Nyt olis taas hyvät neuvot tarpeen...Meillä on lähes puolivuotias kissapoju (sama kisu, jonka oudoista kohtauksista kirjoitin taannoin), joka ei tunnu oppivan millään "talon tavoille"!Kissa hyppii jatkuvasti pöydillä, kirjahyllyissä, syö huonekasveja ja kerjäämisen sijaan tulee viemään melkein ruuan suusta! Olemme yrittäneet alusta asti näyttää kisulle pelisääntöjä vesisuihkuin, kovilla äänillä ja pikku napautuksin nenälle, mutta tuloksetta. Virikkeiden puutetta se ei voi olla, koska katilla on samanikäinen leikkikaveri (ei samasta pentueesta, mutta veljeksiä ne on silti). Lisäksi leikitämme ja paijaamme kissaa kaiket illat aina kun vain ehdimme.Kissa on älyttömän hellyyden- ja huomionkipeä, menee jo vähän yli tämmöinen... Onko epelillä oppimis- tai keskittymishäiriö vai mikä on kun ei tottele? *Vastauksia hartaasti kaivaten*
Pentu ei opi!
ms.dark
101187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
koti on oltava pentuvaiheessa sellainen, ettei tuhoja pääse pahasti syntymään. Iloinen ja virkeä kissa ehtii joka paikkaan. Minä vain nostan pennun pois, jos on kielletyssä paikassa. Kirjahyllyn päälliset meillä on kissaystävälliseksi muutettu suosiolla etukäteen: ei lasitavaraa, ei mitään hajoavaa jne. Huonekasveista poista ne, jotka ovat myrkyllisiä.
kun en toru kahta mussukkaani, kun juoksentelevat, makaavat ja leikkivät pöydillä (verhoissa eivät kuitenkaan ole roikkuneet) ja repivät sängyn sisälmykset pihalle, vaikka on raapimispuukin. Tosin joskus harvoin kun on ehdoton ei, saatan huutaa niille, ja silloin kylläkin uskovat. Menevät sängyn alle piiloon. Imuria pelkäävät eivätkö ole muuttuneet, vaikka imuroin joka viikko!
"Onko epelillä oppimis- tai keskittymishäiriö vai mikä on kun ei tottele" - ihan normaalilta kisulta kattinne minusta kuulostaa. Puolivuotias on vielä nuori ja kokeilee rajojaan, eiköhän se siitä rauhoitu. Mutta turha toivoa että saatte kissastanne koiraa koskaan, parempi vain opetella elämään kissan ehdoilla.
Hmm.. selkeästi kaikki kissat eivät opi yhtä nopeasti.. itselläni on herttainen pieni kissanpoika :)Minun viherkasvitkin oppi jättämään rauhaan kun pari kertaa sai nenilleen vettä sumutinpullosta :) Samoin keittiöntasot. Jospa sinunkin juniori oppisi aikaa myöten.
...ehkä rauhoittuu iän myötä tai sitten ei =) Jotkut kisut ovat luonteeltaan rauhallisia, toiset taas sitten vähemmän rauhallisia... Perusasiat on hyvä opettaa, mutta kissoilla on aina omat vinkeensä ja vaikka ne näennäisesti tottelisivatkin käskyjä, ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu kun itse ei ole kotona.
Meillä on sisustuksessa otettu koko ajan kissat huomioon. Eli koska kaverit kiipeilevät hyllyissä, ei sinne voi laittaa helposti putoavia ja hajoavia tavaroita. Sohvan napakka kangas on kissojen kynnet kestävää, samoin matot. Viherkasvit saavat olla rauhassa, mutta ruukuissa multa on peitetty kivillä, jotta uteliaat eivät sitä kaivele. Tässä vain esimerkkejä kissatalouden pikku järjestelyistä =) Pienellä vaivalla pystyy ennaltaehkäisemään sotkua ja vahinkoja eikä meillä ainakaan ole sen sekavampaa kuin muissakaan keskivertokodeissa.
mulla on neljä kissaa. jokainen on oppinut "talon tavoille". nuorin kisu on juuri täyttäny vuoden. Se on kylläkin narttu mutta oli samanlainen pikku-veitikka. me leikkautimme kissan ja se raihoittui. vanhin kissamme on kohta kuusi vuotta ja leikattu kolli. se oli rauhallinen pentu. sitten on kaksi narttu kissaa. toinen on leikattu ja se oli pienenä oikea kakara. kiipeili verhoissa, nussutti viltteihin reikiä ja kiusasi koiriani. nykyään narttu on rauhallinen ja kiva unikaveri. viimeinen kissammme on täys kahjo leikkaamaton narttu ja ikää on neljä vuotta. se ei kuitenkaan tee pahoja vaan hyppii muuten vaan ympäritaloa ja pihaa.. eli kissasi kannattaa leikata, siitä se sitten rauhoittuu ja tulee kiva kotikisu. : )
meillä on kaksi kisua (löytöeläinkodista molemmat), toinen tuli meille n. vuoden ikäisenä (hänen kanssaan ei ikinä mitään ongelmia!) ja toinen parin kuukauden ikäisenä...(tarkkaa ikää mahdoton määritellä) nyt tämä rääpäle on ollut meillä jo vuoden! (nyt jo isompi kun toinen kisu:)) ja siihen vuoteen mahtuu kaikenlaista...tämä nuorempi on nimittäin pikkuisen villimpi tapaus. ensin ajattelin että kyllä se siitä rauhoittuu kun kasvaa, mutta ehei...keksii aina vain uutta "ilkeyttä". kaupungissa kun asutaan, niin tylsäähän se on kun ei ulos pääse niin vapaasti...hänellä on vain niin kamalasti energiaa! tuhoja on kyllä tullut: kasvit muuttivat siskoni luo yli puoli vuotta sitten, mikään ei auttanut.."suojakivetkin" kaivettiin pois. verhoissa roikutaan (jos ei itse olla kotona), päiväpeitoissa ja lakonoissa on reikiä, kynsiä teroitetaan minne tahansa muualle kun raapimispuihin jne... pahinta on kuitenkin yölliset valvomiset. herään joka yö siihen, kun remu (osuva nimi remuajalle!) hyppää television päälle, ja siitä sitten yrittää ponnistaa ylemmäs...kirjaimellisesti hyppii seinille! (onneksi ei tarvi vielä herätä töihin...telkkarin puolesta kyllä vähän pelkään, se päästelee välillä omituisia ääniä) toissayönä hän kiinnostui tiskirätistä, yritti purra siitä palasia... aamuyön tunteina sitä miettii että mitä sen eläimen kanssa oikein tekisi, mutta luopuminen ei ole vaihtoehto, sillä hän on muuten niin herttainen.... :) nyt ollaan taas maalla "mummolassa", ja saa yöt nukkua rauhassa kun remu purkaa energiaa ulkona kirmatessaan.
jos se hyppää hyllyille niin tee tämä: tämä kuullostaa erityisen tyhmältä mutta, laita hammastahnaa siihen:P Olen tehnyt sen ja minu kissani ei enään hypi hyllyille:D
Ei pidä välttämättä paikkaansa että kissa rauhoittuu kun sen leikkauttaa, oma riiviöni tuli löytöeläinkodista noin puoli vuotiaana ja oli aika täystuho, ajattelin että kyllä se siitä rauhoittuu kun sen leikkauttaa, no leikkauksesta on 1,5 vuotta ja sama meno jatkuu edelleen, toisilla vain on energiaa enemmän. Kyllä kissat oppivat talon tavat, omat kissani jopa tämä täystuho tietävät että pöydillä ja hyllyillä ei hypitä eikä kiipeillä ja pysyvätkin niistä pois ainakin silloin kun olen näkemässä.
Huonekasvit meillä jäivät rauhaan kun kasvatin kissanruohoa niille, jota saavat käydä vapaasti järsimässä, kannattaa kokeilla.
Älä ainakaan HUUDA äläkä SÄIKYTÄ. Se ei nimittäin kissaa auta oppimaan muuta kuin pelkoa. Ja sitten seuraa muita käytöshäiriöitä.
Viherkasvit jäävät parhaiten rauhaan, kun pidätte säännöllisesti tarjolla kissanruohoa (ellei jo ole?). Tämä auttoi minun kattieni kohdalla. Kissanruohon voi ostaa valmiina tai siemeninä, ja myös vehnänorasta voi idättää siihen tarkoitukseen. Se on terveellistä, pitää kissan mahan puhtaana karvapalloista, ja siitä saa ilmeisesti jotain vitamiinejakin.
Mutta muut mainitsemasi jutut johtuvat varmaankin vain siitä, että kissat ovat yksilöitä kuten ihmisetkin. Toiset ovat "epelimpiä" kuin toiset. Ja kissahan ei ole samalla tavalla ihmisen rajoihin sopeutettava kuin koira.
Lempeydellä ja kissan vaistojen ennakoinnilla pääsee aika pitkälle. Minäkin järjestän kotini aika pitkälle sen mukaan, ettei nuori, villissä iässä oleva otus saisi aihetta kiinnostua esim. lasiesineiden pudottelusta.
Leikkaus kyllä rauhoittaa kissapojua aika hyvin. Kissasihan on vasta puolivuotias, varsinaisessa rasavillivaiheessa. Ja onneksi hänellä on kaveri - purkavat energiaa toisiinsakin. Jotta KYLLÄ SE SIITÄ. :) :) (Ja älkää tosiaan huutako... luja, rauhallinen kielto ja ehkä joskus vesisuihku, sitä ainakin minun kissani ovat oppineet jossain määrin kunnioittamaan.)