Joskus ihminen kohtaa esteen, jonka edessä hajoaa.
Hänestä ei ole enää taistelemaan.
Ihminen antaa periksi,
särkyy.
Jäljelle jää vain sirpaleita
Joskus sirpaleet voi koota
rakkaudella ja välittämisellä.
hellä syli voi tehdä ihmeitä
ja joskus sirpaleista
voi tulla vielä ehjä pieni ihminen.
Ihminen on hauras ilman toista ihmistä.
Ihminen tarvitsee jonkun vierelleen.
Sellaisen jota vasten voi itkeä
ja jonka kanssa voi nauraa.
Kaksi kovaa kokenutta tekee kahdet sirpallet,
mutta ne sirpaleet voi yhdistää yhdeksi.
Ja silloin syntyy jotain todella kaunista,
jota mikään eikä kukaan
voi enään koskaan särkeä.
Hänestä ei ole enää taistelemaan.
Ihminen antaa periksi,
särkyy.
Jäljelle jää vain sirpaleita
Joskus sirpaleet voi koota
rakkaudella ja välittämisellä.
hellä syli voi tehdä ihmeitä
ja joskus sirpaleista
voi tulla vielä ehjä pieni ihminen.
Ihminen on hauras ilman toista ihmistä.
Ihminen tarvitsee jonkun vierelleen.
Sellaisen jota vasten voi itkeä
ja jonka kanssa voi nauraa.
Kaksi kovaa kokenutta tekee kahdet sirpallet,
mutta ne sirpaleet voi yhdistää yhdeksi.
Ja silloin syntyy jotain todella kaunista,
jota mikään eikä kukaan
voi enään koskaan särkeä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vain särkynyt tietää, miltä tuntuu olla särkynyt.
Hieno runo, aivan totta... mut mä en
usko tota viimistä säettä mä en jaksa
uskoa... Mä en kai koskaan saa sirpaleitani
kasaan. ja jos niin kävisi, mä olisin
sen kokonaisuuden heikko kohta, joka
murtaisi kaiken vain uusiksi, hennoimmiksi
sirpaleiksi... niin mulle tulee
aina käymään. Ikuisesti.
mä kirjotin ton runon ite sillon ko mun jätkamu ja mun ystävä petti mua... se sattu niin lujaa ja olin aivan murtunut...mä hajosin sillon ihan täysin...siitä on jo melkein vuosi aikaa ja oon sen ajan ylittänyt mutta en voi ikinä unohtaa...mun sirpaleita ei oo vielä kukkaan koonnut ton tapahtuman jälkeen...
toi olo aiva äly ihana runo..
sussa on runoilijan ainesta;)
tsemppiä;)