2½-vuotiaan paniikkikohtuakset

Ei tuo ole normaalia, koska paniikki on jo saanut yliotteen pojasta.

Kokeilkaapa seuraavaa:

Kun poika seuraavan kerran joutuu paniikkiin esimerkiksi kaupassa, menkää pihalle rauhoittumaan. Kun poika on rauhoittunut, jutelkaa hetki mikä pelottaa ja sopikaa että menette uudestaan katsomaan miltä siellä näyttää - kaikessa rauhassa. Sovitte myös, että tulette takaisin ulos jos alkaa tuntua liian pahalta.
Missään nimessä ei pidä vähätellä paniikin syytä. Se on pojallenne elämän ja kuoleman asia ja siihen tulee suhtautua aikuisen vakavuudella. Teidän on myös itse uskottava siihen, että poikanne onnistuu voittamaan pelkonsa kun kävelette hänen rinnallansa.

Jos rohkeus pettää toisella kertaa jo aikaisemmin, palatkaa lähtöruutuun. Toistakaa niin monta kertaa kuin on tarve. Mutta jos poikanne ehdottaa, että mennään kotiin ja jatketaan toisella kertaa - niin tähän voi suostua. Mutta se toinen kerta on sitten tultava esimerkiksi seuraavana päivänä.

Suoraan kotiin ei kannata lähteä, koska tällöin ette hoida itse ongelmaa vaan lakaisette sen maton alle.

En ole psykologi, mutta näin tekisin itse.

Mulla nuorimmainen poika nyt 2v3kk ja hällä on myös ilmennyt "panikointia"oudoissa paikoissa myös jotkut äänet pelottaa ja nyt kesällä uutena pelonkohteena tuli horsmat!Aika naurettavan kuulosta varmasti että,joku pelkää horsmia,mutta niin se vaan on meidän pojun kohdalla.Keskimmäinen lapsistani pelkäsi samanikäisenä käpyjä...Juttelin 2vuotis neuvolassa näistä pojan peloista ja arkuudesta,eikä sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä,päinvastoin kuulemma aika yleistäkin joidenkin tämänikäisten kohdalla,ajanmyötä menee ohi.Mutta jos olet oikeesti tosiaan huolissasi että,jotain on pielessä,juttele ihmeessä jonkun ammatti-ihmisen kanssa,he kyllä tietävät onko kyse ihan normaaleista reaktioista tuon ikäisellä herkällä lapsella.

Älä vaan ala välttelemään näitä tilanteita! Meillä on ollut, ja on edelleenkin samoja ongelmia, ja lapsen kasvaessa ei ainakaan helpota. Yritä ensinnäkin rauhassa miettiä mistä se voisi johtua. Meillä lapsi yhdisteli asioita täysin epäloogisesti omassa mielessään, ja oli aika salapoliisin hommaa keksiä mistä kiikastaa. Jos alussa tuntuu itsestäsi ahdistavalta nämä tilanteet, ota joku lapsen luottohenkilö vaikka mukaan. Meillä on usein pappa mukana.

Juttele asiasta vaikkapa neuvolassa, usein on mahdollista päästä vaikkapa lapsipsykologin kanssa keskustelemaan. Valmistele lastasi ennen uusia tilanteita. Kuuntele lastasi. Pelkojen aiheuttaja voi löytyä vaikkapa lapsen näkemästä muumivideosta.

Meillä alkaa olla kotona pelot jo pois, aikaisemmin paniikin saattoi laukaista vaikkapa "väärä" hammastahna: lapsi oli sitä mieltä, että myrkkyähän se on. Lääkäriin kun mennään, niin siellä porataan reikä käteen, ja laitetaan letkun kautta myrkkyä (oli nänhyt minut tippaletkun kanssa sairaalassa). Näitä syitä paniikkiin löytyi.

Vielä tänäpäivänäkin poika kieltäytyy menemästä esimerkiksi kaverin synttäreille naapuriin, jos siellä on muitakin. Naamiaisasussa suostuisi kyllä menemään, mutta siihen olen vetänyt rajan: En aio antaa hänen piiloutua naamarin taakse vaikeissa tilanteissa, koska eihän hän niin voi elää.

Nyttemmin on kyllä alkanut tilanne helpottumaan, lapsella on erilaisia häiriöitä esim. tuntoaistissa, jne. Tutkimustulokset ovat antaneet meille ainakin lisää ymmärrystä. Samoin muutkin aistien tuoma tieto voi vääristyä, eli lapsi kokee oikeasti tilanteen inhottavana ja pelottavana. Ei silloin voi oikein väittää, että tilanteessa ei ole mitään pahaa. Lapsen mielestä on, eikä hän ymmärrä, miksi valehtelet hänelle...

Tuli aika pitkä ja sekava sepustus, mutta korostan vielä: Harjoitelkaa näitä tilanteita, mutta yrittäkää myös löytää syy.

Sitä en tiedä sanoa, että onko käytös ns. "normaalia", meillä ei ollut ainakaan, eikä nuorempi lapsi ole koskaan käyttäytynyt samalla tavoin! Siksi suosittelen kuitenkin ottamaan yhteyttä ammattiauttajiin, he osaavat paremmin kyllä arvioida tilannetta.

Minusta lapsesi on vain temperamentiltaan hitaasti lämpiävä. Oma poikani oli pienenä aika samanlainen...herkkä lapsi joka pelkäsi ääniä, uusia paikkoja, huvipuistovempeleitä, vähän kaikkea.

Osta tai lainaa kirjastosta Liisa Keltikangas-Järvisen kirja "Temperamentti"...olen lähes varma, että löydät siitä lapsesi ja se auttaa sinua ymmärtämään häntä paremmin. Lue se ainakin ennen kuin alat viedä häntä jonnekin perheneuvolaan....itse en olisi koskaan antanut lyödä lapseni otsaan mitään leimaa.

Tälläinen lapsi vaatii kaikkeen totuttelua.....itse opin selittämään KAIKKI asiat etukäteen...ei liian aikaisin, ettei joudu pelkäämään liian kauan mutta sopivasti...ennen lääkäriin menoa selostus mitä tehdään ja mitä ei tehdä...ja jos ei tiedä niin sekin pitää kertoa....meillä pelkoitkut itkettiin jo kotona ja yleensä lääkäri yms, reissut menivät suht´hyvin. Kerhoihin piti totutella, samoin esikouluun, harrastuksiin meno oli vaikeaa, koulu sujui alun jälkeen hyvin ja sekin johtuu luonteesta...nämä lapset pitävät siitä, että on selvät sävelet...että pystyy ennakoimaan mitä tapahtuu ja siitä, että tunnilla ollaan hiljaa ja opettaja määrää jne.

Tuossa muissa kirjoituksissa oli hyvää tarkoittavia neuvoja mutta kyllä tilanne on nollattava jos lapsi panikoi...vaikka sitten lähdettävä pois....ei kukaan tule rohkeaksi ja reippaaksi väkisin...jos jää vain tukalaan tilanteeseen ei lapsi siitäkään mitään opi. Itse ainakin lähdin pois ennen kuin lapsen paha olo yltyi ja hän ei todellakaan pysty hallitsemaan sitä...kyllä meillä ainakin lapsi oppi myöhemmin tulemaan esim. hissiin kunhan kasvoi kun siitä ei tehty mitään numeroa vaan käveltiin sitten raput.....lapsi pyrkii kyllä itsekin voittamaan pelkonsa mutta se täytyy tapahtua lapsen ehdoilla.

Temperamenttipiirrehän säilyy läpi elämän mutta aikusena sitä osaa sopeutua ja kun oppii tuntemaan itsenä niin oppii myös hallitsemaan itseään.
Kuitenkin tästä hitaastilämpiävyydestä on myös paljon hyötyä....ainakin omasta lapsestani ( nyt jo 18v.) tunnistaa vieläkin nämä piirteet ja luonteensa ansiosta hän on välttynyt monelta...ei ole syöksynyt suinpäin tekemään mitään tyhmyyksiä ja on todella oppinut ennakoimaan elämäänsä....oppinut tuntemaan stressiä aiheuttavat asiat ja näin ollen hän on tunnollinen ja valmistelee asiat etukäteen ja ottaa selvää paikoista ja menee ajoissa jne.

Yksi hyvä piirre on myös tämän temperamentin omaavilla ihmisillä....heille kehittyy korkea moraali juuri tämän luonteensa takia....olin huomannut sen jo aiemmin ja luin tämän Keltikankaan kirjan jossa se myös mainittiin niin huomasin olleeni oikeassa.

Tärkeintä on, että hyväksyt lapsesi sellaisena kuin hän on....autat häntä pikkuhiljaa rohkaistumaan uusille asioille antamalla hänelle aikaa...mitä väliä jos hän oppii asiat myöhemmin kuin muut....meillä ainakin oli niin,että sitten kun oppi niin tekee asiat todella hyvin....kunhan ensin uskaltautuu. Valmistaudu ymäristön paineisiin mutta ole aina lapsesi puolella ja tee niin kuin lapselle on hyväksi älä välitä muiden mielipiteistä.

Olen varma, että kun suhtaudut lapseesi oikein niin hänestä kasvaa aivan ihana persoona...sellainen ainakin omani on..ei lainkaan aggressiivinen vaan huomioonottava...ihana nuori.