Olen ottnaut vapaa-ajalleni yllä olevan tehtävän. No heitetäänpä pari hypoteesiä satanistien itse esittämein väitteiden pohjalta.
"Satanistit etsivät omaa etuaan, mutta kuitenkin muita vahingoittamatta. Ja vain itseensä voi luottaa täysin."
Eli toisin sanoen satanisti ovat omaksuneet 1700-luvun kristillisen porvarisotn arvot, joita lockelainen liberalismia hellii?
Mielestäni satanismille keskeinen itsekkysy on täydellsitä ihmisluonnon väärinyymärtämistä. Elämässä tärkeintä on tulla onnelliseksi - tämä ei voi tapahtua isteä pettämällä(jotkut uskonnot), muttei myöskään itsekkydyellä asioita oikeutatmalla. onnellisusu ja mielihyvä nousavt epäistekkydestä, mikä moni satanistikin on todistanut väitteillä siitä, että tekevät hyvää ja rakastavat lähimpi äihsmiä ksoka se tuntuu hyvältä. Uutisia teille, taunot. Se tuntuu hyvältä, ksoka se on epäitsekästä, ja ihmsiessä on syvällä tarve olla epäitsekäs ja oikeuttaa tekonsa epäitsekkydyellä. Juuri tekojen oikeutuksne tapa määrää niiden "hyvyyden" tai "pahuuden" - jos oikeutat tekosi sillä, että haluat olla itsekäs, olet tiellä helvettiin. Missään ei ole tieteellisesti todistettu, että ihmienn olsi luonnsotaan itsekäs, päinvastoin. Suurin osa ihmisen prosesseista - luontainen empatiakyky jne - ja yhteisöllisestä toiminnasta tuntuisi perustuvan epäitsekkyytteen. Simpanssienkin mielestä on väärin, jos toinen saa enemmän hedelmiä, koska se on epäitsekästä toisen taholta, ei niinkään, koska se haluaisi itselleen enemmän, elikkä itsekkyytensä vuoksi tahtoisi lisää. Itse varsinkin koen, että jhso otimin tietoisesti istekkäästi, esim. vastapalveluksen toivossa, en tuel onnellsieksi. Sen sijaan täysin pyyteetön toiminta saa mintu hyvälle mielelle.
Satanismi on siis alkeellinen päättelyvirhe!
Se, että yhteiskunann kiipijät ovat käyttäneet epäitsekkyyttä tekyhästi itsekkäiden päämääriensä ajamiseen, ei muuta sitä, että ihmisen perimmäinen olemus on epäitsekäs. Sehän vain todistaa, että aitoja satanisteja on ollut hyvin vähän ja aina heitä on paheksuttu itsekkyydestään loppujen lopuski. Esimerkiksi väitän, että Borgiapaavit olivat aidoimpia satanisteja ikinä. nyklyään heitä halveksitään perinpohjin paheellisina. Historia on kutenkin onneksi satnismin alasajon historiaa - jos nyt ei tule sitten käännettä pahempaan.
Satanismi on taas yksi uusi dogmaattinen aivopesukone. Kuvaavaa on, että monet kristityt ovat edistyksellisempiä kuin konservatiivisiin liberalismin arvoihin ja menneeseen maailmaan, jossa sosiaalinen vastuu oli rajoitettu sukupiiriin, takertuvat satanistit.
Jokainen satanisti, joak perustelee itsekkyydellä sitä, että pitää huolta rakkaistaan, on itse asiassa syvällä sydämmeessään epäitsekäs uskovainen. Mitäs Jeesus snaoi - jokainen meistä on jumala - eli jokainen meistä on Saatana? Loput taas ovat empatiaan kykenemättömiä, säälittäviä ja sairaita ihmisiä, jotka uskottelevat itselleen pitävänsä hallussaan Ainoaa Oikeaa Totuutta Ihmisestä ja Jumalasta!
"Satanistit etsivät omaa etuaan, mutta kuitenkin muita vahingoittamatta. Ja vain itseensä voi luottaa täysin."
Eli toisin sanoen satanisti ovat omaksuneet 1700-luvun kristillisen porvarisotn arvot, joita lockelainen liberalismia hellii?
Mielestäni satanismille keskeinen itsekkysy on täydellsitä ihmisluonnon väärinyymärtämistä. Elämässä tärkeintä on tulla onnelliseksi - tämä ei voi tapahtua isteä pettämällä(jotkut uskonnot), muttei myöskään itsekkydyellä asioita oikeutatmalla. onnellisusu ja mielihyvä nousavt epäistekkydestä, mikä moni satanistikin on todistanut väitteillä siitä, että tekevät hyvää ja rakastavat lähimpi äihsmiä ksoka se tuntuu hyvältä. Uutisia teille, taunot. Se tuntuu hyvältä, ksoka se on epäitsekästä, ja ihmsiessä on syvällä tarve olla epäitsekäs ja oikeuttaa tekonsa epäitsekkydyellä. Juuri tekojen oikeutuksne tapa määrää niiden "hyvyyden" tai "pahuuden" - jos oikeutat tekosi sillä, että haluat olla itsekäs, olet tiellä helvettiin. Missään ei ole tieteellisesti todistettu, että ihmienn olsi luonnsotaan itsekäs, päinvastoin. Suurin osa ihmisen prosesseista - luontainen empatiakyky jne - ja yhteisöllisestä toiminnasta tuntuisi perustuvan epäitsekkyytteen. Simpanssienkin mielestä on väärin, jos toinen saa enemmän hedelmiä, koska se on epäitsekästä toisen taholta, ei niinkään, koska se haluaisi itselleen enemmän, elikkä itsekkyytensä vuoksi tahtoisi lisää. Itse varsinkin koen, että jhso otimin tietoisesti istekkäästi, esim. vastapalveluksen toivossa, en tuel onnellsieksi. Sen sijaan täysin pyyteetön toiminta saa mintu hyvälle mielelle.
Satanismi on siis alkeellinen päättelyvirhe!
Se, että yhteiskunann kiipijät ovat käyttäneet epäitsekkyyttä tekyhästi itsekkäiden päämääriensä ajamiseen, ei muuta sitä, että ihmisen perimmäinen olemus on epäitsekäs. Sehän vain todistaa, että aitoja satanisteja on ollut hyvin vähän ja aina heitä on paheksuttu itsekkyydestään loppujen lopuski. Esimerkiksi väitän, että Borgiapaavit olivat aidoimpia satanisteja ikinä. nyklyään heitä halveksitään perinpohjin paheellisina. Historia on kutenkin onneksi satnismin alasajon historiaa - jos nyt ei tule sitten käännettä pahempaan.
Satanismi on taas yksi uusi dogmaattinen aivopesukone. Kuvaavaa on, että monet kristityt ovat edistyksellisempiä kuin konservatiivisiin liberalismin arvoihin ja menneeseen maailmaan, jossa sosiaalinen vastuu oli rajoitettu sukupiiriin, takertuvat satanistit.
Jokainen satanisti, joak perustelee itsekkyydellä sitä, että pitää huolta rakkaistaan, on itse asiassa syvällä sydämmeessään epäitsekäs uskovainen. Mitäs Jeesus snaoi - jokainen meistä on jumala - eli jokainen meistä on Saatana? Loput taas ovat empatiaan kykenemättömiä, säälittäviä ja sairaita ihmisiä, jotka uskottelevat itselleen pitävänsä hallussaan Ainoaa Oikeaa Totuutta Ihmisestä ja Jumalasta!
Vastaukset 12
Vanhimmat
nyt tota tekstiäs. Saatanako sut ajaa noin järkkyihin kirjoitusvirheisiin? Ei sitä voi edes lukea.
"Se tuntuu hyvältä, ksoka se on epäitsekästä, ja ihmsiessä on syvällä tarve olla epäitsekäs ja oikeuttaa tekonsa epäitsekkydyellä."
Toisinsanoen, se tuntuu hyvältä koska se tuottaa mielihyvää itselle, eli se on itsekästä. Epäitsekäs teko on sellainen, josta ei ole itselleen minkäännäköistä hyötyä, mutta muille on.
Yhteisöllinen toiminta ei myöskään ole merkki luonnollisesta epäitsekkyydestä.
Kirjoituksessa on aivan helvetisti kirjoitus, sekä asiavirheitä, joten en näe järkeä puida tätä asiaa enempää.
Kyse onkin siitä, ettei tuota itsekkyyttä pysty etukäteen tietämänä tai tyydyttämään. Jälkeenpäin teko voi vaikuttaa itsekkäältä, mutta koska sen oikeutuksen on täytynyt alunperin olla epäitsekäs - muuten se ei aiheuta mielihyvää - miten voidaan puhua itsekkäästä teosta?
Toisaalta, jos joku teko aiheuttaa minulle mielipahaa - esim. lapsen kieltäminen - niin sehän on siis epäitsekäs sinun mukaasi? Elikkä satanisti ei siis saisi tehdä mitään, mikä tuottaa hänelle mielipahaa, eli kieltää lapseltaan jotain. Elikkä täh? omituisia pardokseja seuraa.
"Kyse onkin siitä, ettei tuota itsekkyyttä pysty etukäteen tietämänä tai tyydyttämään."
Tarkoitatko siis sitä, että esim jos näen jonkun tuntemattoman ihmisen melkein putoavan sillalta alas, niin otan häntä vaistomaisesti kädestä kiinni? Niinhän melkein kaikki, joilla on refleksit, tekevät. Eihän siinä tietenkään ajatella, että tuottaakohan tämä nyt minulle mielihyvää. Teemme asioita vaistonomaisesti, koska alitajunnassamme (tai jossain) tiedämme, että siitä seuraa mielihyvää. Voi olla että käsitin sinut väärin, korjaa ihmeessä jos tarkoitit jotain muuta.
"Toisaalta, jos joku teko aiheuttaa minulle mielipahaa - esim. lapsen kieltäminen - niin sehän on siis epäitsekäs sinun mukaasi?"
Lapsen kieltäminen? Sinussa on varmasti jotain suuresti vikana jos saat mielipahaa siitä että kiellät lastasi juoksemasta keskellä tietä.
Minulla ei ole omia lapsia mutta olen useasti hoitanut toisten lapsia, ja paljon nuorempia sisaruksiani. Ei minulle ainakaan tule paha mieli siitä, että olen kieltänyt lasta hajottomasta ikkunaa tai työntämästä kättä kuumaan uuniin. Lapselle siitä voi tulla paha mieli (vain siksi että hän ei vielä ymmärrä seurauksia), jota kautta se voi heijastua hoitajaan/vanhempaan. Jos lapsella on paha mieli, niin silloin myös vanhemmalla on paha mieli. Asia on kuitenkin niin, että tässä on tehtävä valinta -> kummasta luulet että loppuen lopuksi tulee enemmän mielihyvää: siitä että antaa lapsen tehdä mitä haluaa, vai siitä että ohjaa häntä olla tekemättä tiettyjä asioita.
"Elikkä satanisti ei siis saisi tehdä mitään, mikä tuottaa hänelle mielipahaa,"
Kyllä saa, mutta kuka haluaa tehdä asioita joista seuraa mielipahaa? Sinä?
Toisin kuin (ilmeisesti) luulet, myös satanisti osaa katsoa pitkällä tähtäimellä eteenpäin. Nautintoa (=mielihyvää) on monenlaista, joskus se saavutetaan lyhessä ajassa pienellä vaivalla, joskus pidemmässä ajassa suurella vaivalla...
Kirjoittaisit nyt kunnolla, menee ihan järki lukea tuommoista paskaa (kielellisesti). Luulisi nyt, että edes joka toisen sanan osaisit kirjoittaa oikein, mutta kun ei sitäkään.
En aio siteerata tekstiäsi, koska se on niin karmivaa luettavaa, joten vastaan tekstiisi yleisemmältä pohjalta.
Ensinnäkin, ajattelusi rakentuu sille pohjalle, että on olemassa tietynlainen "luonnollinen" tai "ihmisille ominainen" muuttumaton luonteenpiirre. Eli, ihminen on joko sosiaalinen (lue epäitsekäs) tai itsekeskeinen. Kysynkin, miksi tulisi olettaa ihmisillä yleensä olevan tällaista muuttumatonta ydintä, joka osoittaisi antropologisesti ihmisen olevan jompaa kumpaa? Ihmistä apriorisesti on täysin mahdoton osoittaa epäitsekkääksi tai itsekkääksi, altruistiseksi tai egoistiseksi, ja koko ajattelusi on oiva analogia modernin jaotteluun hegeliläis-marxilaisten ja liberaalien (johon kuuluu mm. mainitsemasi lockelainen liberalismi) ontologioiden kesken. Sinun ajamasi väite nojaa tähän hegeliläis-marxilaiseen väitteeseen ihmisen sosiaalisesta perusluonteesta, yhteisöllisyydestä, joka tekee ihmisestä ihmisen, onnellisen ja "hyvän". Kun tämä jaottelu kyseenalaistetaan, post-positivistinen tieteensuuntaus (johon kuuluu mm. postmoderni) itse asiassa osoittaa satanismin olevan varsin vitalistinen ajatussuuntaus, jonka hedelmällisyys ei ole yhtä hataralla pohjalla kuin annat olettaa.
Ja sinuna käyttäisin varsin varovaisesti "edistys"-käsitettä, se on varsin horjuvalla pohjalla oleva käsite. Edistyksen osoittaminen yleensäkään on aina vaikeaa, koska se kuvaa meidän muka kulkevan kohti parempaa. Mikään empiirinen tai rationaalinen selitys ei tue tätä havaintoa. Ehkäpä vain kuljemme vain ajassa eteenpäin. Ihmisen kehittyminen ei välttämättä osoita ihmisen edistymistä.
Minun sormeni eivät oikein taivu, siinä syy kirjoitusvirheisiin. Anteeksi. Minulle on varmaan mukava nauraa.
Satanistien ajattelu se perustuu sille perusteettomalle oletukselle, että ihminen on luonnostaan itsekäs. Etkö todellakaan jaksanut lukea sitä kirjoitustani? Pitää kai yrittää kirjoittaa ilman virheitä sitten.
Satanismi se tekee tuota jaottelua ihmisne yhteisöllisyyden ja itsekkyyden kesken. Minun mielestäni niitä kahta asiaa ei voi eroittaa toisistaan. Ihmisen luonteen "epäitsekkyydestä" ja sosiaalisuudesta on tieteellisiä todisteita, jotka palautuvat aina fysiologian tasolle asti - todisteet "itsekkyyden" ensisijaisuudesta taas pohjautuvat puhtaasti arkikokemukselle ja kyynisyydelle.
Jos satanisti todella kyseenalaistaa itsekkyyden käsitteen mielekkyyden, hän ei mielestäni enää voi edes olla satanisti. Niin ekskeinen itsekkyyden hehkuttaminen heille tuntuu olevan. Mitä järkeä on enää retostella itsekkyydellään ja sen tunnustamisen hienoudella, jos itsekkyyden ja epäitsekkyyden käsitteet ymmärretään postmodernissa mielessä pelkiksi kielipeleiksi? Ei mitään.
Edistystä voi mielestäni käyttää mittapuuna varsin hyvin tässä asiassa, koska satanistit itse halveksivat muiden uskontojen edustajia kehittämättyminä ja irrationaalisina olentoina, jotka "primitiivisyytensä" ja tyhmyytensä vuoksi eivät tiedosta "ainoaa oikeaa totuutta". Tyypillistä heille on myös kristittyjen leimaaminen orjamoraalin noudattajiksi, taantumuksellisiksi, omaa tahtoa omaamattomiksi jne.
"Minun sormeni eivät oikein taivu, siinä syy kirjoitusvirheisiin."
Selvä, ihmettelinkin vähän surkeaa ulkoasua.
"Anteeksi. Minulle on varmaan mukava nauraa."
Ei ketään, syy ymmärretty. Mutta ymmärräthän myös, tuollaista kieliasua on varsin rasittavaa lukea, tästä syystä huomautukseni.
"Satanistien ajattelu se perustuu sille perusteettomalle oletukselle, että ihminen on luonnostaan itsekäs. Etkö todellakaan jaksanut lukea sitä kirjoitustani? Pitää kai yrittää kirjoittaa ilman virheitä sitten."
Kieltämättä en aivan tarkkaan jaksanut tekstiäsi lukea, ensimmäinen lukemiskerta meni virheitä manatessa ja toisella aloitin vasta lukemaan.
Huomaa kuitenkin se, että tarkoitukseni ei itse asiassa ollut sen suuremmin puolustaa satanistejakaan tässä asiassa, mutta ymmärrän tietyissä suhteissa heidän ajattelutapaansa.
"Satanismi se tekee tuota jaottelua ihmisne yhteisöllisyyden ja itsekkyyden kesken. Minun mielestäni niitä kahta asiaa ei voi eroittaa toisistaan."
Eli niitä ei voi erottaa. Selvä.
"Ihmisen luonteen "epäitsekkyydestä" ja sosiaalisuudesta on tieteellisiä todisteita, jotka palautuvat aina fysiologian tasolle asti - todisteet "itsekkyyden" ensisijaisuudesta taas pohjautuvat puhtaasti arkikokemukselle ja kyynisyydelle."
Ja nyt ne voi erottaa. Epäselvää.
Näistä ihmisen sosiaalisuuden tieteellisistä todisteista haluaisin kuulla lisää. Onko kyseessä kategoriassamme "eläimet ovat sosiaalisia, miksi ihminen olisi eläimiä kummallisempi. Siis. Ihminen on eläin. Joten. Ihminen on sosiaalinen."?
Mielestäni epäitsekkyyttä tai itsekkyyttä ei myöskään voi priorisoida sen enempää kuin erottaakaan. Olen samaa mieltä siinä, niitä on vaikeaa empiirisesti erottaa (jos nyt ei kuitenkaan skeptisismiin vaivuta), koska tosiasiallisia faktoreita toimijoiden todellisista tarkoituksista on lähes mahdotonta hahmottaa. Ja kuten moni näsäviisaskin on usein huomauttanut, eikö "epäitsekkyyden" voi lopulta palauttaa "itsekkyyteen", jolloin itse asiassa tämä erottelu on täysin teennäinen. Tällöin tulisi kiinnittää huomiota itsekkyyden käsitteen taustaoletuksiin hyödyllisyydestä. Onko itsekkyys oman hyödyn maksimoimista? Jos on, koko hyödyn määritelmien kirjo iskee päälle. Veikkaanpa, että monella satanistilla on todennäköisesti ollut tämäkin mielessä. Mutta olet oikeassa varmasti siinä, monen satanistin sydämessä asuu pieni kyynikko (eikä aina niin pienikään).
"Edistystä voi mielestäni käyttää mittapuuna varsin hyvin tässä asiassa, koska satanistit itse halveksivat muiden uskontojen edustajia kehittämättyminä ja irrationaalisina olentoina, jotka "primitiivisyytensä" ja tyhmyytensä vuoksi eivät tiedosta "ainoaa oikeaa totuutta". Tyypillistä heille on myös kristittyjen leimaaminen orjamoraalin noudattajiksi, taantumuksellisiksi, omaa tahtoa omaamattomiksi jne."
Kuten sanoin, en puolusta myöskään satanisteja kaikilta osin. Tästä syystä edistyksen käyttäminen käsitteenä on aina varsin arveluttavaa, tulipa se kummalta taholta tahansa.
Oliko tarkoituksesi kuitenkin osoittaa sosiaalisuus sen sijaan tavoiteltavaksi määreeksi, ja tässä mielessä kritisoit satanisteja?
Juuri sosiaalisuuden todistaminen tavoiteltavaksi määreeksi oli mielessäni. Lähinnä myös sen todistaminen, että ylippäänsä ihmisen sosiaalisuus on paradoksinen määre. Ihmisellä on taipumusta myös epäsosiaalisuuteen, mutta silti hän on päätynyt kaikkialla elämään yhteisöissä.
"Epäitsekkyys" oli sen vuoksi lainausmerkeissä, että nämä todisteet mistä puhun, voidaan käsittää lähes yhtä hyvin todisteeksi ihmisen luonteen "itsekkyydestä". Eräs tällainen fysiologinen perusta "epäitsekkyydelle" tai pikemminkin empatialle ja sosiaaliselle vastuulle on ihmisen peilineuroneissa, jotka aiheuttavat hänessä kipureaktiota muistuttavan olotilan, kun hän näkee toisen ihmisen kersivän. siis näni siinä tapauksessa, että ihmisellä on kokemusta kivusta tai vastaavasta ikävyydestä, eli häntä on kuritettu tai jotenkin kasvatettu niin, että kiellot ovat synnyttäneet mielipahaa. Artikkelin täsä pitäisi löytyä Tieteen kuvalehden heinä- tai kesäkuun numerosta. Vastaavaa peilineuronia ei muuten ole löydetty eläimiltä.
Empatialle on siis olemassa periaatteessa biologinen selitys, siis se on ihmisen "syvintä olemusta". Satanisti tosin ehkä ymmärtäisi tämä niin, että ihminen haluaa itsekkyyden vuoksi välttää epämukavaa reaktiotaan toisen kärsimykseen, mutta ollaanko silloin enää puhumassa itsekkyydestä, vai "itsekkyydestä"? Eikö tällaisne reaktion laadun määrittely ole täysin kiinni ihmisen subjektiivisesta minästä? Jos ihminen on synnynnäisesti jo fysiologialtaan kykenevä tuntemaan myötätuntoa, miten se sopii ajatukseen itsekkyydestä ihmisen perimmäisenä olemuksena?
Jos otetaan pohjaksi absoluuttinen käsitys itsekkyydestä ilman heittomerkkejä, mennään loppujen lopuksi metsään, koska se antaa ymmärtää, että ihminen ei välitä lopultakaan miltä toisista tuntuu. Ei kai voi väittää, että jos ihmiseen on sisäänrakennettuan halu olla empaattinen eli "epäitsekäs", niin hän toimii empaattisesti puhtaasti itsekkyydestä?
Pikemminkin epäitsekkydyen ja itsekkyyden käsitteet pitäisi käsittää mielestäni tilannesidonnaisesti ja toisaalta myös siihen pohjautuen, millä ihminen oikeuttaa tekonsa itselleen. Itsekkyydellä oikeuttaminen tarkoittaa, että ihminen voi tehdä periaatteessa mitä vain hyvältä tuntuu, siis jättää muut huomioimatta. Epäitsekkyys sen sijaan kieltää pitämästä itseä päämääränä, mutta pohjimmiltaan lupailee palkintoa siinä muodossa, että epäitsekkyys koituu myös omaksi eduksi.
Itsekkyyden ottaminen moraaliarvostelmien pohjaksi on mielestäni harhaanjohjtavaa, siksi olen vastakkaisella kannalla satanistien retoriikan kanssa. Se jättää ottamatta huomioon ihmisen luoteen monia puolia, ja sillä voidana vallan mainiosti ainakin teoriassa taas oikeuttaa jonkin ehkä tulevaisuudessa syntyvän eliitin harjoittamaa sortoa, samoin kuin kristittyjen porvarillisilla "perheenpää, oman onnensa seppä, jumala palkitsee ahkeran" arvoilla. Yhtymäkohdat satanismin ja lockelaisen protestanttisen rahamoraalin välillä ovat mielestäni aika silmiinpistäviä.
Siitä en ole yhtään varma, ettemmekö me kaikki sisimmässämme olisi aika lailla samanlaisia ihmisiä. Minä en vain hyväksy itsekkyyden dogmia, koska sitä ei mielestäni voi perustella ilman lainausmerkkejä.
En nyt ota kantaa satanismin kannalta, kun en tiedä asiasta vielä tarpeeksi.
Ihan biologian näkökulmasta kaiken elämän pohjimmaisena motiivina on itsekkyys:
Omia geenejä pyritään saamaan eteenpäin.
Jos jollain eliöllä tai lajilla ei tätä ominaisuutta ole, se karsiutuu geeneineen autiomaattisesti.
Empatia, sosiaalisuus, yhteiskunta yms. ovat evoluution (tai kulttuurievoluution) tälle perustalle luomia rakenteita.
Itsekkyydessä ei siis ole mitään ihmeellistä. Asioiden ytimeen näkee paremmin ilman turhia moralisointeja.
"Eli toisin sanoen satanisti ovat omaksuneet 1700-luvun kristillisen porvarisotn arvot, joita lockelainen liberalismia hellii?"
Huvittavan absurdi ajatus.
Sinänsä älykkäältä vaikuttavilla ihmisillä on outo tarve tehdä itsensä naurettaviksi, esittämällä ilmeisen virheellisiä väittämiä siitä, miten satanismi olisi todellisuudessa mitä ihmeellisimpiä asioita. Moni psykoanalyytikko, tai vastaava huuhaa-täti, olisi varmasti hyvin kiinnostunut tutkimaan tämän alati toistuvan asetelman merkillistä dynamiikkaa ja alitajuisia taustamotiiveja.
"Mielestäni satanismille keskeinen itsekkysy on täydellsitä ihmisluonnon väärinyymärtämistä. Elämässä tärkeintä on tulla onnelliseksi - tämä ei voi tapahtua isteä pettämällä(jotkut uskonnot), muttei myöskään itsekkydyellä asioita oikeutatmalla."
Olet kovin erehtynyt tulkinnassasi siitä, mitä tämä "satanismille keskeinen itsekkyys" on, sillä se ei todellakaan ole "itsekkyydellä asioden oikeuttamista". Asioiden oikeuttaminen erilaisin tekosyin on aina itsepetosta, tehtiin se sitten uskonnollisin tai kuvaamisi perustein.
Kenties et ole syvän filosofisissa tutkimuksissasi huomannut, mutta juuri tätä itsepetosta vastaan taisteleminen on itsekkyyden korostamista paljon keskeisemmällä sijalla satanismissa. Satanismin tulkitseminen kuvaamasi kaltaiseksi sokeaksi itsekkyydeksi peilaa vain omaa mieltäsi ja sen omaksumia sairaita asiayhteyksiä.
"Se tuntuu hyvältä, ksoka se on epäitsekästä,"
Kenties voit valistaa minua, ja kertoa miten tiede on todistanut tämän erikoisen väittämäsi?
"ja ihmsiessä on syvällä tarve olla epäitsekäs ja oikeuttaa tekonsa epäitsekkydyellä."
Niin, ihmisellä todellakin on tarve olla epäitsekäs. Sen sijaan tekojen oikeuttaminen epäitsekkyydellä on vain itsepetosta siinä missä moni muukin asia.
Siis satanismi väittää epäitsekyydellä asioiden oikeuttamista itsepetokseksi? millähän perusteella? Useimmiten ihmiset tiedostavat, että epäitsekkkyydellä oikeuttamiseen liittyy myös se, että odotetaan jonkinlaista siitä seuraavaa hyvää mieltä tms. palkintoa. Sinusta tämä on itsekkyyttä. Minut se saa kysymään, onko edes mielekästä erottaa toisistaan "itsekkyyttä" ja "epäitsekkyyttä", varsinkin jos kyse on teon oikeuttamisesta jommalla kummalla.
Pointtini oli siinä, että itsekkyydeen ja epäitsekkyyden erottaminen on väärä perusta millekään filosofialle. Tieteestä sen verran että viittasin tuolla aiemmissa vastauksissani peilineuroneihin, jotka tekevät ihmisestä empaattisen olennon. Näitä ei muuten ole löydetty eläimiltä.
Itsekkyyden korottamien teon moraaliseksi oikeutukseksi johtaa ongelmiin - ihmisluontoon kuuluu tarve olla epäitsekäs, mutta ei kaikilla samassa määrin - sitä paitsi kyllähän ihmisellä on suhtkoht vapaa tahto. Itsekkyyden pitäminen oikeuttamisen perusteena tarjoaa taas vain yhden uuden tavan, jolla eliitti voi perustella enemmistön vääräksi katsomai tekoja.
Tarkoitukseni oli osoittaa, että itsekkyydellä oikeuttamien on pelkkää sanaleikkiä ja myös itsepetosta riittäävn pitkälle vietynä. Sinun mielestäsi epäitsekkyys on itsepetosta?Epäitsekkyydellä oikeuttaminenko on väärin ja itsekästä? Mitenkäs tähän päädyttiin.
Totuus taitaa olla, että satanismin filosofia on yhtä lailla uskovaisten keskenään lanseeraamien iskusanojen toistelua kuin kaikissa muissakin uskonnoissa. Ero on vain siinä, että satanistit väittävät ihmisen perusluonneeta itsekkääksi, mikä taas ei ole minkään muun uskonnon perimmäinen lähtökohta. Tälle väitteelle ei ole perusteita. Mielestäni se on itsekkyyden nostaminen oikeuttajaksi on wittgensteiniläinen kielipeli, jolla taas joku hamuaa valtaa antamalla asioille uusia merkityksiä ja vetämällä jyrkän rajan kahden jokapäiväisessä elämässä varsin selvästi toisiinsa sekoittuvan käsitteen välille. Tällaiset rajanvedot ovat aina tuottaneet "me" ja "ne" jaottelua ja usien myös johtaneet jonkun voimistuvan vähemmistön dominannsssiin yhteiskunnassa. Nämä keinotekoiset rajat eivät kuitenkaan ole ikinä eläneet kauan, eikä elä tämäkään rajanveto, kunhan jokapäiväinen kieli päivittyy uuden" satanistisen" kielipelin tasolle.
Ai niin, miksikö kuitenkin pidän "epäitsekkyyttä" teon "hyvänä" oikeuttajana, vaikka mielestäni sitä ei voi pitää "itsekkyyden" absoluuttisena vastakohtana? No, yksinkertaisesti siitä syystä,että pelaan kielipeliäni vanhoilla säännöillä. Enkä ajatellut vaihtaa uusiin ennen ihmispopulaation enemmistöä. Vanhassa kielipelissä satanistisen itsekkyyden(jos se on sellainen kuin mitä sinä sanot) käsitteen pitäminen moraalisena lähtökohtana on harhaanjohtamista.