Onko tietoa, onko tapana tilkkutöissä silittää saumat auki vai toiselle kyljelle? Kuulin jotain epämääräistä jälkimmäisestä joskus, mutta en täysin vakuuttunut. Päiväpeitto olisi kyseessä.
tilkkutyön saumat
gunilla4
221598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minä silitän "ulkosivua" kohti. Useamman kankaan liitoskohdasta tulee siistimpi ja käytössä taatusti ratkeava sauma on helpompi korjata, kun esim. fyllinki ei tursu ulos.
Kun sitten tikkaan melkein valmista peitettä, nappaan muutaman tikin välein neulalla otteen tuosta moninkertaisesta kohdasta, niin ryhti säilyy.
Silitä muuten sitten tosi huolellisesti; tohelointi näkyy myöhemmin. Teen toista tuplapäiväpeitettäni luonnonvalkoisista silkkitilkuista, joten kokemusta on. Ja kantapäähänkin välillä sattuu...
että minkä kokoisista paloista sitä silkkipeittoa teet?
Mulla on haalittuna läjä silkkipaitapuseroita joista suunnitelmissa on peiton teko,nyt vielä suunnitteluasteella.
En vain oo vielä päättänyt teenkö jonkun korinpohjamallin vai neliöitä.Ajattelin tehdä kuitenkinmolemmat puolet samaa materiaalia.Jollain nettisivulla törmäsin outoon sovellutukseen,oli puuvilla-ja silkkitilkkuja yhdistetty.
En tiedä miten käytännössä toimis.
Onpas vaikea selittää, huomaan. Pienin neliö saumanvaroitta 10x10 cm, suorakulmio 10x20 cm ja keskellä vähän isompi neliö. Näistä kokoan n. 30x30 -senttisiä neliöitä, jotka liitän yhteen muutaman sentin levyisillä pitkillä kappaleilla. Lopuksi muotoilen ja käännän koko tekeleen siten, että neliöt päätyvät sängyllä viistoneliöiksi (tätä vaihetta ajattelen tarkemmin sitten myöhemmin). Äiti on tehnyt uskomattoman upeita peittoja kahdeksankulmaisistakin paloista, mutta minä yritän säästää sekä aikaani että hermojani.
Tilkut olen säästänyt vuosien mittaan silkkivaatteiden ompelusta jääneistä (= uusista) palasista. Ota tosissasi se neuvo, että käytettyä eli vähänkään kulunutta vaatetta ei pitäisi kelpuuttaa - tilkkutyö kun on yhtä vahva kuin sen heikoin tilkku. Silkki on sitten vielä se kaikkein hankalin materiaali. Jos paitoja käytät, kokeile tätä vaatteen eri kohdissa: ota kunnon ote kankaasta (muutama sentti sormien väliin) ja VEDÄ ja NYHDÄ. Todennäköisesti kangas repeää tai valo alkaa näkyä läpi. Jollei tapahdu kamalia, voit leikata tilkuiksi - ja kaikki tilkut sitten täsmälleen lankasuoraan, tai käy huonosti. Älä siis leikkaa "ihan vähän viistoon" säästösyistä; kadut myöhemmin.
Tuo silkki-puuvillateelmä kuulostaa seinävaatteelta. Jos peittoon tms. on tarkoitus edes nojata (saatikka maata tai istua sen päällä), eripaksuiset kankaat eivät kestä.
Vinkki: piipahtele kangaskauppoihin ja suunnista palalaatikoille. Silkki on niin kallista, että sitä yleensä ostetaan just kaavan sanoma määrä - ja tilkkujen etsijöille jää se pakan viimeinen kaksikymmensenttinen!
Näin aloittelevana ompelun harrastajana kysyisin vielä että jos tekee puuvillaisen tilkkupeiton, niin mitä materiaalia langan pitäisi olla?
Puuvilla on siitä kiva kangas, että lanka kuin lanka käy. Mutta sitten, jos joskus peittoasi alat värjätä (esimerkiksi kaadettuasi siihen vuosikaudet kahvia ja koirasi poukkoiltua siinä rapatassuineen), puuvillainen ompelulanka värjäytyy mukavasti mukana.
Teepä muuten ensin pari tyynyliinaa puuvillasta ja sitten vasta se silkkipeitto. Harjoitus tekee mestarin!
olin minä eikä toi gunilla ja oon toki tehnyt tilkkutöitä aiemminkin,silkkiä vain en oo ennen kokeillut peittoon.Ajattelin että sängynpeitossa ehkä olis vähemmällä rasituksella kuin esimerkiksi sohvatyynyissä,niitä kun tässä talossa retuutellaan tuolista toiseen.
Tein kerran sellaiset peitot mökille keskelle metsää mihin tilkkuihin ensin ompelin alueella esiintyvien eläinten kuvia ja ne yhdistin luonnon värisillä kaistaleilla,vaikeinta siinä hommassa oli löytää piirrettyjä kuvia niistä otuksista,loppu oli helpompaa.Niistä kuvista monia löytyi penskojen biologian työkirjoista ja satukirjoista.
Noita tilkkuja tuntuu kertyvän enemmän kun ideoita piisais.
Luulin käyväni kahdenkeskistä keskustelua, kun ei noita lukijoitakaan näkynyt olevan kovin monta.
Juu, silkkitilkkupeitto ei käyttöä kestä, mutta päiväpeittona se on u-p-e-a. Minulla on silkkitilkkuinen torkkupeitto, mutta muutaman vuoden jälkeen se ei ole mistään kohdasta nätti. Käytänpä silti, koska se on niin lämpimän ja mukavan tuntuinen, aah. Sohvatyynyt ovat päässeet hieman vähemmällä.
Kunnolla tehdyt puuvillatilkkutäkit ovat käyneet jopa pesukoneessa (ne, jotka ovat siis mahtuneet). Miksei muuten postimerkinkin kokoiset tilkut pitää säästää? Kanttini ei kestä pois heittämistä.
Millaisia eläinten kuvia muuten ompelit? Siis väreilläkö teit vai miten?
olla noitten tilkkujen suhteen,ei ikinä mitään pois vaika kyllä syytä olis varmaan joku inventaario tehdä.Noi trikoopalat,sellaset tosi olemattoman kokoiset on pahin,ei oikein saa niistä mitään merkittävää aikaseksi kun ihan pieniä ja aika hyödyttömiä ovat.Sukulaismuksuille tein viimetalvena barbinvaatteita niistä,nyt en enää kehtaa.
Noi nukenvaatteet on kyllä hyvä keino pikkupalojen hävitykseen mutta loppuu lapset kesken kenelle niitä värkkäis.Pitää nyt odotella että omat pojat hankkis pikkuisia lastenlapsia mutta siihen nyt en laske mitään.
Tein ne eläinpalat ihan yksiväriselläe pohjalle,kaikki palat samanväriselle,ja ompelin tiheällä kapealla siksakilla ne kaikki yksityiskohdat,tavallaan piirsin siis ne koneella.
Noi linnut oli pahimpia,se sulkapeite kävi välillä hermoille.
Mustalla langalla hiekan väriselle pohjalle niin näkyy kyllä aika hyvin.
Tänään löysin kirpparilta pätkän pitsiverhoa jossa muutama erikoisen sorttinen lintuhahmo,valkoista pitsiä.Otan ne kuviot neliöinä siitä,ompelen tummalle pohjalle ja sitten sen neliön alan suurentamaan ensin reunoja tekemällä pohjakankaasta suikaleilla,tyynyjä taas,kuinkas muuten.Se valkoinen kuvio pitäis teoriassa näyttää hyvältä vaikkapa mustalla pohjalla.
Näin syksyllä alkaa kansalais- ja työväenopistoissa tilkkutyökursseja. Suosittelen lämpimästi! Olen aina vihannut tilkkutöitä (kun en ole osannut oikeaa tekniikkaa ja niksejä), mutta menin kuitenkin kurssille viime syksynä, ja hurahdin täysin.
Taannoin tuli telkkarista ohjelma, jossa neuvottiin tilkkutöiden tekeminen ihan alusta pitäen. Yksi juttu jäi askarruttamaan: ommellessaan paloja yhteen ope ei tehnyt sauman alussa eikä lopussa sitä eestaas-liikettä lankojen sitomiseen paikalleen. Saumanvara ei kovin leveä ole eikä sauman yli poikittain menevä ommel ihan mitä tahansa pidä, joten saumojen päät ratkeavat mielestäni viimeistään ensimmäisenä käyttöpäivänä. Minä ajan muutaman tikin edestakaisin, vaikka siihen meneekin muutama sekunti enemmän tilkkua kohti. Kuinkas te tämän teette?
kyllä peruuttelen edestakasin,ei siinä montaa pistoa tarvi kun se estää purkaantumisen,noi pienissä asioissa oikomiset kostautuu kyllä myöhemmin.
Näin silloin sen saman ja ihmettelin tuota.
Kun ne tilkut on joskus niin pieniä että saumanvaraa on tosi vähän niin kaikki noi päättelemiset kannattaa tehdä siinä kun ei tosiaan se poikittaisommel välttämättä sido yhtään mitään.
Jos sen käytetyn ajan laskee koko työtä kohti niin ei se montaa minuuttia tee isonkaan työn osalta.
Huono on niitä ratkenneita ompeleita myöhemmin korjata.
Onko muuten vinkkiä antaa mihin käyttäisin läjän linnunsulkia,on aikapaljon,metsästäjiä talossa näet.Oon ottanut lisäksi talteen noita löydettyjäkin siipisulkia.
Nyt vain ei mielikuvitus anna mitään suuntimaa.
Noi lapsetkin on jo niin isoja ettei sulkapäähinettä voi edes nuorimmalle enää tehdä,täytti just 18.Saattais vähän oudoksua.
Pienimmät on n.10cm,pisimmät liki 30cm.
Värjätä en haluaisi,ne värit on hienoja luonnollisina.
voisit alkaa värkätä... :)
voiskin olla ideaa,pitääpä vähän tuota kypsytellä,mulla oli ihan musta aukko noiden suhteen.
Taidan kuukelilla hakea tuosta lisävinkkejä,kiitos.
ei tarvitse ommella edestakaisin, pistonpituus 2 (itse käytän 1½ ) riittää,ettei saumat purkaudu. Sauman leveys 0,6 mm, mutta peitoissa ja käyttötekstiileissä kannattaa käyttää leveämpäää saumanvaraa. Saumoja ei silitetä auki vaan sivulle (tai riippuu tietenkin työstä)
Ehdottomasti kannattaa mennä tilkkutyökurssille.
Saa paljon hyviä vinkkejä ja perusteluja asioille. Ja eri tekniikat tulee tutuiksi varsinkin pikatekniikat, joita tarvitaan isoissa töissä.
Takana tilkkuilua 12 peiton ja kymmenien seinävaatteiden verran.
Ihanaa kun tuli näin vilkas keskustelu aiheesta! En ennätä kursseille mennä joten olisiko antaa aloittelijalla tilkkutyöskentelyn perusvinkkejä, ettei kaikki tulisi kantapään kautta?
Olen ihan samaa mieltä! Hyvä, kun sattui aloitus silmiin.
Vähän hankala ihan alusta neuvoa, mutta kysypä sitten heti, kun alkaa askarruttaa; kai täällä joku huomaa.
Kannattaa muuten kysyä ennen saksimista. Monta vuotta sitten ihan aloittelijaompelija pyysi minua auttamaan kesken jääneen paitapuseron ompelussa. Ihmettelin tosi pitkään, mikä oli vikana. Kaveri oli ollut ompelukurssilla ja onnistunut open silmän välttäessä leikkaamaan puseronsa ilman saumanvaroja...
tuli aikoinaan työn puolesta vastaan hullu jutu.
Kokosin kotona tuulipukuja,värkit tuli leikattuina.Soitin kerran että moka etupaloissa,liian lyhyeksi leikattu se pala,mulle ilmoitettin että tietävät kyllä miten homma hoidetan,ompeleppas sinä vaan äläkä valita.
Yritin sanoa että koko housut sitten on pilalla,nyt olis ne takakpl.t kelvollisia.Ompele nyt vaan niistä oli vastaus.Voi mikä messu kun valmiina oli 25 housun sarja,nauratti kyllä aikalailla.Oli varsinaiset tuotokset.
Millaisia tuli? Pitikö niitä joku? Onneksi oli 25 eikä 2500...
päänsilityksiä mutta ei kyllä avokämmentäkään kun ilmoitin että enkös mä sanonut.
Eihän niistä ollut yhtään mihinkään,ei semmosia m-koon naisten tuulihousuja voi kukaan pitää missä se etuosa on keskeltä liki 10 senttiä kaavaa lyhyempi,ilmankos se firma on ollut konkassa jo muutaman vuoden kun tekijöitä ei kuunneltu ollenkaan.
Möi noille täkäläisille firmoille aikalailla kunsaivat valita ne värit ja mallit itse,pieniäkin eriä tehtiin.Mutta tuo ammattitaidon puute niissä omistajissa.Joskus ei tiennyt itkiskö vai nauraisko,minä kyllä asennoiduin niin että oon vain töissä siellä.
Just noin ajattelinkin!
Mitäs muuten tykkäät tämmöisestä tehtävästä: kaveri (joka oli sitä mieltä, että kun tykkään ommella, tykkään myös korjata hänen perheensä joka ikisen ratkilahonneen pyjamantakamuksen) toi minulle ratsastushousujen malliset, monesta kappaleesta laaditut pöksyt. Mallin valmistus oli lopetettu ja näiden vanhojen ja rispaantuneiden tilalle piti saada uudet. Pyyntö oli, että tekisin vanhojen housujen mukaan kaavat, joista voisin sitten ommella uusia tarpeen mukaan - mutta mallihousuja ei missään tapauksessa saanut leikata auki. Mitäs tuumit - osaisitko? Minä en ajatellut edes yrittää.
saattanut vanhojen kaavavarastojen,ankaran mittailun ja tuhannen ruman sanan jälkeen onnistuakin,mutta en kyllä olisi ryhtynyt toiselle tekemään.Itselle nyt voi alkaa kaikenlaisia hulluja hommia tekemäänkin.
Olis ollut pakko kaavoittaa ne kokonaan,huh vaan ja koska ei kuitenkaan olisi olleet samat housut niin ei niistä olisi kiitosta tullut.
Jos itselle omista värkeistä tekee niin ei haittaa vaikka ei aina onnistuisikkaan.Varmaan kaikilla meillä on se salainen pieleen menneitten töiden arkisto,mulla on vähän kaikenlaisia kokeiluja ollut joista jotkut on olleet kyllä niin surkeita että jos osaisin hävetä niin nyt niitä muistellessa hävettäis.
Noita jotka luulee meidän nauttivan suvun vanhojen kalsareiden paikkaamisesta taitaa olla kaikkien tutuissa ;))