Hei,
olemme pariskunta kolmenkympin hujakoilla ja kiinnostuneita mäyräkoiran hankkimisesta. Kyse olisi varmaan pitkäkarvaisesta kääpiömäyräkoirasta.
Koirahaave on ollut minulla jo kauan. Nyt siitä saattaa tulla totta, kun avopuolisoni on alkanut hieman lämmetä myös ajatukselle.(Hän pitää koirista kyllä, mutta tarvitsee aikaa sulatellakseen ajatusta uudesta perheenjäsenestä.) Koira tulisi perheenjäseneksi liikuntaa harrastavaan kotiin, jossa ei lapsia. Haluamme koiran ihan lemmikiksi, kävelylenkeille mukaan ja itse saattaisin innostua myös näyttelyharrastuksesta.
Isoa koiraa emme voi hankkia asuntomme pienehkön koon vuoksi. Lenkkimaastot ovat onneksi aivan tuossa vieressä, vaikka kaupungissa asummekin.
Mieheni toivoisi koiraa, jossa on ns. luonnetta. Pitkäkarvainen kääpiömäyris tuntuisi molempien mielestä sopivalta koiralta perheeseemme. Tiedän kyllä, että mäyriksillä on vahva metsästysvietti, mutta mielestäni se sopii myös ns. seurakoiraksi (korjatkaa toki, jos olen väärässä)
Kommentteja toivoisin pitkäkarvaisten kääpiömäyriksien omistajilta koiran sopivuudesta tilanteeseemme, rodun luonteesta yms. Olen toki lukenut rotukuvaukset netistä, mutta henkilökohtaiset kokemukset kiinnostavat.
Ja ihan mielenkiinnosta kysyisin: kirjoittamani perusteella, olisitko sinä valmis myymään oman koirasi pennun meille: kotiin jossa sillä olisi selvät rajat, mutta jossa sitä varmasti rakastettaisiin?
ps. Kohdallani kyse on pitkäaikaisesta haaveesta. Eikä koiratuntemus jää pelkkien haavekuvien tasolle: vanhemmillani on ollut koira, dogsitter-kurssit on nuorempana käyty ja tuttavien koirat ovat hyvin tuttuja. :)
olemme pariskunta kolmenkympin hujakoilla ja kiinnostuneita mäyräkoiran hankkimisesta. Kyse olisi varmaan pitkäkarvaisesta kääpiömäyräkoirasta.
Koirahaave on ollut minulla jo kauan. Nyt siitä saattaa tulla totta, kun avopuolisoni on alkanut hieman lämmetä myös ajatukselle.(Hän pitää koirista kyllä, mutta tarvitsee aikaa sulatellakseen ajatusta uudesta perheenjäsenestä.) Koira tulisi perheenjäseneksi liikuntaa harrastavaan kotiin, jossa ei lapsia. Haluamme koiran ihan lemmikiksi, kävelylenkeille mukaan ja itse saattaisin innostua myös näyttelyharrastuksesta.
Isoa koiraa emme voi hankkia asuntomme pienehkön koon vuoksi. Lenkkimaastot ovat onneksi aivan tuossa vieressä, vaikka kaupungissa asummekin.
Mieheni toivoisi koiraa, jossa on ns. luonnetta. Pitkäkarvainen kääpiömäyris tuntuisi molempien mielestä sopivalta koiralta perheeseemme. Tiedän kyllä, että mäyriksillä on vahva metsästysvietti, mutta mielestäni se sopii myös ns. seurakoiraksi (korjatkaa toki, jos olen väärässä)
Kommentteja toivoisin pitkäkarvaisten kääpiömäyriksien omistajilta koiran sopivuudesta tilanteeseemme, rodun luonteesta yms. Olen toki lukenut rotukuvaukset netistä, mutta henkilökohtaiset kokemukset kiinnostavat.
Ja ihan mielenkiinnosta kysyisin: kirjoittamani perusteella, olisitko sinä valmis myymään oman koirasi pennun meille: kotiin jossa sillä olisi selvät rajat, mutta jossa sitä varmasti rakastettaisiin?
ps. Kohdallani kyse on pitkäaikaisesta haaveesta. Eikä koiratuntemus jää pelkkien haavekuvien tasolle: vanhemmillani on ollut koira, dogsitter-kurssit on nuorempana käyty ja tuttavien koirat ovat hyvin tuttuja. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mäyräkoirien keskustelupalstaa osoitteessa:
http://www.createphpbb.com/phpbb/index.php?mforum=tappijalat
(lyhyempi versio osoitteesta on:
www.mayrakoirat.tk mutta se jumittaa välillä)
Itselläni on karkeakarvainen mäyräkoiratyttö. Ikää pian vuosi. Sopii hyvin seurakoiraksi, joskin vaatii paljon liikuntaa, tykkää metsälenkeistä, nuuskii, on myös hyvä vahti kotona. Vaikka koko on pieni, ääni ja luonne on suuri samoin luonnetta löytyy. Koirakoulu heti pentuna on paikallaan tai helpottaa kotielämää huomattavasti. Mäyräkoirilla on taipumsta pomottaa ja ovat aika kovapäistä porukkaa, sen vuoksi on heti alussa tehtävä selväksi arvojärjestys ja kuka onkaan laumanjohtaja.
Kun nämä asiat selvitetty, mäyräkoira on todella ihana lemmikki, mukava, uskollinen, ja viisas ystävä joka kiintyy omistajaansa ja johon kiintyy..
Mulla on parivuotias pk-kääpiötyttö. Tämä yksilö ei ainakaan ole mitenkään ärhäkkä.Jääräpäinen kylläkin.Ja kaikkien ihmisten kaveri! (ei siis vahtikoiraksi :) Isotella yrittää toisille heti tilaisuuden tullen kylläkin, mutta aivan oivallinen kaveri muuten. Alistuu kyllä melko helposti jos katsoo tilanteen järkevämmäksi. Itsekin asun pinessä asunnossa. Suosittelen rotua, miehesi rakastuu eikä muuta sitten ottaisikaan!