Sanokaa, mitä sanotte, mutten ole vielä eläissäni tavannut perhoskoiraa, joka ei räksyttäisi jatkuvasti jokaiselle vastaantulijalle.
Äsken lenkiltä palatessamme erään talon pihasta pyyhälsi juuri tuollainen räksyttävä pölyhuisku, joka alkoi juoksennella ympärillämme. Oma koira oli kiinni ja sain pidettyä koirat erillään, mutta olisipa tilanne voinut kääntyä vielä huonommaksi. Voin vain kuvitella, jos oma koirani olisi päässyt näykkäisemään hyökkääjää...huh huh! Perhoskoirathan eivät TIETENKÄÄN voi olla syypäitä mihinkään pahaan.
Omistajalle sanoin kyllä, ettei tuollaisia räksyttäjiä pitäisi pitää irti ja siihen hän vain tokaisi, että "pääsi livahtamaan". Pölyhuisku ei totellut mitään käskyjä ja tuli pihalta suoraan oman koirani kimppuun -- onneksi tuollainen rotta ei juurikaan saa pahaa aikaiseksi, mutta se räksytys...
Kääpiökoirat ovat ehkä suloisia, mutta varsinkin nuo äänekkäät versiot eivät minua viehätä!
Äsken lenkiltä palatessamme erään talon pihasta pyyhälsi juuri tuollainen räksyttävä pölyhuisku, joka alkoi juoksennella ympärillämme. Oma koira oli kiinni ja sain pidettyä koirat erillään, mutta olisipa tilanne voinut kääntyä vielä huonommaksi. Voin vain kuvitella, jos oma koirani olisi päässyt näykkäisemään hyökkääjää...huh huh! Perhoskoirathan eivät TIETENKÄÄN voi olla syypäitä mihinkään pahaan.
Omistajalle sanoin kyllä, ettei tuollaisia räksyttäjiä pitäisi pitää irti ja siihen hän vain tokaisi, että "pääsi livahtamaan". Pölyhuisku ei totellut mitään käskyjä ja tuli pihalta suoraan oman koirani kimppuun -- onneksi tuollainen rotta ei juurikaan saa pahaa aikaiseksi, mutta se räksytys...
Kääpiökoirat ovat ehkä suloisia, mutta varsinkin nuo äänekkäät versiot eivät minua viehätä!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Saman olen huomannut itsekkin. Mitä pienempi koira sen vähemmän se tottelee, mutta räkytystä riittää. Vain harvoja tapauksia on toisenlaisia. Kaiken huippu oli perhe jolla useita griffoneita irti jatkuvasti. Olivat melkein oman koirani suussa, ja omistajien mielestä minun koira oli luonnevikainen kun ei sietänyt niitä "pikku-räkyttäjiä" ympärillä näykkimässä...
...että pienilla koirilla on sellainen maine, mutta kuten aiemmin sanoin, en ole tosiaankaan tavannut vielä yhtään hiljaista perhoskoiraa. Tilanne on ikävä siinä vaiheessa, kun tuollainen pieni koira tosiaan juoksee "suoraan suuhun". Jos pienelle jotain sattuu, syy on kuitenkin isossa. Hiukan kieroutunutta!
Naapurissamme asui pari vuotta sitten bichonni, joka vastaavasti taas oli hyvin tottelevainen, eikä juurikaan haukkunut. Toki koira haukkua saa, jos siihen on aihetta, mutta perhoskoirat tuntuvat haukkuvan koko ajan...
Eihän kaikki voi viehättää kaikkia ;)
Kerroit että alkoi juoksennella ympärillänne,
kohta kerrot että tuli pihalta suoraan oman koirasi kimppuun...PROVO
Johan minä senkin ehdin sanoa, että tuli suoraan kimppuun -- totesin myös, ettei tuollainen pölyhusku onneksi saa kovin pahaa jälkeä aikaiseksi :o)
Ei se ole provoilua, vaan ihan totista totta. Eikä olekaan tarkoitus miellyttää kaikkia. Voisivat vain kääpiökoirienkin omistajat ajatella hiukan enemmän oman koiransa turvallisuutta -- kyllä pientä koiraakin voi kouluttaa ja pitää hihnassa...
Minulle on kyllä varsin tuttuja isot sekä pienet,
ja minä tiedän myöskin sen, että ne pienet koulutetaan ihan yhtä määrätietoisesti kun ne isotkin,enhän näiden kanssa muuten voisi asua. Mun pienimmän säkä on 24 cm. ja suurimman 60 cm.
sama komento kaikilla.
"Perhosista" ei ole kokemuksia.
Eihän se koira siellä kotonaan missään hihnassa ole, sanoitkin että pääsi "livahtamaan".
Sitä mieltä olen minäkin että KAIKKI koirat lenkillä hihnassa, olkoon isoja tai pieniä.
Provoiluna pidän edelleenkin tuota aloitustasi.
...provoilua tai ei, räksyttävä perhoskoira kuitenkin karkasi avonaiselta (ei asuintalo) pihalta ja seuraukset olisivat voineet olla ikävät. Jos kerran pieniä koiria koulutetaan, miksi niin usein näkee juuri näitä räksyttäjiä tms. tottelemattomia koiria? Tottahan se on, että pientä huonostikäyttäytyvää koiraa on jokatapauksessa helpompi hallita kuin isoa koiraa, mutta eipä se silti anna etuoikeutta laiminlyödä koulutusta.
Se, että sinun koirillasi on ollut yhtäläinen kuri koosta riippumatta, ei tarkoita sitä, että kaikki toimisivat samoin. Ilmeisesti olet onnistunut koiriesi kanssa hyvin, jos ongelmia ei ole ollut. Hyvä juttu! Harmillisen usein vain asia on niin, että suurta kouluttamatonta koira a pidetään automaattisesti vaarallisena (mikä varmasti pitää paikkansakin) ja pieni kouluttamaton koira on vain vallaton tai villi. Vaaraksi koira on kuitenkin myös itselleen, jollei osaa totella omistajaansa.
Selvennykseksi: oma koiranikaan ei ole jättiläinen ja varmasti parannettavaa on koulutuksessakin. Lenkillä pidän kuitenkin koirani kiinni ja vältän tilanteita, joissa syntyy turhia jännitteitä.
Minulla on ollut kolme perhoskoiraa, joista yksi räksyttäjä. Räksyttäjä on tämä nykyiseni, joka tuli minulle 2-vuotiaana. Alkuun räksytti kaikille ja kaikelle mahdolliselle ja kärsi mitä ihmeellisimmistä peloista, pelkäsi mm. kaivonkansia, kastematoja, polkupyöriä ja eritoten koiria. Tätä nykyä, oltuaan minulla puolisen vuotta, ei enää pelkää eikä räksytä millekään yhdessä kulkiessamme. Jos jättää koiraparkkiin kaupan eteen, räksyttää vielä yksin jäädessään ohikulkeville koirille.
Myös sukulaisillani on ollut perhoskoiria. Osa kovapäisempiä koulutettavia. Koulutuksella ja kasvatuksella voidaan huonoja tapoja karsia pois; koulutusta ja määrätietoista kasvatusta papillonit kokemuksieni mukaan todella vaativat. Niin ihania viipottajia kuin nämä huiskuhännät ovatkin, ne eivät ole mitään "fifejä" - eivät maailman helpoimpia koiruleita. Ikävä kyllä niitä hankitaan toisinaan "puudeleiksi" - koulutus laiminlyödään. Älykkäinä ja virikkeitä tarvitsevina nämä kouluttamattomat tekemisenpuutteesta kärsivät "perhoset" sitten turhautuvat ja keksivät kaikenmoisia ongelmakäyttäytymisen ilmentymiä :( Tosin: haukkuherkkyys ja rähinäherkkyys voi olla ikävä, vaikeasti pois kitkettävä synnynnäinenkin ominaisuus - vääränlaisen jalostuksen tulosta, rotuun katsomatta.
Perhoskoira on suuri koira pienessä muotissa.
Asiallinen vastaus! Vähän pelkäsin, että monet alkavat puolustella koiriaan, mutta onneksi näköjään viisaita ihmisiä vielä löytyy :o)
Mitä tarkoitat, kun sanot
että niitä hankitaan "puudeleiksi" ???
Kuinka uskallat jättää kaupan eteen koiraparkkiin? Kun näitä koiravarkaita on ympäri Suomea liikkeellä.
Sitten näihin räksyihin. Valitettavaa, mutta totta, että sieltä pienten koirien puolelta usein löytyy näitä haukkujia. Viikonloppuna rannassa en edes huomannut toista koiraa ennen kuin oli kohdalla ja aloitti tämä valkoinen pieni kamalan räksytyksen. Omani vastasi tietty siihen, kun en ollut oikein mukana koko koira kohtaamisessa. Venesataman ihmisten naamat olivat koiraani kohtaan pelokkaat ja tämä räksy jatkoi matkaa isännän sylissä... Erehdyin juttelemaan koiralleni ääneen "ei noista pienistä räksyttäjistä kannata piitata" - en halua leimata pieniä enkä isoja, mutta sitten, kun on kaikkensa tehnyt koiran kasvatuksen eteen niin kyllä se on tämä hihnan ihmis-pää, joka vastaa käytöksestä.
Eri asiaa
>>>Kirjoittanut: Koirakko 16.8.2005 klo 12.54
Kuinka uskallat jättää kaupan eteen koiraparkkiin? Kun näitä koiravarkaita on ympäri Suomea liikkeellä. >>>
Kiitos hyvin ;-) Tarkoittaa: yhden lähikaupan eteen jonka sisältä näkee koiran koko ajan, ja jonka vastapäätä on "valvomo". Esim. Meripäivien aikaan tai iltaisin en koiraa parkkiin kytke, tai vilkkaiden suurkauppojen koirulia jätä.
Tiedän montakin tapausta jossa papillon on hankittu "puudeliksi", ts. oletettu että ko. rotuisesta vuhvista tulee kiva ja kaikille lempeä "sylivauva" ilman koulutusta, ilman aktiviteettien tarjoamista. Minulle on eräskin rouva, joka luopui "perhosestaan" joka oli mm. yli vuoden ikäisenä alkanut järsiä huonekaluja ja räksytellä, että:"Kun se oli niin söpö pentu niin aattelin että se olisi ihan helppo, että tykkäisi olla sylissä ja kattoo mun kanssa telkkaria".
Omakin koirani (papillon) tuli minulle aikuisena koirana - ongelmakäyttäytyjänä. Ei ollut koirulilla käsitystä paikastaan laumassa eikä muutoinkaan minkäänlaisia tapoja; ei mitään koulutusta takanaan. Nyt männöö jo kivasti =)
Perhoskoiria minulla on ollut siis kolme plus että olen ollut paljon tekemisissä sukulaisten "perhosten" kanssa. Toistan mielipiteenäni että joka papillonin hankkii, täytyy hänen olla valmis aktiivisuuteen koiran kanssa, mikäli tahtoo onnellisen koiran. Papillon vaatii virikkeitä, koulutusta - rajoja ja rakkautta =)Ei ole helpoin pikkukoirista.
Hei kuule ei voi sanoa että joku hankkisi "perhosen" puudeliksi, jotta pääsee helpolla.... puudelit vaatii aivan varmasti toimintaa ja koulutusta ainakin yhtäpaljon
kun "perhonen" epäilen että enemmänkin. Puudeleista tulisi varmasti "hulluja" jos ne vaan olisi jossain mamman kainalossa, sohvankoristeena,
eikä harrastettaisi mitään eikä koulutettaisi.
Huolestuttaa vain tämä varas-buumi. Yhdeltä sun toiselta häviää rotukoiria. Seropivarkaista en ole vielä kuullut.
Kyllä varmasti ymmärrät että käsitteet "fifi" ja "puudeli" ovat kuvaannoillisia ilmaisuja? =)
Ei vaan PUUDELI on koirarotu, se on VILLAKOIRA
ihan oikeasti !!!!
Tiedän toki että puudeli on kirjaimellisesti villakoira. Kuvaannoillisesti sillä voidaan tarkoittaa myös "fifiä". "Fifi" ei ole koirarotu, tiedän senkin ;-)
Kuinkakohan kauan aiot jatkaa tätä? =)
Kun lopetat väärän tiedon antamisen rodusta ?!
Kun en ole antanut väärää tietoa. Olen ilmoittanut että käsitteet "fifi" ja "puudeli" ovat viesteissäni kuvaannoillisia käsitteitä.
Vieläkö jatkamme? ;-)
en tiedä onko perhoskoira vaikeammin koulutettava kun muut pikku koirat. täällä missä asun on monta perhoskoiraa ja kaikki on samanlaisia. itsekkin ajattelin ensin perhosta mutta niitten räksyttäminen tekee minut hulluksi.
taikka sitten niin että jotkut haluaa pikkuisen koiran mutta ei ajattele että se myös on KOIRA.
hankinkin sitten chihuahuan. koira ei räksytä, ei ulkona eikä sisälläkään (muuta kun kiusaa kissoja joskus). opetan sitä kun olin opettanut aikaisempaani koiraa (saksanpaimenkoira). mutta vapaana oleva, räksyttävä koira, niin iso taikka pieni on todella ärsyttävä.
Tiesittekö että perhoskoira on kääpiöroduista älykkäin ja sijoittuu kaikissa roduissa jopa kahdeksanneksi!?enkä puolusta mitään minulla ei ole edes perhosta.mutta minusta perhosia ei tarvitse kutsua pölyhuiskuksi ja on aivan väärää tietoa että perhoskoirat eivät tottele mitään käskyjä mitä tekstissäsi väität.
Miksi sitä sanotaan sitte perhoskoiraksi? no siksi kun sillä on saman kokoiset aivot kun perhosella hihihihi
Pikkukoirista on tullut niin suosittuja - onhan kaikilla julkkiksillakin joku karvapallo kainalossa. Valitettavasti koirien koulutusosaaminen ei ole yhtä laajalti levinnyttä. Ihana, söpö, hellyyttävä höpönassu tuntuvat olevan riittävät kriteerit pikkukoiran hankinnassa. Hatunnosto jokaiselle hyvinkäyttäytyvän pikkukoiran omistajalle! Teitä on niin harvassa, ettei näilläkään keleillä päätä palele.
Ei todellakaan ole harvassa hyvinkoulutetut pienet enkä nosta hattua niin pienien kuin isojenkaan kouluttajille. Tyhmää ja lapsellista tuollainen luokitteleminen.
Alueellani on sekä isoja että pieniä ja kyllä täällä ainakin tipsut perhoskoirat yorkit ja chin käyttäytyy paremmin kuin moni isonsa kanssa täällä. Koirapuisto täynnä schäferin omistajia jotka ottaa mittaa toisistaan kenellä se kovin koira..minä kyllä kallistun isojen puolelle siinä että kun tulee hyvin käyttäytyvä iso voin nostaa hattua jos nyt jollekin pitää. Parantaa hyvin isojen tappajakoiramainetta.
ja en ole edes puolueellinen omaan ison tai isohkon paremmin.
aattelin otsikosta että mitä noi nyt on tehnyt kun on syytepenkkiin joutuneet vuorostaan. ;)
Juu en ole samaa mieltä..alueellani vain hyvin käyttäytyviä ja niitä lisää mukavia koiria kaiken kaikkiaan vaikken sellaista omaakaan vaan hieman isomman. Ehkäpä joskus voisin hankkiakin ..kuulemma myös erittäin älykkäitä ja päässyt tokossa pitkälle ja muistan yhden rodun edustajan toimineen pienimpänä pelastuskoiranakin :)
Hmm mua papillonissa häiritsee se niiden älytön kuumuminen ja siitä seuraava räkytys.
En tiedä mistä se johtuu , mutta papiloni on herkkähaukkuinen ja myön mielellään näykkivä rotu.Poikkeus vain vahvistaa säännön
Sitten sinua ärsyttää varmaan saksanpaimenkoiratkin ja belggarit ja bordercolliet lapinkoira ja etc...näissäkin roduissa tiedän monia räksyjä.
esim.Naapurin sakemannit saaneet monta kertaa valituksen mutta ei piittaa ja haukkuu pihassa kaupunkialueella aamusta iltaan. Koirapuistot täynnä räksyjä
Pitäisikö nyt minun sitten alkaa niitä haukkumaan ja fifittelemään paskarakkeina kaikkia jotka räksyttää ja vetää remmissä heikkopäisinä?
Vai olisiko machoilijoiden asustekoirina parempi? On pakko olla dogo, amerikanbulldoggi tai perinteinen rintintin tms vaikkei osata edes koulutta sekun täyttää niin kivasi machoilijoiden sunnuntaiasusteen onko tässä kyse muotiilmiöstä..kyllä mooses.
ihmiset ottaa rodun joka näyttää hyvältä heidän mittakaavassa ja nyt käy kaupaksi sekä machoilijoiden koirat ja perinteiset sakemannit että kääpiökoirat..molemmat voi toimia asusteina ikäville turhamaisille ihmisille.
Joku sanoi ettei kääpiökoira papillonissa ole hyvä koulutteisia kumma kyllä tilastoista niitä löytyy.
Vuodelta 2010 oli viisi tokon voittajaluokassa sitten oli myös avossa ja alossa tietenkin eli erittäin älykäs rotu. Ja samoin kuuluu parhaiten koulutettaviin saksanpaimenkoiran ja belggareiden tapaan.
Rotu ei paitsi kaunis vaan myös yksi parhaimpia rotuja harrastuksiin.
http://www.perhoskoirat.fi/pelastuskoiratoiminta.php
ja en omaa perhoskoiraa mutta en todellakaan ymmärrä tälläistä rodun mollausta. :(
Minusta hieno rotu muidenkin rotujen rinnalla.
Niin, eihän papillon-rodussa mitään vikaa olekaan, mutta useimmat palillonien omistajat sietäisivät hävetä, kun eivät kouluta tarmokasta ja fiksua koiraansa. Tekemisen puutteestahan pikkukoiratkin ovat hermoheikkoja räksyttäjiä. Koulutus ja aktivointi on tarpeen myös pienille koirille, ne eivät ole koristeita tai leluja, vaan eläviä olentoja.
Tädillänikin on sellanen pölyhuisku, muutenhan se on suloinen mutta se räksyttää jokaiselle joka tulee pihaan. Aina uusille ihmisille mutta rauhoittuu kun saa alkaa nuuhkimaan. Mutta on se silti raivostuttavaa kuunnella.
Ja olisiko mahdollista että sinun tädissäsi on vika eikä rodussa..olen varma että jos tädilläsi olisi schäferi niin se räksyttäisi samoin ja vielä veisi tätiäsi kuin tiskirättiä pitkin kylää. ;)
ehdotapa rodun vaihdossa että ottaa ison ja katsotaan miten käy oliko syy tädin puolella vai rodussa..nyt perhonenkin vie tätiäsi yksi nolla - mitä se kertoo ;)
Juuri tämän vuoksi haluamme kieltää isot ja vaaralliset rodut. Ihmiset, jotka eivät osaa kasvattaa edes perhoskoiraa, ottavat suuria rotuja. Kuten itsekin sanoit, onneksi perhoskoira ei saa pahaa aikaiseksi..mitä jos omistaja olisi valinnut dobermannin tai seefferin. Tässä syy! Vaikka aloituksesi piti olla provosoiva pienten koirien omistajille, tämä oli vain yksi osoitus miksi haluamme että koirarodun valinnassa, jonka ihmiset tekevät täysin itsenäisesti, ei ole liikaa valinnanvaraa "tappajaroduissa".
En kuitenkaan lähtisi kieltämään isoja rotuja mutta toivoisin kasvattajilta enemmän näkemystä kenelle myy pentujansa. Toki se ei ole aina mahdollista tietää kenestä tulee hyvä koiranomistaja ja kenestä ei ja kenelle tietty rotu sopii.
Roduissa sinällään ei ole vikaa kunhan ne päätyy hyviin käsiin.
Ja kaikista ei ole yksinkertaisesti koiranomistajiksi(joillekin voi sopia helliteltäväksi paremmin kissa, kani tms hyvä lemmikki kuin koira joka tarvii selkeän laumanjohtajan) tai nämä ihmiset ovat ottaneet väärän rodun.
On oikeastaan kahdenlaisia tuhoon tuomittuja yhdistelmiä.
Machoilijat jotka hakevat kovan koiran mainetta niittäneen rodun ja yllyttävät koiraansa. Onneksi kuitenkin suht vähän näitä ihmisiä.
Sitten on se helpommin kontrolloitava ryhmä eli isot kovat koirat ja osaamattomuus..heille voi sanoa olisiko aika mennä opettelemaan lisää koiran eleistä, sosiaalistamisesta ja kouluttamisesta. Ja myös ongelmakoirakouluttajia löytyy.Tai miettiä olisiko joku toinen omistaja parempi koirallesi ja olisiko parempi tehdä rodun vaihto helpompaan.
Enemmän ehkä kennellliitonkin rotuyhdistysten kannattaa painottaa myös rodun vaatimustasoa.
Sekä isoissa on hyviä ei niin kovin dominoivia kuin pienissäkin roduissa. Oikea rotu oikealle omistajalle. Niin ongelmat häviää.
Se on kaunis näky kun dobermanni (tai schäferi jne.)on harmoniassa omistajan kanssa siinä missä papillon. Kummassakaan rodussa ei todellakaan ole mitään vikaa. Kyllä se vika on siellä remmin päässä, mikäli ongelmia ilmenee. Enkä lähtisi kumpaakaan rotua mollaamaan
Tekee kovasti mieleni tarinoida tänne vähän omista koiristani. Omistan kaksi kääpiökoiriksi luettavaa koiraa; cavalier kingcharlesinspanieli uroksen ja perhoskoira/bolognese-risteytys nartun. Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä että koiria ei voi syyttää vaan vika on siellä hihnan toisessa päässä. Ihmettelen tässä vähän että miten minä joka olen aina haaveillut isosta ja näyttävästä koirasta, olen nyt kahden alle polvenkorkuisen rääpäleen omistaja :D Näin vain on käynyt:
Ensimmäiseksi koiraksi halusin helpon jotta voisin kokeilla millaista on omistaa se oma koira. Toinen koira, tuo risteytys, tuli aivan sattumalta, mutta otin sen koska se sopi koonsa puolesta meille hyvin. Nyt vähän kehun itseäni mutta onneksi olen aika taitava koirien käsittelijä koska otin aika kamalan tapauksen. Perhoskoira-risteytys oli 9kk ikäinen eikä osannut MITÄÄN, se oli asunut maalla missä oli tullut kränää toisten koirien kanssa. Otin aran, pelokkaan ja sosiaalistamattoman poloisen itselleni. Ensin totuteltiin vanhempaan koiraani ja vähitellen muihin. Hoksasin miten nopea oppija tämä nuori neiti oli! Se oppi temppuja ja käytöstapoja aivan hämmästyttävän nopeasti! Nyt meillä on pahana ongelmana ainoastaan oikeastaan se että tyttönen lähtee niin lehden kuin linnun kuin rusakonkin perään että pitää katsoa missä voi päästää irti. Se harmittaa aikalailla koska vanhempaa koiraani olen voinut pitää irti lähes joka paikassa. Mutta tuosta ristetyksestä on potentiaalia vaikka miksi harrastuskoiraksi kun vaan viitsii kouluttaa!!!
Älkää aliarvioiko pikkukoiria, ne vain yleensä ovat ihmisillä jotka eivät viitsi kunnolla kouluttaa "vauvojaan" ja ovat todennäköisesti jo pentuina hemmotelleet ne piloille. Minä harrastan näiden molempien kanssa tokoa (ja kisaan myös) ja cavalierin kanssa näyttelyitä ja käymme tunnin lenkkejä, siis siinä missä isonkin koiran kanssa! Yksi kysymys vain, eihän perhoskoiralla ole pohjavillaa? Tältä neidiltä lähtee karvaa nyt keväällä vain niin paljon että epäilen sillä olevan :D ja talvella oli paksumpi turkki...
Lisäisin vielä edelliseen että minun koirani eivät räksytä ;) Se on vain koulutuksesta kiinni.
Se on toki totta, että pienistä koirista tulee räksyttäjiä helposti. On vastaan kuitenkin tullu isompiakin räksyttäjiä ja pihalta karkaajia.. Ihmiset kun ottavat koiran tutustumatta koirankoulutukseen tai mitä onnelinen koira tarvitsee. Koiran elämä ei ole tarpeeksi mielekästä jos sille tarjotaan elämältä vain ruokailut ja 3 tai jopa vähemmän (!!) hihnalenkkejä päivittäin. Sille pitäisi tarjota virikkeitä, kuten namin etsintää, koulutusta.. Se jos mikä kuluttaa energiaa. Eikä vain sitä fyysistä puolta vaan myös silloin koira käyttää aivoja!
Pentuna koira on ihana pallero ja sen kanssa touhuavat ihmiset mielellään.. Silloin on tärkein aika alkaa kouluttaa ja totuttaa koiraa sääntöihin!!!
Itse omistan kaksi papillonia. Toinen on enemmän räskyttäjä. Sen olen kuitenkin saanut hyvin kuriin. Ei hauku turhasta!! Ja käskyllä lopettaa jo alkaneen haukunnan. Toinen ei hauku lähes ollenkaan! Lenkillä ei haukuta ohikulkijoille oli ihminen taikka koira. Yleensä käsken koirat vierelle kun ohitetaan tuntematon koira.. Hihnassa en päästä kovin paljon haistelemaan, sillä kun ihminen nykäisee ja koira tuntee paineen kaulassa. Se saattaa käsittää tämän niin, että siinä on jotain pahaa. Joten silloin alkaa rähjäys! Siksi olisikin hyvä, jos omistajat opettaisivat koirat kulkemaan vetämättä. Se voisi estää muodostuvaa "remmirähjäys" -tapaa. Suosittelen totuttamaan metsäkävelyitä ilman hihnaa jo ihan pennusta saakka, näin koira saa hyvää liikuntaa.
Joku oli kirjoittanut, että perhoskoirat ovat kovia näykkimään käsiin. Tämä ei pidä paikkansa jos koiraa osataan käsitellä! Perhoskoira on PIENI ja hentoinen. Ei sitä voi käsitellä yhtä rajusti kuin monta kertaa suurempaa koiraa! Jos perheessä on pieni lapsi ja hän ei osaa käsitellä koiraa niin varmasti haukkaa! Turkista, korvista tai hännästä repiminen tuntuu pienestä koirasta todella inhottavalle! Pyydäppä itse jotakin ystävääsi repimään sinua hiuksista ja koita olla suuttumatta...
Perhoskoiralle on tehtävä heti selväksi kuka on pomo. Tämä koirarotu ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen kuin luulisi koosta katsomalla. Monet eivät sitä ymmärrä! Se tosiaan luulee olevansa kaikessa ykkösenä ja makuupaikkakin etsitään mahdollisimman korkealta. :D Joku oli hyvin sanonut että iso koira pienessä koossa. Täytyy siis muistaa vihjasta välillä perhoselle, että sä et muuten ole kaiken kuningas. Hyvällä peruskoulutuksella tästä rodusta tulee mitä mainioin lenkkikaveri ja sohvalla rötköttäjä! Perhosen kanssa elämästä ei puutu menoa! :)
Kouluttajaa ihmiset pienet koirannekin!! Yksin kun ei pysty puhdistamaan pienten koirien mainetta ja näyttämään, että pienenkin koiran voi kouluttaa.