Kuoleman rajalla

Merja Niemi, itsekin kuoleman rajalla käyneenä, on koonnut aiheesta kirjan VALON MAAILMASSA. Kirja lötyy kirjastosta rajatiedon osastolta. Suosittelen.

Minäkin kävin kuoleman rajalla, ja kohtasin siellä Jeesuksen.
Ihminen on iankaikkisuus olento, hän menee tämän elämän jälkeen joko kadotukseen tai iankaikkiseen elämään.
Iankaikkiseen elämään pääsee kun pyytää Jeesusta sydämeensä, jolla Jumalan Poika (Jeesus) on sillä on elämä ,jolla Poikaa ei ole se ei ole elämää näkevä.
Jeesus sanoi: Joka uskoo minuun se elää vaikka olisi kuollut, kun hän herätti Lasaruksen kuolleista hän sanoi,Minä olen ylösnousemus ja elämä.
toisessa paikassa Jeesus sanoo, Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani.
Kehoitan sinua äiti, ottamaan Jeesusksen elämääsi, minä olen saanut jo 20 vuotta olla Jeesuksen kanssa.

Hei.

Koit ihan tavallisen ruumiistairtautumisen. Kivaa katsella rauhallisena itseään ja muita siinä ympärillä eri suunnista ja seurata tapahtumia.

Toisin sanoen henkesi päätti jättää hetkeksi ruumiisi ja lähteä vaeltelemaan.

Itse olen "lennellyt" hyvin usein milloin vain itseni yläpuolella milloin jossain kauempanakin.
Tärkeää on muistaa suojata itsensä jos huomaan ruumiistairtautumisen tulevan. Silloin mikään pahuus ei pääse minuun kiinni ja saan tutkiskella henkistä elämänvaihettani vapaasti.

Rauha kanssasi

mä kun olin pieni tyttö ni mun mummo oli nähny sellasta unta missä se oli ollu omissa hautajaisissa just silleen että oli nähny kaiken ylhäältä katsottuna..eikä kukaan itkenyt!!

Joo, tää tulee aika "myöhässä", itse näin kerran kun hyppäsin leikki puistossa ison putki liuku mäen päältä, elämäni vilahti silmieni edestä. Ei käynyt kuinkaan muuta kuin nilkat olivat hyyyyyyyvin kipeät. Sitten vähän aikaa sitten, olin uimassa parin kaverin kanssa. Järvellä oli ponttooni ja olimme siellä. Ensin yksi kaveri lähti pois kun ei jaksanut enää olla siellä. Sinne jäivät minä ja toinen kaverini. Me ihmettelimme miksi se ponttooni heilui ja aallot nousivat tyhjästä. Ja no, tuulikin yltyi. Kaveri katsoi taakseen ja huusi "Kahtokaa!" Minä katsoin ja näin pienen vesipatsaan. Se oli juuri nuosemassa. Toinen kaveri ei kuullut sitä eikä huomannut. Sitten se lähti liikkeelle hitaasti. Me hyppäsimme pois ponttoonilta ja lähdimme äkkiä uimaan rantaa kohti. Ohitimme kaverimme joka huusi että:"Oottakaa!" Se ei tietenkään tienny koko asiasta. Sitten kun siihen syntyi lähelle paljon isompi joka oli paljon lähempänä kaveriani, joka ei tiennyt asiasta mitään. Ui ihan tavallisesti. Ihan kuin olisi ollut päivä uinnilla. Se oli läheltä puolen metrin päästä kaveriani kun huusin:"Maija, pyörremyrsky!" (Nimi muutettu) Maija katsoi sivulle jossa oli se vähän pienempi vesipatsas. Se nopeutti vähän vauhtiaan (Siis Maija). Sitten huusin: "Eiku takanas!" Maija katsoi taakseen ja se vesipatsas oli parin,-puolen metrin päässä siitä. Tietenkin se alkoi kauhoa vettä kuin hullu että ei jäisi alle. Kaverini, vaikka Piia. Piia mumisi itsekseen jotain ja minulle huusi jotain, en kuullut sitä ja aloin uida sivulle, mutta rantaan päin. Huidoin siinä Piialle että uisi samaan suuntaan mutta se ei tajunnut sitä. Maija oli parin metrin päässä meistä. Onneksi ne vesipatsaat häipyivät siitä kun uimme ainakin 10minuuttia sitä pakoon. Rannalla oli vielä yksi mies ja sen pari pientä lasta. Ei se mitään siihen. Alkoi kaivaa puhelinta kun se vesipatsas lähestyi meitä. Oli aikas vaikea uida kun semmoinen veto kävi siihen vesipatsaan luo. Ja sitten lisätään siihen vasta karvaan menevät aallot. Onneksi selvittiin hengissä, ilman vammoja, mutta säikähettiin tosi kovasti. Ei mennä vähään aikaan sille rannalle!