tiettäväksi, että tällaista toimintatapaa en sitten hyväksy en lainkaan. Sen jälkeen mies ei enää saapunut kaupalle.
Sen sijaan naisten taholta en ole lähestymisyrityksiä (siis ahdistavia sellaisia)koskaan kokenut ja uskaltaisin väittää, etten itsekään ole sellaiseen syyllistynyt. Toisaalta tietysti suuntautumiseni huomioiden, ehkä myöskin kokisin esimerkiksi edellä mainitunlaiset yritykset jotenkin "hellemmiksi", mikäli ne olisi tehnyt oman sukupuoleni edustaja... taas toisaalta.. ei ... ei sittenkään. Kyllä ahdistelu on aina ahdistelua, tuli se millaiselta taholta tahansa.
Näin on närehet.. vai onko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen kokenut fyysistä seksuaalista ahdistelua ainoastaan miehiltä. Sitä on osunut kohdalle läpi elämän, tosin enemmän nuorena. Suoranaista lääppimistä ohimennen ja rasvaisia huomautuksia, kadulla huutelua ja ehdottelua.
Naisilta olen saanut lähinnä hymyjä ja kohteliaisuuksia, nämä siis seksuaalisiksi lähestymisiksi tulkittavia myös, mutta hienovaraisia. Toki samanlaista olen saanut miehiltäkin, eivät kaikki miehet ole törkyturpia.
että on joskus humalainen mies sönköttänyt kapakassa. Kaikkea sitä maailmaan mahtuu.
Toivottavasti esimerkkini sai sinut - paitsi tuon päivittelysi lisäksi myös ajattelemaan, että kynnys joillekin kokea tilanne jokin ahdistavaksi voi olla matalampi, kuin jollekin toiselle (minulle lesbona kokemus oli ehkä tylsempi, kun se tehtiin heteromiesten taholta, kuin jos olisin heteronainen, jota moisten törppöjen toiminta kai kaiken sääntöjen mukaan pitäisi vallan "imarrella").
Hän joka alvariinsa on ravintoloissakin puristelun, kopeloinnin ja rasvaisten sössötysten kohteena, suhtautuu moisiin varmasti naureskellen, vaan hän, joka on tottunut siihen, että hän saa rauhassa oleskella jopa ravintoloissa ja, että kanssaihmiset kunnioittavat hänen mieltään ja kehoaan ainakin siten, etteivät puutu häneen vaikka mieli tekisi - hän voi kokea tuollaisenkin tapahtuman ahdistavana ja mieleen jäävänä.
Kommenttisi kuvastaa mielestäni sitä melkoisen yleistä alistumista siihen, että kun mies on kännissä - hän saa sen varjolla toimia melkoisella spontaaniudella ja sille vain naureskellaan - niin kanssaörisijöiden taholta, kuin myös vaaditaan, että örinän ja lääppimisen kohteen tulee suvaita se hymyhuulin.
Paljon olisi tapakulttuurissa ja ajatatuskuvioissa mielestäni korjailtavaa.
Keskustelen mielelläni kanssasi lisää tästä näkemyserostamme, mikäli sinulla on jotakin perusteluakin esittää voivottelusi sijaan.
Kyllä minusta tuollainen puristelu (jonka kohteeksi jouduit kyläkaupassa) yllättäen takaapäin on ahdistelua ihan rankasti. Yököttävää!
Olen itse biseksuaali ja tunnen vetoa myös miehiin, mutta ei se merkitse, että pitäisin sellaisten miesten lääppimisestä, joita en halua lähelleni. Enkä myöskään naisten.
En myöskään usko, että humalaisten typerät lääppimiset imartelevat heteronaistakaan erityisesti. Mitä imartelevaa puolisokean ja -tajuttoman ääliön kosketuksessa on? Hän voisi tehdä saman vahingossa jollekin patsaalle.
..On kyllä ollut eräs "hetero"-nainen. Tuo perheelinen nainen taitaa omata jonkun erikoisen lesbofantasian, jota hän aina ystäväpiirissään välillä alkaa toteuttaa. Hän voi tulla yht`äkkiä suutelemaan, työntämään kielen korvaan, käden housuihin, puristella rintoja, puhua rivoja tms ja tämä kohdistuu aina naisiin, laidasta laitaan. Miesten suunnalta tulleet ahdistelut eivät ole olleet ikinä niin rajun agressiivisia/epemiellyttäviä, vaikka olenkin enemmän naisiinpäin. Ajattelin vain tuoda "erilaisen kokemukseni esiin.